tiistai 21. marraskuuta 2017

Suomenhevosen tarina – parasta PR-työtä hevosalalle



Kun Lahtisen perheen suomenhevonen Pekka (näyttelijä Seppo Halttunen) kertoa hörisee ja pärskyy ilmoille satavuotisen Suomen dramaattisen tarinan, meinaa silmäkulma kostua väkisin. Ja kostuukin. Etenkin, kun kertojan vieressä seisovat suomenhevoset Uuras ja Kiripassi kuuntelevat tarinaa ja toteuttavat kiltisti oman osuutensa näytelmässä.

Keski-Uudenmaan teatteri (KUT) teki ratsastuskeskus Ainoon näytelmän 100-vuotiaasta Suomesta ja 110-vuotiaasta suomenhevosesta, mutta tuli siinä sivussa tehneeksi suuren PR-työn koko Suomen hevosalalle. Kari Paukkusen ohjaama näytelmä kertoo, miten suomenhevosen ja Suomen historiat nivoutuvat yhteen iloineen ja suruineen ja miten keskeinen rooli suomenhevosella on ollut suomalaisen yhteiskunnan rakentumisessa. 

Heikki Lundin taitava käsikirjoitus kuljettaa katsojan läpi satavuotisen historian yhteiskunnallisten, poliittisten, kulttuuristen ja teknologisten merkkipaalujen niin juohevasti, että melkein hengästyttää. Ainon maneesiin loihditulla pienellä näyttämöllä vilahtavat Sibelius ja Juhani Aho, Suomen itsenäistyminen, tuperkkelit ja espanjantaudit, sisällissota, lama, kyyditykset ja Mäntsälän kapina, talvi- ja jatkosota, jälleenrakentaminen, kaupungistuminen, radikaali 60-luku, massamuutto Ruotsiin. Siinä sivussa hahmottuvat myös naisen ja tyttöjen aseman muutos suomalaisessa yhteiskunnassa sekä teknologian murros radioineen, levareineen ja kasettimankkoineen  - unohtamatta tietokonetta, joka mahtuu jopa siivouskaappiin.  Tarina mahtuu katsojan mieleen, koska se kerrotaan yhden perheen, Lahtisten, sukupolvien kokemuksena. 
Kuva: Kapina Productions

Näyttelijät (etenkin Pertti Koivula, Antti Reini, Anu Sinisalo ja Anna-Leena Sipilä) avustajineen tekevät tapahtumat lihaksi ja teoiksi, mutta tarinan ytimessä on ja pysyy kertoja, perheen uskollinen ja ahkera suomenhevonen Pekka, jonka kokemuksissa välittyy hevosen rooli suomalaisessa perheessä ja yhteiskunnassa työhevosena, sotahevosena, ravihevosena, ratsuna ja harrastehevosena. Hevosena, joita ennen sotia vilisi suomalaisessa maisemassa puolisen miljoonaa, mutta jonka määrän yhteiskunnallinen murros romahdutti kymmeniin tuhansiin, kunnes koitti uusi renessanssi ravi- ja ratsuhevosena. Saa nähdä mihin suuntaan kansainvälisestikin poikkeuksellinen suomalainen kepparikulttuuri viisaria heilauttaa. 

Kiripassi ja Uuras eivät hevoskansalle esittelyä kaipaa ja lajin ulkopuolisille heissä kulminoituu suomenhevosen tyyneys ja hyvä pokka. Hevosten osa näytelmässä on seistä, näkyä ja vetäistä näyttämön poikki symbolisia pyrähdyksiä milloin vikeltäjä selässä, milloin ravikärryä vetäen.
Hevonen tuodaan myös lähelle yleisöä. Halukkaat voivat tavata, koskea ja kysellä kuulumisia sekä väliajoilla että näytelmän jälkeen. Kymmenisen kertaa olivat Uuras ja Kiripassi kuulemma maneesiharjoituksissa vierailleet haistelemassa lavasteita ja bändin rumpuja. Se riitti viisaille orientaatioksi.  Suomenhevosesta on vaikka mihin: myös teatteriin.


