Irlanti innostutti minut taas ylittämään itseni maastoesteillä! Tällä kertaa reissasin Irlantiin Korumies-Arvin hauskassa porukassa
treenaten estetekniikkaa, hyppien intopinkeänä maastoesteitä, rauhoittuen
ratsastuslenkeillä puistomaisemissa ja keskittyen hetkeksi myös
kouluratsastukseen.
|
Hieman jäykkänä mutta intopinkeänä hyppy yli aidan |
Tällä kertaa porukkamme oli sekalainen seurakunta ”äijiä”,
äitejä ja tyttäriä, joista muodostimme tuttuun tapaan ”kanojen” matalien esteiden ryhmän ja ”kotkien” liitokavioporukan. Mutta niin siinä vaan kävi, että
kanatkin innostuivat kasvattamaan itselleen (ainakin hetkellisesti) kotkan
siivet!
|
Kanoja ja kotkia |
Norwegianin lakkautettua ostamamme suorat
lennot päädyimme yöpymään menomatkalla Limerickissä ja paluumatkalla Dublinissa.
Vuokrasimme lentokentältä auton ja hurautimme parin sadan
kilometrin päähän Irlannin kolmanneksi suurimpaan kaupunkiin, runsaan 90.000 asukkaan
Limerickiin. Majoituimme kävelykadun varrelle viehättävään perheomisteiseen
Bedford Bed&Breakast -hotelliin. Hotellin respassa kävi ilmi, että
hotellin vanha emäntä oli asunut Adaren tallimme naapuritilalla! Irlanti on
pieni maa…
|
Bedford on mukava perheomisteinen hotelli |
|
Limerickin laitamilla |
Limerickissä nautimme fish&chipsit ja Guinnesit ja
tutustuimme pintapuolin normannien perustamaan King John’s Castle - linnaan. Olo oli kotoinen, onhan kaupunki
kuulemma viikinkien 800-luvulla perustama. Illalla suuntasimme ystävällisen taksikuskin neuvomana muutaman korttelin päässä sijaistevaan rauhalliseseen Horse&Hound –pubiin,
jossa muutama paikallinen piipahti töiden jälkeen lasilliselle television
jalkapallo-ottelun ääreen.
|
Fish&chips |
|
King John's Castle |
|
Illanviettopub |
Ennen tallille saapumista pysähdyimme lounaalle 1200-luvulla
perustettuun, runsaan tuhannen asukkaan Adareen,
eli matkailu-, golf-, ja konferenssikylään, jota mainostetaan Irlannin kauneimmaksi kyläksi. Napsimme pubin edustalla tuhdit irlantilaiset lounaat tyypillisine
ranskanperunalisukkeineen. Pari iltaa myöhemmin piipahdimme samaan täpötäyteen
pubiin kuuntelemaan paikallisten papparaisten kitara&banjo-trioa.
|
Adare |
Vietimme Adaren ratsastuskeskuksessa kolme yötä ratsastaen
neljänä päivänä. Nousimme ratsaille heti tulopäivänä, jolloin Sue-opettaja arvioi tasomme ja päätti saman tien viedä
meidät maastoon ensimmäisille maastoesteille. Tunti vierähtikin
maastoesteiden täyteiseksi tunniksi ja palasimme majoitustaloomme suut
messingillä.
|
Kanat ja kotkat käyskentelevät yhdessä seuraavalle maastoesteelle |
|
Esteitä oli moneen lähtöön: tämän voi hypätä neljästä eri suunnasta |
Seuraavat kaksi päivää ratsastimme pari tuntia kerrallaan lounasajan molemmin
puolin. Sovimme keskenämme mitä halusimme tehdä, ja yleensä maastoesteseikkailu voitti.
