Islanninhevosia Romaniassa

Romaniasta on moneksi. Löysin Romanian Transilvaniasta aidon islanninhevostallin, jota pyöritti etniseltä taustaltaan unkarilainen issikkaharrastaja. Maastoilin vajaan viikon ajan Karpaattienvuorilla issikoista ja maisemasta nauttien. Opiskelin samalla valokuvausta, sillä reissumme oli yhdistetty valokuvaus -& ratsastusloma.

Rennosti Romaniassa

Issikkatallin omistaja Andras on entinen kirjapainon omistaja, joka tutustui issikoihin vieraillessaan asiakkaiden luona Islannissa. Andras myi kirjapainonsa seitsemisen vuotta sitten, osti vanhan maatilan ja perusti sinne riistapuiston. Islantilaiset tuttavat innostivat Andrasin pystyttämään valtaville mailleen myös issikkatallin ja nyt tilalla kopsuttelee 34 islanninhevosta. 

Ajoimme issikkatallille auton lavalla

Ensimmäiset issikkansa Andras toi Islannista, mutta on alkanut ostaa hevosia myös Hollannista ja Saksasta, sillä niiden turkki kestää maisemanvaihdoksen islantilaisia paremmin. Tilalla on syntynyt myös 15 omaa kasvattia.

Andrasin issikoita

Andrasin nuoret issikat saavat kasvaa rauhassa

Andrasin issikoilla on lokoisat oltavat. Ne asuvat ympäri vuoden yötä päivää ulkona, sillä talvet ovat Karpaattien tällä puolella melko leutoja. Nuoret 2-4-vuotiaat hevoset saavat kasvaa rauhassa 360 hehtaaria laajan riistapuiston tanhuvilla pitäen seuraa puiston 600 peuralle ja 150 villisialle.

Vaelluksen picknic-tauolla hevoset saivat laiduntaa varusteitta

Andrasin tallilla kaikki on napakassa järjestyksessä, varusteet huollettuja ja Islannista saapuu säännöllisesti treenaaja kouluttamaan hevosia.  Kaikki ratsastamme issikat olivat kilttejä ja mukavan luonteikkaita. 

Vierastalo, talli ja perinteinen portti

Andrasin komea ja korkea hirsinen vierastalo henkii siistiä ja maanläheistä tyyliä modernilla twistillä. Rakennuksen kruunaa lasinen ruokasali, josta avautuu maisema edessä avautuvan laakson yli jylhille vuorille. Ruokasalissa kelpasi valokuvata vuorten yli kaartuvia sateenkaaria.

Vierastalon kauniita tiloja

 

Perinneportti, taustalla Karpaattien vuoristoa

Vaelsimme päivittäin noin 20-40 kilometrin päiväretkiä eri puolilla vuoristoa. Andras joutui säätämään reittejä normaalista melko lailla, sillä reissumme osui vuoden sateisimpaan kuukauteen. Tämä toukokuu oli kuulemma poikkeuksellisen sateinen. Sadevarusteet olivat siis tarpeen. 

Yllättävän usein sade osui kuitenkin picnic-lounaallemme ja saimme ratsastaa melko kuivin ilmoin, joskin maasto oli sateista märkä, liukas ja mutainen. Paras aika ratsastaa Transilvaniassa on kuulemma kesä-heinäkuun vaihde.

Sademetsässä... illan kruunasi  kaunis auringonlasku

Reittimme halkoi kapeita metsäpolkuja ja kukkivia niittyjä. Pari tiukkaa nousia ja laskua talutimme hevosia. Hyvä niin, sillä jyrkät laskut liukkailla lehdillä olivat haastavia myös jalkaisin.

Reitti halkoi metsiä, vuorenrinteitä, laaksoja ja niittyjä

 

Pakkasimme aamulla satulalaukkuihin vesipullot ja eväsleivät.  Reissumme kauneimman picnicin nautimme ylhäällä vuorilla tuhansia valkoisena hohtavia narsisseja ihaillen. 
Ohitimme kauniisti maalattuja mökkejä ja loma-asuntoja, joiden portteina oli usein perinteisiä puisia Szekler-portteja, eli Romanian unkarilaisten portteja, joihin on kaiverrettu asukkaiden tietoja mm paloviranomaisia varten.

Tuhannet narsissit kukkivat vuorilla toukokuussa

Perinteistä maaseutua

 Ylitimme kuohuvina virtaavia jokia sekä siltoja pitkin että kahlaten. Metsän yleisin ääni oli lintujen sirkutuksen ja lehmänkellojen lisäksi kuohuvan joen kohina ja purojen solina. Sateinen toukokuu oli saanut joet ja purot valloilleen. 

