Reissussa Korumies-Arvin kanssa

Arvi ”Korumies” Martikainen kirjoitti taannoin facebook-sivullaan yhteistyöstämme niin kauniin postauksen, että kiittelen nyt omasta puolestani.

Korumies-Arvin kanssa Horsexploren osastolla HIHS:ssa

Muistan Arvin ensimmäisen kerran Tampereen messuilta, joilla tuolloin 10-vuotias Arvi myi koruja kerätäkseen rahaa omaan hevoseen.
Kirjoitin Arvista oitis tekstinpätkän ratsastuslehdessä julkaistuun messukimaraan.
Tulevina vuosina tapasin Arvia messuilla toistuvasti: pojalle tuli pituutta lisää, hiusten väri vaihteli, päähän ilmestyi itse hankituilla rahoilla ostettu niittilippis – mutta poika oli aina sama iloinen ja kohtelias Arvi.

Vaihdettiin pikku-Korumiehen kanssa hattuja Ratsastuskeskus Ainossa vuosia sitten

 HIHS-messuilla muutama vuosi sitten aloitimme yhteistyön ratsastusmatkailun saralla. Olin ihastellut Arvin kykyä innostaa pojat, miehet ja kokonaiset perheet satulaan.
Mietin, eiköhän Arvi innostaisi perheitä hankkimaan yhteisiä kokemuksia myös ratsastusmatkailusta! Näin alkoi yhteistyö ruotsalaisen ratsastusmatkatoimisto Horsexploren kanssa.

Kavioliiton Katja haastattelee meitä ratsastusmatkailusta Tampereen Hevoset-messuilla, tässä show muutaman vuoden takaa

Muutama vuosi sitten Tampereen Hevoset-messuilla Horsexploren osastolla

Ensimmäiseksi kohteeksi valitsimme Unkarin El Broncon, jonne Arvin kanssa reissasi monen ikäinen porukka ratsastamaan lännenhevosilla kentällä ja maastossa, opettelemaan lassoamista ja rentoutumaan pikku spa:ssa.
El Broncoon reissattiin toistamiseenkin, sillä kertaa viikonloppuun yhdistettiin kaupunkipäivä Kecskemétissä.

Muistan El Broncosta innostuneen nuoren cowboy-Arvin, joka ratsasti muitta mutkitta myös lännenavuilla, tykkäsi lännenhevosista ja jaksoi nauraa iloisesti, vaikka kevättaivas lykkäsi yllättäen lunta ja pakkastuulta.

Arvi tykästyi länkkähevosiinkin

Hauskaa on Arvi-porukassa, kelissä kuin kelissä!

Vaikka Arvi on ratsastuksen suhteen kaikkiruokainen, on hän sielultaan este- ja kenttäratsastaja. Niinpä valitsimme seuraavaksi ryhmämatkakohteeksi  Horsexploren kohteen Irlannin Adaressa, jonne kerääntyikin urhea joukko tyttöjä, äitejä ja miehiä ylittämään itsensä maastoesteillä  - suurin osa ensimmäistä kertaa elämässään.
Irlannin maasto, hauskat kenttäesteet ja varmajalkaiset hevoset innostivat porukkaa – iloisen Arvin suupielet tuntuivat jämähtäneen korviin!

Arvi kannustaa reissulaisia maastoesteellä Irlannissa

Irlannissa riitti ruokokenttää maastoesteilyyn

Arvin tyylinäyte Irlannin-reissulta

 Esteratsastusputki jatkui, seuraavaksi oli vuorossa esteratsastuspainotteinen talli puolalaisessa kartanossa Masuriassa.
Taas pakkautui toistakymmentä eri ikäistä ratsastajaa Arvin mukaan lentokoneeseen matkatakseen kartanotunnelmaan herkullisine aterioineen ja hauskoine ratsastustunteineen. 

Tuolla reissulla Arvin huumoria koeteltiin, sillä harmi kyllä hän oli kipeä lähes koko reissun. Harmituksen Arvi piti sisällään ja jaksoi päivän pedissä huilattuaan intoutua maastoesteille - ja jutella illat mukavia kaikkien kanssa.

Puolan maastoradalla oli ilmavaraa

Tässä hyppää Arvin ryhmäläinen, Arvi oli itse kipeänä pari päivää

Mentiin porukalla valjakkoajelulle!

 Tänä syksynä sain Arvilta iloisen kutsun tulla hänen vieraakseen ratsastamaan Suomessa.
Kurvasin innolla Ruohojärven kartanon talleille ja sain ratsukseni aivan ihanan 5-vuotiaan suokkiorin Donin.
Laittelimme Arvin kanssa heppoja kuntoon, ratsastimme leppoisan käyntimaaston superliukkaaksi jäätyneessä maastossa, muistelimme yhteistä taivalta ja juttelimme elämästä.
Reissun päätteeksi vetäisimme Arvin ja Taija-äidin kanssa kunnon murkinat läheisellä huoltoasemalla. 

Oli kiva maastolenkki Arvin kanssa

Arvi nappasi vauhdissa tämmöisen kuvan kivasta lainasuokistani

Seuraavaksi Arvi starttaa Horsexploren reissuille Irlantiin Galwayn maastoestekohteeseen (jonne en taida uskaltaa mukaan hyppäämään!) sekä Portugalin Alentejoon kouluratsastuskohteeseen, jossa kasvatetaan ja koulutetaan GP-tason kouluratsastuslusitanoja.
Molemmat ryhmät täyttyivät hetkessä, eikä ihme, sillä Arvin kanssa on kiva reissata. 

Ja yksi on varma: Arvi pitää huolta ryhmästä, satoi tai paistoi.

