Italian Marche: esteratsastusta ja kenkädesignea

Italia minikoossa, sitä on Marchen maakunta: meri, vuoret, antiikin historiaa, kulinaarisia nautintoja. Minä yhdistin niihin ratsastusviikonlopun paikallisella klubilla sekä vierailun italialaiseen Alberto Fasciani-kenkätehtaaseen. Toimii!

Marchen kumpuilevia laitumia, taustalla häämöttää Fermo

Olin maaliskuussa yhdistetyllä esteratsastus&kenkätehdasvierailu- reissulla Fermo-kaupungin liepeillä sijaitsevalla esteratsastustallilla, jota pyörittävät Franco ja Isabella apunaan belgialainen, mutta ilmeisen italialaistunut kilparatsastaja Jochen Allard ja joukko palvelualtista talli- ja hotellihenkilökuntaa.

Isäntäpari: Isabella ja Franco

Jochen-ope, "kanat" ja "kotka"

Itse asiassa esteratsastusreissuni Italiassa meinasi heti alkuun laittaa polveni tutisemaan, sillä kuulin kurssiratsuni olevan peräisin itsensä Rodrigo Pessoan tallista. Heppa osoittautui kuitenkin ymmärtäväiseksi, ja kun opettajalta löytyi roppakaupalla pedagogista silmää räätälöidä ratsastustehtävät perusharrastajalle sopivaksi, tuli viikonlopun esteratsastuslomasta ihana, esteratsastusnälkää kasvattava kokemus!

Desacato on Rodrigo Pessoan tallista

Puominylitys a la esteratsu

Meidän reissuryhmämme oli tallilla lähestulkoon koekaniineja, sillä sinne on otettu ratsastusmatkailijoita vasta muutama kuukausi. Tallin 21 hevosesta vain 4 on matkailijoiden käytössä, loput ovat ratsastusklubin yksityishevosia. Tallin kaksi opettajaa pitävät tunteja klubilaisille ja matkailijoille ja Jochen-opettaja kilpailee aktiivisesti itsekin. Kilpailutausta tuntui ratsuissamme. Nämä eivät olleet rauhallisia opetusmestareita, vaan estehyppyjä himoitsevia kisatykkejä. Ratsut ovat pääasiassa belgianlämminverisiä, joskin ”Pessoa-ratsuni” oli jämpti saksalaisruuna.  

Tällaisissa laidunmaastoissa elää tyytyväisiä ratsuja

Hän on rescue-koira

Koirat tekevät kaikkensa vieraiden viihtymiseksi

Seurueeni koostui yhdestä yli metrisiä esteitä himoitsevasta ”kotkasta” sekä kolmesta ”kanasta”, joiden mukavuusalue pysyttelee 60cm alapuolella. Jochen Allard luki tilanteen hyvin ja jakoi meidät kahteen ryhmään. Siinä missä me ”kanat” harjoittelimme puomeja ja max 70cm rataa, leiskahti ”kotkamme” kevyesti yli metrin – välillä yksityistunnilla, välillä ratsastusklubilaisten joukossa. Koska ratsumme olivat luonteeltaan kilparatsuja, niitä piti ratsastaa joka askeleella. Sitä suurempi oli ilomme, kun huomasimme edistyvämme sydämentykyttelystä huolimatta! Postaan estetunneista myöhemmin tarkemman kuvauksen.

Ei hullummat ridausmaisemat. Kuvissa hyppää ryhmämme kotka

Franco ja Isabella ovat sympaattinen ja vieraanvarainen milanolais-marchelainen pariskunta, joka vuosikymmeniä maailmalla työskenneltyään palasi eläkevuosiksi Italian lämpöön ja perusti vaimon kotiseudulle Marcheen matkailu- ja ratsastustilan. Työnjako on selvä: Franco pyörittää liiketoimintaa ja Isabella toteuttaa itseään luomalla ratsutilasta matkailuparatiisin. Päätalo ja vierastalo on sisustettu aistikkaasti. Tunnelma on kodikas, vaikka jokainen yksityiskohta on mietitty millin tarkkuudella. 