Ylitimme jokia ja juotimme hepat joissa (kuva Marianne Hyppönen)

 Tämä osa Karpaattienvuoristoa on Harghita-vuoria. Vuoristo kohosi ympärillämme vehreänä ja tarjosi useita hiljaisia ja varjoisia auringonsäteiden täplittämiä metsätaipaleita. Välillä pysähdyimme vehmaille niityille venyttelemään jalkojamme tai ihailemaan vuoriston kauneutta.

Andras johdattaa letkaamme vuorille (kuva Katri Heikkilä)

Muutaman pätkän tölttäsimme asvalttitien reunaa siunaillen hevosten rauhallista luonnetta. Kukaan ei hermostunut ohi sujahtaneista autoista. On pakko ylistää hevosten rauhallisuutta. Hevosia ei heivauttanut edes punaisena murissut metsätyökone, jonka ohitimme letkana kylki konetta hipoen ilman mitään ongelmia.

Oli myös hauska seurata maaseudun perinteisiä työtapoja, sillä hevoset uurastavat Transilvaniassa sekä metsässä, pelloilla että kärryjen edessä. 

Romania on täynnä työhevosia. metsissä ja maanteillä

Vaelluksen tahti oli melko rauhallinen. Töltti- ja laukkapätkiä oli harvakseltaan, joten välillä käynnistimme niitä itse ja saimme Andrasin liittymään tahtiimme.

Erikoisin picnic-paikkamme oli taannoisen kommunistidiktaattori Nikolae Ceausescun metsästysmajalla. Ceaucesulla oli tapana pyrähtää pikkuiseen kiviseen torppaan helikopterilla, nostattaa niityn keskellä törröttävään salkoon lehmän raato ja ampua torpan pienistä ampuma-aukoista kaikki paikalle saapuvat karhut. Tosi sankarillista. 

Ceausescun metsästysmaja karhunhoukutusraatopylväineen

Romaniassa ei muistella Ceaucescua hyvällä mistään muustakaan syystä, sillä kommunismin vuosina elintarvikkeet olivat kortilla ja toisinajattelijoita vainottiin julmasti. Erityisen karvaasti diktaattoria muistellaan Transilvaniassa, jossa asuu Andrasin tavoin valtava unkarilaisvähemmistö. 

Unkari kun menetti isot alueet maataan ja kansaansa Romanian puolelle ensimmäisen maailmansodan jälkeisissä rajasopimuksissa. Romaniassa on unkarilaisia suhteessa suunnilleen saman verran kuin Suomessa ruotsinkielisiä.

Issikkaan on mukava nojailla (kuva Anu Surakka)

 Tallin pidossa Transilvaniassa on omat jännittävyytensä, nimittäin karhut. Tein karhuista ja karhuretkestämme erillisen postauksen, jonka löydät tästä.

Tallilla päivystää useita koiria ja lihaksikas metsästyskoira Otto jolkotti mukanamme kaikki retket. Oton tehtävänä oli – paitsi nauttia hauskasta retkestä ja näyttää meille osaavansa reitit ulkoa – myös varoittaa karhuista ja puolustaa meitä maaseudun paimenkoirien satunnaista uhittelua vastaan. 

Otto-koira jakoi eväät, vahti satulat ja hevoset ja vastaanotti rapsutukset

Pari kertaa Otto pääsikin tosi toimeen paimenkoirien intouduttua häätämään meitä vuorilla kauemmas laumasta. Ottoa tuki operaatiossa urhea nuori unkarilaisoppaamme, joka pelotta ratsasti koiria vastaan varmistaen turvaisan kulkumme. Andras antoi sivustatukea mukaansa ottamallaan napakasti paukahtelevalla nallipysyllä.  Me jatkoimme koko shown ajan matkaamme häiriintymättä, sillä ratsumme eivät olleet episodista moksiskaan.

Ei hätää! Urhea apuoppaamme teki tämän tahallaan...

Maatilojen halki ratsastaessa oli hätistettävä lehmiä vartioivia koiria

Me emme karhuja kohdanneet, mutta joku aiempi ryhmä oli kuulemma kohdannut metsätien poskessa nukkuneen karhun.

Kävimme karhuja bongaamassa.

Opimme reissulla kosolti valokuvauksen niksejä mukanamme matkustaneelta ammattivalokuvaaja Heli Hirvelältä. Heli omistaa myös Järvenpäässä sijaitsevan Jau Jau –islanninhevostallin, joten saimme loistavia vinkkejä myös hevosten kuvaamiseen. 
Teen myöhemmin erillisen postauksen valokuvauskurssimme annista.

Tässä linkki kohteeseen.

Tässä linkki karhupostaukseen.

Reissussa mukana laadukas suomalainen ratsastus- ja vapaa-ajan merkki House of Horses Helsinki.