Nuorena on hyvä ponnistaa korkealle:)

Haluaisitko Arvin kanssa ratsastusmatkalle?  Minne päin, koulua vai esteitä vai ratsastusvaellus?
Tässä linkki Horsexplore-ratsastusmatkoille 200 kohteeseen 43 maassa

Maastoestevideokooste Irlannista

Esteratsastusviikonloput Irlannissa kasvattavat mukavalla tavalla intoa oppia esteratsastusta. Olen käynyt Irlannin Adaressa nyt kahdesti, sekä Kavioliitto-Katjan että Korumies-Arvin reissuilla. Rentojen tekniikkatuntien lisäksi käymme useaan otteeseen  maastoesteradalla, joka on rakennettu paikallisen ketunmetsästysklubin noin 48 hehtaarin laajuisille maille. Tukeista tehtyjä pystyjä, kivisiä muureja, autonrengasmuureja, ojia ylös ja alas,

Kevyt , mukava liivi ja superkiva hevonen!

Tässä pari  videoita kypärääni kiinnittämästäni Gopro-kamerasta. Tässä kiva autonrengas&pystyeste-setti
.

ja toinen video: tässä tyttäreni hipsi hyppäämään korkeimman autonrengasesteen. Itse jätin väliin...

 


Tässä linkki kohteeseen.

Reissussa mukana Hipposport, josta ositn maastoon vedenpitävän ratsastustakin sekä pehmeän ja kevyen Comperdell Cross Protection- liivin. Liivin turvaluokitus ei yllä maastoesteisiin saakka, mutta se suojaa hyvin selkää.
Sekä tuttuun tapaan kotimainen ratsastus-ja vapaaj-ajan vaatteita suunitteleva House of Horses Helsinki.
 

Tässä ja tässä aiempia postauksiani Adaresta
 

Ylitin talon, ylitin itseni

Vielä viime vuonna en voinut kuvitellakaan hyppääväni joskus maastoesteitä – ja tykkääväni siitä kuin hullu puurosta. Esteratsastus on kivaa, mutta rutiininpuutteen vuoksi jo tavallisten estetuntien pystyt ja okserit ovat olleet riittävä haaste. Viime vuoden Kavioliitto-reissu Irlannin Adareen avasi oven maastoesteiden hauskuuteen ja opetti, etteivät itselle sopivat maastoesteet tunnu vaikeammalta kuin ”normiesteetkään”, etenkään rutinoituneella maastoesteratsulla.

Että tämmöinen tällä kertaa

Postasin Kavioliitto-reissulta gopro-videoita tulvivan jutun maastoradalta. Löydät nuo videot tästä. Tässä postauksessa kerron tarkemmin Adaren (mielestäni) hauskimmasta esteestä – taloista.   

Adaren maastoesteistä voi aina valita itselle sopivan korkeuden, niinpä taloja on aseteltu niitylle vierekkäin kolme. Matalin on ehkä 60cm korkea ja 40cm leveä, korkein ehkä metri kertaa viisikymmentä senttiä. Esteiden kokoa on todella vaikea arvioida, sillä maastossa kaikki näyttää ja tuntuu todellista pienemmältä. Siihen ehkä osin perustuukin hyppäämisen hauskuus. Maneesissa EN IKINÄ edes yrittäisi hypätä moisia.

On se aika iso maasta käsin...

Viime vuonna olin tohkeissani pelkästä talon näköisen erikoissesteen ylittämisestä, ja minulle riitti matalimman esteen ylitys. Tällä kertaa – Korumies-Arvin porukassa -  intouduin ylittämään taloja moneen otteeseen ja tyyliin.

Hypättyäni matalimman talon kertaalleen, kokeilin hypätä sen ohjat yhdessä kädessä. Ensin hevonen kiersi esteen, jolloin napakoitin pohjetta  - ja yli mentiin! Seuraavaksi hyppäsin pari kertaa keskikorkean talon ja olin jo päättänyt lopettaa homman siihen ja antaa muiden jatkaa hyppäämistä. (tuo juuri on Adaressa kivaa: ratsastamme letkassa esteeltä toiselle, kuuntelemme, miten esteet ylitetään, minkä jälkeen jokainen hyppää valitsemiaan estekorkeuksia omaan tahtiinsa. Kun kaikki ovat valmiita, jatketaan letkana seuraavalle esteelle).

Katseltuani syrjästä muiden rennon näköisiä hyppyjä suurimman talon yli, kysyin opettajalta, mitä hevoseni tykkäisi jos kokeilen. Koska opettaja vakuutti, ettei este ole hevoselle kovinkaan kummoinen, eikä edes ratsastajalle tunnu käytännössä kovin erilaiselta, päätin kokeilla.

Nostin laukan jo pitkälti ennen estettä ja kaarsin napakassa hallitussa tahdissa kohti estettä. Hetkeä ennen estettä iski pieni panique, joten tarrasin varmuuden vuoksi oikealla kädellä kiinni martingaalista. Hyvä niin, koska hevonen päättikin hypätä esteen huomattavan kaukaa, joten  löysin itseni liitämästä laajassa hienossa kaaressa yli punaisena hohtavan talonkaton. Olo oli muikea kuin supersankarilla jalkauduttani hallitusti maahan ja palattuani kavereiden luo. Siitä oli kiva jatkaa taas seuraaville esteille.

Tässä kuvia ylityksestä

Ratsastamme letkassa seuraavalle maastoesteelle

Kokoonnuimme taloesteille

Taloesteitä oli kolmea eri kokoa

Tutkailemme estettä

Että tämän kokoinen...

Hyppäsimme esteen yksitellen... joku jo vauhdissa

Tässä linkki kohteeseen
Tässä linkki edelliseen postaukseen reissustani.
Matkalla mukana laadukas suomalainen ratsastusvaatebrandi House of Horses.