Ylitin talon, ylitin itseni

Vielä viime vuonna en voinut kuvitellakaan hyppääväni joskus maastoesteitä – ja tykkääväni siitä kuin hullu puurosta. Esteratsastus on kivaa, mutta rutiininpuutteen vuoksi jo tavallisten estetuntien pystyt ja okserit ovat olleet riittävä haaste. Viime vuoden Kavioliitto-reissu Irlannin Adareen avasi oven maastoesteiden hauskuuteen ja opetti, etteivät itselle sopivat maastoesteet tunnu vaikeammalta kuin ”normiesteetkään”, etenkään rutinoituneella maastoesteratsulla.

Että tämmöinen tällä kertaa

Postasin Kavioliitto-reissulta gopro-videoita tulvivan jutun maastoradalta. Löydät nuo videot tästä. Tässä postauksessa kerron tarkemmin Adaren (mielestäni) hauskimmasta esteestä – taloista.   

Adaren maastoesteistä voi aina valita itselle sopivan korkeuden, niinpä taloja on aseteltu niitylle vierekkäin kolme. Matalin on ehkä 60cm korkea ja 40cm leveä, korkein ehkä metri kertaa viisikymmentä senttiä. Esteiden kokoa on todella vaikea arvioida, sillä maastossa kaikki näyttää ja tuntuu todellista pienemmältä. Siihen ehkä osin perustuukin hyppäämisen hauskuus. Maneesissa EN IKINÄ edes yrittäisi hypätä moisia.

On se aika iso maasta käsin...

Viime vuonna olin tohkeissani pelkästä talon näköisen erikoissesteen ylittämisestä, ja minulle riitti matalimman esteen ylitys. Tällä kertaa – Korumies-Arvin porukassa -  intouduin ylittämään taloja moneen otteeseen ja tyyliin.

Hypättyäni matalimman talon kertaalleen, kokeilin hypätä sen ohjat yhdessä kädessä. Ensin hevonen kiersi esteen, jolloin napakoitin pohjetta  - ja yli mentiin! Seuraavaksi hyppäsin pari kertaa keskikorkean talon ja olin jo päättänyt lopettaa homman siihen ja antaa muiden jatkaa hyppäämistä. (tuo juuri on Adaressa kivaa: ratsastamme letkassa esteeltä toiselle, kuuntelemme, miten esteet ylitetään, minkä jälkeen jokainen hyppää valitsemiaan estekorkeuksia omaan tahtiinsa. Kun kaikki ovat valmiita, jatketaan letkana seuraavalle esteelle).

Katseltuani syrjästä muiden rennon näköisiä hyppyjä suurimman talon yli, kysyin opettajalta, mitä hevoseni tykkäisi jos kokeilen. Koska opettaja vakuutti, ettei este ole hevoselle kovinkaan kummoinen, eikä edes ratsastajalle tunnu käytännössä kovin erilaiselta, päätin kokeilla.

Nostin laukan jo pitkälti ennen estettä ja kaarsin napakassa hallitussa tahdissa kohti estettä. Hetkeä ennen estettä iski pieni panique, joten tarrasin varmuuden vuoksi oikealla kädellä kiinni martingaalista. Hyvä niin, koska hevonen päättikin hypätä esteen huomattavan kaukaa, joten  löysin itseni liitämästä laajassa hienossa kaaressa yli punaisena hohtavan talonkaton. Olo oli muikea kuin supersankarilla jalkauduttani hallitusti maahan ja palattuani kavereiden luo. Siitä oli kiva jatkaa taas seuraaville esteille.

Tässä kuvia ylityksestä

Ratsastamme letkassa seuraavalle maastoesteelle

Kokoonnuimme taloesteille

Taloesteitä oli kolmea eri kokoa

Tutkailemme estettä

Että tämän kokoinen...

Hyppäsimme esteen yksitellen... joku jo vauhdissa

Tässä linkki kohteeseen
Tässä linkki edelliseen postaukseen reissustani.
Matkalla mukana laadukas suomalainen ratsastusvaatebrandi House of Horses.