maanantai 15. heinäkuuta 2019

Mathildedal: alpakoita ja käsityötä


Suomen länsirannalta löytyy matkailuhelmi poikineen.  Suoranaiseksi ”hittikohteeksi” on noussut pikkuinen Mathildedal, joka on yksi Teijon historiallisista ruukkikylistä.
Vierailu Mathildedaliin siinsi mielessäni siitä saakka, kun ostin Tampereen hevosmessujen exposta Ruukin Kehräämön ihanan alpakkaneuleen.  Halusin nähdä, miten neuleet syntyvät alpakkalaitumilta valmiiksi tuotteiksi. 
riitta reissaa, riitta kosonen, mathildedal, ruukin kehräämö
Alpakka antoi villansa kesäkuussa
 Mathildedalin juuret juontavat 1600-luvulla perustettuun, purosta käyttövoimansa saaneeseen vasaralaitokseen. Varsinainen rautaruukki perustettiin 1800-luvulla valmistamaan työkaluja, maatalouskoneita, höyrykoneita ja venemoottoreita. 1900-luvulla Mathildedalissa toimi laivatelakka ja myöhemmin purkaamo. 
riitta reissaa, mathildedal,
Mathildedalin iltaidylliä
Teollisen tuotannon loppukiri nähtiin 1900-luvun puolivälissä, jolloin kylässä koottiin autoja, sellaisiakin kuin Teijo-kuorma-auto. 1980-luvulle tultaessa teollinen toiminta korvautui matkailu- ja käsityötuotteilla. Nimensa Mathildedal on saanut yhden ruukinpatruunan vaimosta.
Tästä rattaalta se kaikki aikoinaan alkoi
 Hurautin tyttäreni kanssa Mathildedaliin työpäivän päätteeksi myöhään illalla. Kylä nuokkui hiljaisena kevyessä kesäsateessa, mutta Ruukin Krouvi tarjoili täyttä menua yön kynnykselle. Olimme varmuuden vuoksi tilanneet ruuat jo matkalla puhelimitse, ja ruoka pantiin tulelle heti saavuttuamme. Ruukin herkulliset brie-juustolla, viikunahillolla ja ilmakuivatulla kinkulla viimeistelty broileririnta sekä jokirapu-caesar –salaatti olivat niin reiluja annoksia, että uni maittoi saman tien.  
ruukin krouvi, mathildedal, riitta reissaa
Ruukin krouvin herkkuja ja hotellin sisäänkäynti

Yövyimme samassa rakennuksessa sijaitsevassa Mathildedal-hotelllissa, jossa oli kahdeksan sievästi retro-tyyliin sisustettua huonetta. Koska saavuimme myöhään, emäntä soitti meille autoon, kertoi mistä löydämme huoneen avaimet ja kysyi mihin aikana haluamme aamiaista. 
Aamiainen sijaitsi alakerran kahvilassa, jossa eteemme kannettiin lähiruuasta koottu monipuolinen aamupalalautanen. Hotellissa on pieni kahviomyymälä, joka tarjoaa kahvila- ja juhlapalveluja sekä luonto-ja kansallispuiston palveluja. 
Kelpo aamiainen

 Pienessä Mathildedalissa on yllättävän monta piipahduspaikkaa: satama ravintoloineen, kehräämö, kutomo, vanhojen aarteiden putiikki, vaateliike, hoitola, panimo, leipomo, suklaapuoti.  Ympärillä avautuu luontokeskus eräpalveluineen. Majoitusmahdollisuuksia on runsaasti. 
Mathildedal, riitta reissaa
Puoteja riittää

Hoitola ja majoirusta: Sypressi
Reissumme päätavoite oli alpakat ja kehräämö, mutta valmistauduimme vierailuun piipahtamalla ensin antiikkiliike Huldassa – jossa koin monta deja vu – ailahdusta – sekä Second Chance – vaateliikkeessä, jossa myytiin lähes kaikkea päälle pantavaa ja kapsäkkiin pakattavaa. 
Second Chance -puoti
Ensimmäiset ihanat alpakat bongasimme heti kaupan takana olevassa aitauksessa. Alpakat oli keritty kesäkuussa, joten niiden muhkeiden turkkien sijaan saimme ihastella norjia alpakankroppia. 

Alpakat eivät ole sosiaalisia, mutteivät ynseitäkään, joten niitä oli helppo kuvata ”omissa oloissaan”.
Ruukin Kehräämöllä on parisenkymmentä alpakkaa ja uusia syntyy vuosittain. Mekin bongasimme pikku-alpakoita takaniityllä emojensa kanssa laiduntamassa. 
Ruukin kehräämö, riitta reissaa
Alpakat asuvat laitumilla

Emot ja poikaset omalla laitumellaan

Ruukin Kehräämön toimintoketju on kompakti. Alpakat, pesukone, kehräämö ja myymälä sijaitevat toistensa läheisyydessä ja osa tuotteiden kutojistakin on paikallisia käsityötaitureita. Suurimmat vaate-erät kudotaan huolella valitussa perheyrityksessä Liettuassa.