Toivottavasti Keski-Uudenmaan teatterin kunnianosoitus suomenhevoselle saa liikkeelle ratsastusseurat ja koko hevosväen. Oma ratsastusseurani Primus subventoi lippuja runsaalla kädellä – mikä mainio tapa saada konkreettista ja unohtumatonta vastiketta jäsenmaksulle! Samalla teatteriin, eli maneesiin, on helppo tuoda myös ystäviä ja sukulaisia, joilla ei ole kosketusta hevosiin. Ehkä virta käy myös toiseen suuntaan, ja maneesissa näytelmän koskettama kansa intoutuu jatkossa useammin myös teatteriin.
Ja vielä: suurkiitokset kulttuuriteosta myös avarakatseiselle ja uskaliaalle ratsastuskeskus Ainolle!





torstai 16. marraskuuta 2017

Terveisiä Unkarista - täyttä hevoselämää! (mukana pari laukkavideota)


Unkarilainen El Bronco -ranch alkaa olla tuttuakin tutumpi, sillä piipahdimme siellä taas ratsastusmatkalla Kavioliiton kanssa ihastelemassa ratsutilan syystunnelmia (Linkit aiempiin postauksiin jutun lopussa).
riitta reissaa, riitta kosonen, annukka valkama, lännenratsastus, unkari, horsexplore, el bronco
El Broncon quarterit ovat ystävällistä väkeä (kuva: Annukka Valkama)
El Bronco, Annukka Valkama, varsa, quarter, paint
El Broncossa syntyi tänä vuonna kahdeksan varsaa

Ratsastusmatka Unkariin on täyttä tavaraa! On käsittämätöntä, miten paljon hevoselämää mahtuu yhteen viikonloppuun: 10 tuntia ratsastusta, lännenratsastustekniikkaa, letkeitä maastolenkkejä, heppojen vientiä yölaitumelle, koikkelehtivien varsojen ihastelua ja kuivaaharjoittelua nuorten hevosten koulutusta seuratessa.
ratsastusmatka, riitta reissaa, el bronco, unkari, horsexplore
Luonnonpuisto on muinaista merenpohjaa

Tunnilla: Gabor-opettaja näyttää kääntämisen mallia (kuva: Annukka Valkama)

El Bronco, paint, lännenratsastus, koulutus, Unkari
Kolmevuotias paint koulutuksessa (kuva: Annukka Valkama)

Maastoreittejä kansallispuistossa

El Bronco sijaitsee runsaan sadan kilometrin päässä Budapestistä vuonna 1975 perustetussa Unescon suojelemassa Kuskunságin kansallispuistossa, joka levittäytyy Tonava ja Tisca-jokien väliselle alueelle.
Suolajärvistään, soistaan ja rikkaasta eläimistöstään kuulussa 53000 hehtaarin suuruisessa luonnonpuistossa on tilaa retkeillä ristiin rastiin kulkevilla ratsastuspoluilla. Maastoratsastukset sijoittuvat aina lounasajan molemmin puolin ja kestävät tunnista kahteen, riippuen siitä, pohjustetaanko maastoreissua tekniikkaharjoituksilla vai ei.
Matkalla tunnille, taustalla talli-, majoitus- ja spa-rakennus

Matkalla tunnille ranchin kentälle

Ratsastimme maastossa välillä peräkanaa, välillä parijonossa, joten reissulla oli helppo vaihtaa ajatuksia muiden ratsastajien kanssa.

Juttu kulkee maastossa (kuva: Annukka Valkama)

Horsepxlore, riitta reissaa, riitta kosonen, appaloossa, unkari, el bronco, ratsastusmatka
Appaloosatamma Panna on paras (kuva: Annukka Valkama)

Laajojen aukeamien ja mutkittelevien metsäpolkujen täplittämä maasto oli omiaan pitkille ihanille laukkapätkille, vaikkei alue olekaan perinteistä unkarilaista "laukkapustaa". Hiekkainen maaperä on pehmeä hevosen astella ja kuivuu nopeasti sateen jäljiltä.
Otetaan alkuun pieni pyrähdys keväiseltä reissultani:

Hiekkamaiden lisäksi kansallipuiston ratsastuspolut johdattavat yli tuhatvuotiselle lintukosteikolle. Kavioliiton reissulla kosteikko suhisi hiljaisena, mutta keväisellä reissullani suokukkojen ja kurmitsojen sekakuoro oli lähes korvia huumaava.
Kansallispuisto on nykyisin harvaan asuttu, mutta siellä täällä ratsastajia ilahduttavat hauskat olkikattoiset maalaistalot pienine kasvitarhoineen ja räkyttävine koirineen. Reittien varrelle osuu myös myös laaja viinitarha. Kiskunságin suolapitoinen maaperä tuottaa kiinnostavia viinejä ja paikallinen Frittman-sukutila valittiin vuonna 2007 Unkarin parhaaksi viinintekijäksi.
Kevätreissulla ihastelimme alueen viiniköynnöksiä

Kansallispuiston eläimistö on rauhallista väkeä kaikkina vuodenaikoina. Lintukosteikon lisäksi alueella mönkii pikkuisia kilpikonnia, jotka kuulemma kerääntyvät säännöllisesti munintaniitylleen. Itse en ole niitä havainnut, mutta bongailin välillä vauhdikkaasti hyppiviä pikkuisia peuroja. Luonnonpuiston eläimistö on runsas, mutta suurpedot puuttuvat - onneksi. Shakaalien, kettujen, mäyrien ja saukkojen lisäksi puistossa saalistaa pari uljasta kotkaa. Flooraa värittävät puutarhoista karanneet ja luonnossa villiintyneet gerberat.

