Mathildedal: alpakoita ja käsityötä

Suomen länsirannalta löytyy matkailuhelmi poikineen.  Suoranaiseksi ”hittikohteeksi” on noussut pikkuinen Mathildedal, joka on yksi Teijon historiallisista ruukkikylistä.

Vierailu Mathildedaliin siinsi mielessäni siitä saakka, kun ostin Tampereen hevosmessujen exposta Ruukin Kehräämön ihanan alpakkaneuleen.  Halusin nähdä, miten neuleet syntyvät alpakkalaitumilta valmiiksi tuotteiksi. 

Alpakka antoi villansa kesäkuussa

 Mathildedalin juuret juontavat 1600-luvulla perustettuun, purosta käyttövoimansa saaneeseen vasaralaitokseen. Varsinainen rautaruukki perustettiin 1800-luvulla valmistamaan työkaluja, maatalouskoneita, höyrykoneita ja venemoottoreita. 1900-luvulla Mathildedalissa toimi laivatelakka ja myöhemmin purkaamo. 

Mathildedalin iltaidylliä

Teollisen tuotannon loppukiri nähtiin 1900-luvun puolivälissä, jolloin kylässä koottiin autoja, sellaisiakin kuin Teijo-kuorma-auto. 1980-luvulle tultaessa teollinen toiminta korvautui matkailu- ja käsityötuotteilla. Nimensa Mathildedal on saanut yhden ruukinpatruunan vaimosta.

Tästä rattaalta se kaikki aikoinaan alkoi

 Hurautin tyttäreni kanssa Mathildedaliin työpäivän päätteeksi myöhään illalla. Kylä nuokkui hiljaisena kevyessä kesäsateessa, mutta Ruukin Krouvi tarjoili täyttä menua yön kynnykselle. Olimme varmuuden vuoksi tilanneet ruuat jo matkalla puhelimitse, ja ruoka pantiin tulelle heti saavuttuamme. Ruukin herkulliset brie-juustolla, viikunahillolla ja ilmakuivatulla kinkulla viimeistelty broileririnta sekä jokirapu-caesar –salaatti olivat niin reiluja annoksia, että uni maittoi saman tien.  

Ruukin krouvin herkkuja ja hotellin sisäänkäynti

Yövyimme samassa rakennuksessa sijaitsevassa Mathildedal-hotelllissa, jossa oli kahdeksan sievästi retro-tyyliin sisustettua huonetta. Koska saavuimme myöhään, emäntä soitti meille autoon, kertoi mistä löydämme huoneen avaimet ja kysyi mihin aikana haluamme aamiaista. 
Aamiainen sijaitsi alakerran kahvilassa, jossa eteemme kannettiin lähiruuasta koottu monipuolinen aamupalalautanen. Hotellissa on pieni kahviomyymälä, joka tarjoaa kahvila- ja juhlapalveluja sekä luonto-ja kansallispuiston palveluja. 

Kelpo aamiainen

 Pienessä Mathildedalissa on yllättävän monta piipahduspaikkaa: satama ravintoloineen, kehräämö, kutomo, vanhojen aarteiden putiikki, vaateliike, hoitola, panimo, leipomo, suklaapuoti.  Ympärillä avautuu luontokeskus eräpalveluineen. Majoitusmahdollisuuksia on runsaasti. 

Puoteja riittää

Hoitola ja majoirusta: Sypressi

Reissumme päätavoite oli alpakat ja kehräämö, mutta valmistauduimme vierailuun piipahtamalla ensin antiikkiliike Huldassa – jossa koin monta deja vu – ailahdusta – sekä Second Chance – vaateliikkeessä, jossa myytiin lähes kaikkea päälle pantavaa ja kapsäkkiin pakattavaa. 

Second Chance -puoti

Ensimmäiset ihanat alpakat bongasimme heti kaupan takana olevassa aitauksessa. Alpakat oli keritty kesäkuussa, joten niiden muhkeiden turkkien sijaan saimme ihastella norjia alpakankroppia. 

Alpakat eivät ole sosiaalisia, mutteivät ynseitäkään, joten niitä oli helppo kuvata ”omissa oloissaan”.