Jatkoimme laamojen luota kehräämöön, jossa Ruukin Kehräämön toinen omistaja Leena Rajala työskenteli Kanadasta ostettujen, katkokuitujen työstöön soveltuvien koneiden parissa. Avustajina Leenan jaloissa pyöri kolme sympaattista koiraa: suursnautseri, vinttikoira ja piskuinen Lancashire Heeler. Koirat tervehtivät meitä iloisesti pehmolelujaan esitellen ja rapsutuksia vastaanottaen. 
 
Kehräämön koiruuksia



Leena työsti käsissään pestyä ja lingottua villaa ja sekoitti siihen villisilkin kuitua. Leena erotteli ja venytteli kuituja, ajoi kuituja karstan erottelijan läpi, sijoitti eri värisiä pumpulimaisia kuitupilviä koneeseen, jossa kuidut työstyivät paksuhkoksi pehmeäksi naruksi. Kehruukone sijaitsi hallin toisella laidalla.  Sinne pääsi harppaamalla suursnautserin yli. 
 
Leena Rajala, Ruukin kehräämö, riitta reissaa
Alpakan käsittelyssä riittää työvaiheita. Käsityötä on paljon



Mikä ihana alpakanvillapilvi!
Kiitimme Leenaa ja koiria opettavaisesta esittelystä ja siirryimme Sinin luokse myymälään. Sini Honkalalla oli alpakoita jo aiemmassa elämässään. Kimmoke oman kehräämön perustamiseen syntyi jo silloin, sillä Suomessa ei ollut alpakkaosaajia, joten oli teetettävä langat kalliisti Englannissa. 
Tavattuaan Leenan Helsingin Rajasaaressa koiranulkoilutuslenkeillä, ajatus yhteisestä alpakkatoiminnasta alkoi kehkeytyä. Elämäntapamuutoksesta tuli melko täydellinen, USA:ssa aikoinaan asunut Sini ja sikatilaa pyörittänyt Leena perustivat vuonna 2012 Kehräämön Mathildedaliin, jossa nykyisin myös asuvat. 
 
Ruukin Kehräämön puoti

Sovittelin myymälässä neuleita, hypistelin alpakkahuopikkaita, silittelin huiveja ja pallottelin alpakkapesupalloilla. Samalla kuulin Siniltä neulemallien suunnittelusta. Tuotteita voi ostaa joko valmiina, tilata valitsemastaan Kehräämön langasta tai ostaa langat ja kutimet ja kutoa itse. 
Pehmeään torkkupeittoon tarvitaan numeron 10 pyöröpuikot ja 200 grammaa muhkeaa alpakka-luonnonsilkki- lankaa. 
Sini Honkanen, riitta kosonen, riitta reissaa, ruukin kehräämö
Sini Honkanen kertoo mielellään alpakoista ja kehräämöstä


Sini Honkanen, Ruukin kehräämö, riitta reissaa
Sini Honkanen esittelee torkkupeiton kudontaa
 

Mikä väri sopisi parhaiten hiuksiin ja hipiään?
Kurvasimme alpakoiden luota kylän laidan vanhalle kansakoululle Petri’s Chocolate –myymälään teelle, leivoksille ja ostamaan käsintehtyä suolasuklaata ja pieniä suklaapalloja lukuisilla eri aromeilla.   
Kahvilan eteistä koristi vanha pulpetti ja myymälää veistoluokasta kannettu höyläpenkki. Moni iäkkäämpi asiakas muistelee myymälässä varmaan lapsuutensa kyläkouluja. 
Petri's chocolate, riitta reissaa
Petri's Chocolate - sortuminen on väistämätöntä
Koska oli kesä, eikä silti ukkostanut, salamoinut tai viskonut rakeita, päätimme retkemme tyttären uintihetkeen Mathildedalin pienellä hiekkarannalla. Kesä. 

10 kommenttia:

  1. Olen käynyt nuoruudessani useasti Mathildedalissa ja sieltä on pelkästään hyviä muistoja. Siksi tällä viikolla käydessäni reissu oli todella pettymys, sillä itselle sattui peräkkäin kaksi vuoden huonointa ravintolakokemusta. Sekä Kyläravintola Terhossa että Krouvissa palvelu oli todella surkeaa, Terhossa jopa tylyä ja paikasta porukkaa karkoittavaa. Monet lähtivätkin sitten Krouviin, jossa tilaukset menivät miten sattuivat ja ruuat tulivat aivan eri tahtiin samalle seurueelle. Siinä missä puolet olivat syöneet, eivät toinen puolisko porukasta olleet saaneet ruokiaan. Päälle tyly palvelu ja laskun saanti toisella yrityksellä puolessa tunnissa jätti todella heikon maun.