Yhtenä iltana kiersimme maastoesteet kävellen ja moikkasimme laajalla ruohikolla laiduntaneita hevosia. Adaressa hevoset laiduntavat paljon ja usein. Oli hauska hypätä esteitä maastossa, jossa samaan aikaan laidunsi joukko hevosia.
|
Esterata kulki laitumen halki |
|
Näin mukavia laidunheppoja kohtasimme iltakävelyllä |
Pari kertaa vetäydyin muutaman
muun äidin kanssa hypyttömälle maastolenkille
Hollywood-puistoon. Puiston perusti aikoinaan amerikkalaistunut irlantilainen
elokuva-ammattilainen, ja itse asiassa Kalifornian Hollywood on saanut nimensä
tämän puiston perusteella. Yhtenä iltapäivänä me ”kanat” emme menneetkään
maastoon, vaan jäimme kouluratsastustunnille
työstämään avoja, pohjeenväistöjä ja kiemurauraa.
|
Hollywoodissa |
|
Koulutunnin laukkapätkä |
Tuo juuri on Adaressa parasta: ratsastusryhmät voivat tehdä mitä haluavat, tunneilla ja maastossa
on kiireettömyyden tuntu, kaikista esteistä löytyy eri korkeuksia ja jokainen
voi ylittää tai olla ylittämättä mitä haluaa.
Adaren hevoset ovat irlantilaisia
rotuja, eli pääsääntöisesti urheilullisia, hyväluonteisia, selväpäisiä ja
syntyneet hyppäämään esteitä. Hevoskauppaa harjoittava Suen Dan-puoliso kertoi
parhaiden maastoestehevosten olevan sekoitus
irlantialaista ”hyväluonteista” esteratsua ja esim hollannin täysveristä hyppykapasiteettia
tuomaan.
Käytössämme oli toistakymmentä ratsua, jotka kaikki olivat ystävällisiä ja hyväpäisiä ja hyppyominaisuuksiltaan vaihtelevia. Oma ratsuni oli täydellinen maastoesteautomaatti, joka ammattilaisen rennosti ylitti jokaisen esteen edellyttämättä minulta muuta kuin mukautumista. Tyttären ratsuista osa antoi ratsastajan päättää ponnahduspaikan, osa tarjosi mielipiteitään, osa oli kevyitä kädell, osa vahvemmin esteelle imeviä ferrareita.
|
Meille esiteltiin myös myyntihevosia |
|
Heidi-tytär tutustuu seuraavaan esteeseen lempiratsunsa kanssa |
Piipahdimme myös ratsastuskeskuksen mailla sijaitsevalla
jahtikoirafarmilla, jossa iloksemme
hyppelehti myös
kaksi pentuetta. Koiratarhan hoitaja kertoi tuntevansa
kaikki runsaat sata koiraa nimeltä ja kouluttavansa nuoret koirat kytkemällä ne ensin kokeneen jahtikoiran pariksi. Vierailumme aikana näimme
parin pennun lähtevän autolla sijoituskoteihin kasvamaan, kunnes ne palautetaan
kenneliin jahtihommiin.
|
Isot jahtihaukut |
|
ja pienet jahtihaukut |
Paluumatkalla pysähdyimme yhdeksi yöksi Dubliniin, jossa vietimme lauantain tutustuen Oscar Wilden
keikaripatsaaseen, irlantilaisiin villatuotteisiin, Trinity College -yliopiston
kampukseen sekä Temple Bar pubialueeseen, jossa oli täysi meno päällä jo lauantai-iltapäivänä.
|
Sisään vaan! |
|
Dublin, edessä jossain Molly Malonen patsas |
|
Se kuulu Temple bar |
|
Trinity College |
|
Oscar Wilde syntyi Dublinissa |
Postaan myöhemmin
lisää maastoesteratsastuksesta, etenkin jännittävien ”talojen” ja autonrengasvallien
ylittämisestä.
Postaan videoita Riitta Reissaa -sivulla erikseen myös myöhemmin.
Tässä linkki kohteeseen.
Tässä ja tässä linkit
edellisiin juttuihin Irlannista.
|
Hyvin varustettuna Irlannin vaihtelevissa keleissä |
Rentoa mutta myös rankkaa ratsastusta. Paljon oppi ja itsensä tuli ylitettyä.
VastaaPoistaSe oli juuri noin: rentoa vaikka rankkaa. Irlantilaisella otteella:)
VastaaPoista