tiistai 11. kesäkuuta 2019

Ratsastusretki karhujen Romaniaan


Ensin näin karhunpennun tassunjäljet ja hetkeä myöhemmin karhunkakkaa ratsastuspolulla. Romanian Transylvanian vuoristossa ratsastaessani tunsin mesikämmenen katseen niskassani. Mutta se oli kuulemma ihan ok, sillä karhu väistää rauhallisesti käyttäytyviä ihmisiä vuoristossa, kertoivat paikalliset ratsastusoppaani.
riitta reissaa, harghita, karhu, romania, transylvania
Tällainen mesikämmen asteli eteemme karhunbongauspaikalla
Romanian karhujen lukumäärä vaihtelee 6000 ja 10.000 välillä riippuen siitä, keneltä kysytään. Luonnonsuojelijat pitävät numerot metsästyskieltorajan alapuolella, kun taas kyläläiset, kanoja ja marjoja kasvattavat mummot sekä lampaita ja lehmiä suojelevat paimenet puhuvat lähemmäs 10.000 karhusta.
Maastoilimme Romanialaisella issikkatallilla
Karhut hiippailevat öisin hedelmätarhoihin ja kanaloihin välillä neljän karhun koplina. Ja kuulemma yksi ratsastusryhmä herätti kerran polun varrella päiväunilla maanneen karhun.
Karhupainiin olivat viime vuosina päätyneet lammaspaimen, uhkarohkea karhu-selfien ottaja sekä karhunpentuja varastanut villieläinkauppias.
Bongauspaikan nuoria karhuja
Meillä ei kuitenkaan ollut hätää. Sen lisäksi, että karhut nukkuvat päivisin, kiersimme todennäköisimmät karhualueet ja oppaamme pitivät silmät ja korvat auki nallekavereiden varalta.
Hevosetkaan eivät oppaiden mukaan panikoituisi karhuista, vaan mahdolliset kohtaamiset olisi mahdollista suorittaa hallitusti.
Karhumaisemaa joka lähtöön: metsää, vuorta, laaksoa

 
Olin silti tyytyväinen, etten kohdannut karhuja ratsastaessani, vaan ainoastaan erillisellä karhunbongaus-safarilla, joita Transilvaniassa järjestetään merkityille karhujen ruokintapaikoille.
Ennen safaria nautimme runsaasti raakaa valkosipulia sisältäneen illallisen ja ajoimme noin 10km päähän metsätien risteykseen. 
Siellä meidät siirrettiin istumaan maastoauton lavalle ja körötimme kuoppatietä pitkin syvemmälle metsän uumeniin. 
Auton pysähdyttyä karhuopas pyysi meitä kulkemaan perässään  hipihiljaa jonossa metsäpolkua pitkin bongausmajalle. Kädessään opas kantoi auringonkukan siemeniä, suklaapatukan paloja, koiramuonaa ja maissia sisältänyttä karhunherkkuämpäriä. Toisessa kädessä oppaalla oli jonkinlainen äänitorvi. 
Järjestäydymme hiljaiselle marssille metsään. Mukana karhun herkkuämpäri
 Ohitimme karhuvaroituskyltin ja tiivistimme vaistomaisesti rivejämme. Muutaman minuutin kuluttua kuulin pusikon oikealta laidalta risahduksen. Niin kuuli opaskin, sillä hän pysähtyi, päästi pari ”virastoyskähdystä” ja katkaisi pienen oksan. 
Näin mustan karhuhahmon juoksevan pensaiden takaa eteemme ja kurkistavan meitä parinkymmenen metrin päästä pensaan takaa. Seisoimme liikkumatta paikoillamme ja hetken päästä karhu juoksi pois samaa reittiä jota oli tullutkin. 
Tämän kyltin jälkeen nousivat ihokarvat pystyyn
Sisään bongausmajaan

Jatkoimme matkaa bongausmajalle ja asetuimme valtavien ikkunoiden taa katseluasemiin. Majan ilmastointi käännettiin ”toisin päin”, jottei valkosipulimme leijuisi ruokintapaikalle. Karhuopas lähti ulos levittämään maissiherkkua eteemme avautuvalle niitylle.
 Hetken päästä hän pysähtyi ja osoitti metsään, josta lyllersi samantien nuorehko karhu maissiantimille. Kovahermoihin karhuopas levitti niitylle vielä muutaman herkkumättään ennen kuin liittyi seuraamme majaan. 
Karhuopas levittää yhä makupaloja ahneimman nallen ilmestyessä paikalle

 
Näimme runsaan tunnin aikana viisi eri ikäistä karhua. Pari nuorta ahmattia pyöri niityllä eestaas pistelleen tassuillaan suuhunsa maissiherkkukasoja. Nopein ennätti nousemaan komeasti takajaloilleen nappaamaan naruun kiinnitetyn makupalan.
Suurin karhu tuijotti meitä kaikkia metsänrajassa, vetäytyi sitten pois, mutta palasi takaisin puolen tunnin kuluttua  - ehkä enemmän paikalle saapuneen naaraan kuin maissiherkkujen houkuttelemana. 
Lähimmillään karhut herkuttelivat vajaan parin metrin päässä kahmimassa maissimuonaa puukaukalosta.

Maissiherkku maistuu
Nuoret pörräsivät niityllä melko sattumanvaraisen oloisesti, naaras suurta urosta totellen, mutta yksi karhu tarkkaili huolestuneesti muita ja rynnisti salamannopeasti syrjemmälle milloin mistäkin syystä. 
”Avara luonto”-sessiomme päättyi, kun osa karhuista oli vetäytynyt takaisin metsään. Opas avasi ilmastointiluukut päästäen valkosipuliaromimme valloilleen. 
Odotimme vielä hetken metsää kuunnellen, ennen kuin astuimme ulos majasta ja astelimme entistä hiljaisempana ja tiiviimpänä jonona metsäpolkua pitkin autolle.

Tässä linkkejä Romanian ratsastuskohteisiin:
Vuoristovaellus lipizzanhevosilla
Maastoilua issikoilla
Vaellus Transylvaniassa
https://www.horsexplore.com/

3 kommenttia:

  1. Karhut on sitten hienoja eläimiä. Ihan hyvä varmasti, ettei niitä tullut ratsastaessa vastaan, vaikka mieletön kokemus sellainenkin olisi - jos siis mitään ei sattuisi.

    VastaaPoista
  2. Oli varmasti mielenkiintoinen kokemus. En ollut kuullutkaan aiemmin tällaisista retkistä.

    VastaaPoista
  3. Kyllä on varmaan ollut mielenkiintoinen retki. Juurikin nähdä eläimet vapaana omassa ympäristössään on ihan parasta.

    VastaaPoista