    Jos ruokakokemukset jätetään väliin, jotka toki vaikutti päivään todella paljon, oli Mathildedal ja Teijo varsin mukava & kaunis matkailukohde edelleen. Monet tutut ihmettelivätkin päivän ravintolakokemuksia, koska porukalla niistä pääasiassa pelkästään positiivista sanottavaa. Mutta tällä kerralla valitettavasti näin :-(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. apua mitä ravintolakokemuksia! Ilmeisesti olivat ottaneet opiksi, koska meillä kaikki sujui tosi hyvin.Tuollainen jättää kurjan fiiliksen, koska ruokailu on reissujen kohokohtia.

      Poista
  2. Olen syntyperäinen kyläläinen ja asun Kirjakkalassa tällä hetkellä. Käyn Terhossa todella usein, enkä pysty uskomaan, että sieltä saa huonoa palvelua. Viime viikot on heillä olleet todella kiireisiä, mutta siitäkin huolimatta henkilökunta on jaksanut olla ystävällistä ja pizzat/salaatit/leivät erinomaisia. Palautetta kannattaa antaa suoraan kun sitä saa eikä purkaa pahaa oloa kirjoittaen. Mukavaa kesää Rami ja tule silti uudelleen ja koe parempi kokemus kylässä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Marjaministeri kommentista! Itsellä on oikein hyvä olo ja Mathildedal oli juuri niin kiva kuin on ollut aina. Tulen sinne varmasti vuosien saatossa vielä useasti ja uskon saavani seurueineni parempaa palvelua seuraavilla kerroilla. Kun sata ruokailua ravintoloissa syö ympäri maailmaa vuosittain, niin kyllä sitä on oppinut tiedostomaan milloin palvelu on hyvää, milloin se on ok ja milloin sitä ei ole. Valitettavasti Teijossa tapahtui jälkimmäinen kokemus ja sitten toisessa paikassa todella homma ei vain mennyt putkeen. Palautetta annettiin kyllä paikankin päällä, mutta varsin huonolla menestyksellä. Ovatpa tutut kaverini jotka näissä vierailevat paljon useammin kuin minä ihmetelleet huonoa kokemusta. Eli ei pidä myöskään kyläläisenä loukkaantua, jos joku antaa huonompaan palautetta mitä on koettu saamaan. Mukavaa kesää Mathildedaliin ja Teijoon - oli ehkä vain huono päivä useammalla henkilöllä samaan aikaan ja ilmeisesti Terhossa oli jotain ongelmia keittiön kanssa sinä päivänä, mikä vaikutti työntekijöiden mielenlaatuun.

      Poista
  3. Mathildedal kuulostaa mukavalta paikalta! Itsekin olen suunnitellut, että menisin sielä joku päivä piipahtamaan. Tähän mennessä tutuksi on tullut samoilla suunnilla sijaitseva Fiskarsin ruukki.

    VastaaPoista
  4. Kuulostaa ihanalta kohteelta! Olen nähnyt alpakoita vain Perussa ja sieltä tulikin ostettua useampi alpakkahuivi.
    Täällä olisi mukavaa ehtiä käydä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ostin alpakkatuotteita joitakin vuosia sitten Ecuadorista, mutta ne jäivät karheina kaappiin. Kehräämön tuotteet eivät onneksi pistele vaan pehmenevät niin mukaviksi että olen pitänyt suoraan ihoa vasten. Laadulla on tekijänsä (tämä ei ole mainos, vaan kuluttajakokemus)

      Poista
  5. Nyt meni mielenkiintoiseksi, tuo "Tuotteita voi ostaa joko valmiina, tilata valitsemastaan Kehräämön langasta tai ostaa langat ja kutimet ja kutoa itse." Olen laiskasti haeskellut, herkkänä kutiamaan, alpakanvillasta tehtyjä kalastajasormikkaita talven valokuvailuretkiin, josko vaikka pitäisi aloittaa neuvottelut tämän tahin kanssa!

    VastaaPoista
  6. Onpas hauskan kuuloinen paikka ja jännä miten en ole koskaan kuullut aikaisemmin vaikka asustelen tässä Tammisaaressa. Pitääpä ottaa päiväkäynti kohteeksi ensi kerralla kun on vieraita, olisi mukava nähdä vanhat venetelakat ja tehtaat. Hyvän näköistä ruokaa myös, että pitää ehdottomasti käydä testaamassa tuo ravintola myös.

    VastaaPoista