Hevoset suhtautuivat peuroihin suht rennosti, sen sijaan yhdellä reissullamme karjaeläinten yllättävä kohtaaminen aiheutti ratsuille tykytystä. Maastolenkin varrella oli jostain syystä kyhätty uusi naruaitaus ja hetken päästä heinikosta erottui joukko sarvipääälehmiä. Oma appaloosani ohitti lehmät puhisten ja kiemurrellen, mutta pelokkain ratsu oli talutettava "vaaran" ohi. Onneksi pellolla ahkeroinut viikatemies keskeytti ystävällisesti heinänteon ohituksemme ajaksi.

Heinikossa siintää.... sarvipää!

..ovatko kaikki mukana...?
On antoisaa vierailla ranchilla eri vuodenaikoina. Eniten minua ovat puhuttaneet marraskuun värit, joihin matalalla hohtava aurinko taikoo kullanruskean hohdon.
unkari, riitta reissaa, riitta kosonen, ratsastumatka
Unkarilaisia syyspuhdetöitä: olkien kuivatusta

Maasto hohtaa kullanruskeana

Syksyinen maalaismaisema

Laidunelämää

El Broncon hevoset ovat huomattavan rentoja ja tyytyväisen oloisia. Ne saavat elää laumassa rauhallista hevosen elämää ja yöpyä ulkona laajoilla kesä- ja talvilaitumilla ja tilavissa tarhoissa. 
Unkari, El Bronco, ratsastusmatka, lännenratsastus
Hevoset haetaan aamulla laitumelta (kuva: Annukka Valkama)

Tarhassa on tilaa varsojen ja tammojen telmiä



Unkari, riitta reissaa
Riitta reissasi laitumelle


Rentoa koulutusta

Olen pari kertaa päässyt seuraamaan myös nuorten hevosten kuluttamista, kun USA:ssa rancheilla työskennellyt Robert on napannut kolmevuotiaita painteja tarhasta ja ryhtynyt toimeen. Koko koulutusrupeaman punaisena lankana on pehmeys ja vapaaehtoisuus. Robert aloitti työskentelyn ottamalla paintin kuulolle maasta käsin: eteenpäin, käännöksiä, etu- ja takaosan väistätyksiä, eri askellajeja. (huom! Robert on sittemmin vaihtanut työpaikkaa, mutta ranchin idea on säilynyt ennallaan hevosia kasvattavana ja kouluttavana lännentilana).
Kun ratsu oli kuulolla, alkoi ratsastusosuus. Suitsitus tehtiin paintille miellyttäväksi tarjoamalla kuolaimia ja odottamalla, että  ratsu nappaa ne tyytyväisenä suuhunsa. Robert istuu nuoren hevosen selässä normaalia kevyemmin ja eteneee koulutuksesesa onnistumisten kautta pienin askelin (teen myöhemmin koosteen koulutuksesta).
Unkari, lännenratsastus, El Bronco
Kirjava paint ja "tukikaveri" pyöröaitauksessa

El Bronco, Unkari, lännenratsastus
Väistätetään takapäätä

El Bronco, lännenratsastus, Unkari
Nuoren hevosen selässä istutaan kevyesti

Ylläri-juustola

Normiviikonloppu El Broncossa täyttyy vaivatta hevoselämästä, mutta tilasimme kavioliittolaisille myös visiitin paikalliseen juustolaan, jossa 13 työntekijän voimin loihditaan 40 eri juustosorttia - suurelta osin käsityönä (tässä linkki Katjan juustola-postaukseen).
Perinnevankkureissa matkalla juustolaan

Juustomestari-Otto
Jess: juustoa ja viiniä.
Ja vielä loppuun kaupallinen pläjäys: kunnon reissu ansaitsee kunnon varusteet. Western Spirit myy varusteita lännenratsastajille ja ratsuille- miksei muillekin. Tässä kekkulehdin matkalukkuun pakattavassa Dakota-stetsonissa, joka on helppo muotoilla kuosiin. Jalkoihin vetäisin hiertämättömät Annie-ratsastusfarkut sekä American Star Lacer Bootsit. Toimii!

riitta reissaa, riitta kosonen, western spirit, annukka valkama
Cowgirl täydessä Western Spirit-varustuksessa
Saatat olla kiinnostunut myös näistä postauksista: 
El Bronco - mikä se on?
Lännenratsastustunnilla El Broncossa - vinkkejä myös kouluratsastukseen

https://westernspirit.fi/




https://www.horsexplore.com/