Vierastalon kodikkuutta

Vieraiden valittavana on self catering, puolihoito tai täyshoito, joten vierastalo varustettu avokeittiöllä, josta ei puutu kauhaakaan. Valitsimme puolihoidon ja heräsimme aamulla jugurtteja, hedelmäsalaatteja, leikkeleitä, croissanteja, juustoja ja kakkuja notkuvaan aamiaispöytään. Omeletit oli pakko jättää väliin, sillä edellisen illan kaupunkimenu täytti vatsat vielä aamullakin. Puolihoitoon kuuluneen lounaan – pikkubruchettoja, salaattia, leikkelettä, viiniä – nautimme Isabellan luona päätalon ruokasalissa. Myöhemmin keväällä olisimme ruokailleet patiolla uima-allasta ja sen takana siintäviä lumihuippuista vuoristoa katsellen.

Tällaiseen aamiaiseen heräsimme

ja tällaisella lounaalla jatkoimme

Marchessa riittäisi nähtävää ilman ratsastustakin: alue on ollut asuttuna jo ennen etruskien aikaa, siellä tuotetaan ”Italian parhaat viinit ja oliiviöljyt”, kumpuilevaa maisemaa täplittävät keskiaikaiset pikkukaupungit ja alue päättyy Adrianmereen, jota reunustaa useiden kilometrien pituinen hiekkaranta.  Olimme vuokranneet auton, joten pääsimme tutustumaan kaikkeen mitä halusimme – tai oikeastaan ehdimme.

Ajoimme Roomasta Fermoon läpi lumihuippuvuorien

Fermo on vajaan 40.000 asukkaan pittoreski pikkukaupunki, jonka keskiaikainen tuomiokirkko kohoaa ylväänä Marchen kumpuilevassa maastossa ja siinsi upeana myös ratsastuskentällemme. Hurautimme Fermoon päivittäin jäätelölle, viiniostoksille tai illalliselle nauttimaan menullisen paikallista kulinarismia.
Opimme samalla, ettei navigaattoriin voi luottaa, sillä yksi- ja kaksisuuntaisina vaihtelevat kadut poukkoilevat Fermon rinteillä sinne tänne navigaattoreita pilkaten. Ajoimmekohan kertaakaan samaa tietä kahdesti? Välillä navigaattori ajatti meidät kaupungin laidan kapeita kyläteitä pitkin takaisin tallille. Eipä silti, harhauduimme sokkelokaduilla jalkaisinkin.

Fermo huokuu historiaa

Edessä pistaasi- ja pähkinäjäätelö, taustalla Marchen kumpuja ja Adrianmeri

Fermossa kannattaa varata pöytä ravintolasta etukäteen, etenkin viikonloppuna. Ravintolassa viivytään tuntitolkulla antipastoista jälkiruokiin paikallista Passerina–viiniä kyytipoikana nauttien. Italialaisen gourmen lisäksi meillä oli ilo seurata viereisen pöydän syntymäpäiväseuruetta, joka huuteli innokkaasti ja hyöri pitkin ravintolaa ”muina miehinä” tyylikkäitä asujaan esitellen. Meikin saimme osamme juhlasta: yhtäkkiä eteemme kannettiin palaset seurueen synttärikakkua. 

Porto San Giorgion kilometrejä pitkät hiekkarannat täyttyvät  kesäisin auringonpalvojista

Yhtenä iltana nautimme merellisen illallisen läheisessä rannikkokaupunki Porto San Giorgiossa, jossa meitä isännöi fermolainen kenkäsuunnittelija Alberto Fasciani. Marche on perinteistä kenkä- ja nahkateollisuusaluetta, ja siellä sijaitsee myös lukuisia merkkituotteiden (Todd’s, Prada. Lory Blu, Nero Giardini, Paciotti) outletteja.

Mm tämmöiset hyökkäsivät vatsaani

Meidän reissuumme oli räätälöity Alberto Fasciani – kenkätehdasvierailu,  designer-tapaaminen, showroom-visiitti ostoksineen sekä illallinen kenkäsuunnittelijan kanssa.
Oli huikeaa nähdä kenkien valmistus piirustuspaperille suunnitellusta luonnoksesta myyntilaatikkoon pakatuiksi kenkäpariksi. Siinä välissä 25 Fascianin työntekijää ahersi nahkojen, pohjien, ompelukoneiden, kenkämuottien ja kiillottimien ääressä. Kerron Alberto Fasciani –tehdasvisiitistä tarkemmin myöhemmin.

Vierailulla Alberto Fascianin jalkinetehtaalla

Tässä linkki kohteeseen

Kiinnostuitko Alberto Fasciani –tuotteista? Tässä linkki EquitarMarketing.

Reissussa mukana laadukasta suomalaista ratsastus- ja vapaa-ajan designia: House of Horses.