Ruukin Kehräämöllä on parisenkymmentä alpakkaa ja uusia syntyy vuosittain. Mekin bongasimme pikku-alpakoita takaniityllä emojensa kanssa laiduntamassa. 

Alpakat asuvat laitumilla

Emot ja poikaset omalla laitumellaan

Ruukin Kehräämön toimintoketju on kompakti. Alpakat, pesukone, kehräämö ja myymälä sijaitevat toistensa läheisyydessä ja osa tuotteiden kutojistakin on paikallisia käsityötaitureita. Suurimmat vaate-erät kudotaan huolella valitussa perheyrityksessä Liettuassa.

Jatkoimme laamojen luota kehräämöön, jossa Ruukin Kehräämön toinen omistaja Leena Rajala työskenteli Kanadasta ostettujen, katkokuitujen työstöön soveltuvien koneiden parissa. Avustajina Leenan jaloissa pyöri kolme sympaattista koiraa: suursnautseri, vinttikoira ja piskuinen Lancashire Heeler. Koirat tervehtivät meitä iloisesti pehmolelujaan esitellen ja rapsutuksia vastaanottaen. 
 

Kehräämön koiruuksia

Leena työsti käsissään pestyä ja lingottua villaa ja sekoitti siihen villisilkin kuitua. Leena erotteli ja venytteli kuituja, ajoi kuituja karstan erottelijan läpi, sijoitti eri värisiä pumpulimaisia kuitupilviä koneeseen, jossa kuidut työstyivät paksuhkoksi pehmeäksi naruksi. Kehruukone sijaitsi hallin toisella laidalla.  Sinne pääsi harppaamalla suursnautserin yli. 
 

Alpakan käsittelyssä riittää työvaiheita. Käsityötä on paljon

Mikä ihana alpakanvillapilvi!

Kiitimme Leenaa ja koiria opettavaisesta esittelystä ja siirryimme Sinin luokse myymälään. Sini Honkalalla oli alpakoita jo aiemmassa elämässään. Kimmoke oman kehräämön perustamiseen syntyi jo silloin, sillä Suomessa ei ollut alpakkaosaajia, joten oli teetettävä langat kalliisti Englannissa. 

Tavattuaan Leenan Helsingin Rajasaaressa koiranulkoilutuslenkeillä, ajatus yhteisestä alpakkatoiminnasta alkoi kehkeytyä. Elämäntapamuutoksesta tuli melko täydellinen, USA:ssa aikoinaan asunut Sini ja sikatilaa pyörittänyt Leena perustivat vuonna 2012 Kehräämön Mathildedaliin, jossa nykyisin myös asuvat. 
 

Ruukin Kehräämön puoti

Sovittelin myymälässä neuleita, hypistelin alpakkahuopikkaita, silittelin huiveja ja pallottelin alpakkapesupalloilla. Samalla kuulin Siniltä neulemallien suunnittelusta. Tuotteita voi ostaa joko valmiina, tilata valitsemastaan Kehräämön langasta tai ostaa langat ja kutimet ja kutoa itse. 
Pehmeään torkkupeittoon tarvitaan numeron 10 pyöröpuikot ja 200 grammaa muhkeaa alpakka-luonnonsilkki- lankaa. 

Sini Honkanen kertoo mielellään alpakoista ja kehräämöstä

Sini Honkanen esittelee torkkupeiton kudontaa

 

Mikä väri sopisi parhaiten hiuksiin ja hipiään?

Kurvasimme alpakoiden luota kylän laidan vanhalle kansakoululle Petri’s Chocolate –myymälään teelle, leivoksille ja ostamaan käsintehtyä suolasuklaata ja pieniä suklaapalloja lukuisilla eri aromeilla.   
Kahvilan eteistä koristi vanha pulpetti ja myymälää veistoluokasta kannettu höyläpenkki. Moni iäkkäämpi asiakas muistelee myymälässä varmaan lapsuutensa kyläkouluja. 

Petri's Chocolate - sortuminen on väistämätöntä

Koska oli kesä, eikä silti ukkostanut, salamoinut tai viskonut rakeita, päätimme retkemme tyttären uintihetkeen Mathildedalin pienellä hiekkarannalla. Kesä.