keskiviikko 24. kesäkuuta 2020

Lännenratsastuskärpäsen puremaa elämää


Sain kahdeksan vuotta sitten ystävältä synttärilahjaksi aidon stetsonin. Haahuilin stetson päässä ympäri olohuonetta, kunnes päätin kokeilla lännenratsastusta. Kokeilutunnin jälkeen intouduin treenaamaan tavoitteellisesti, kilpailinkin muutaman vuoden enkä lopeta lajia varmaan ikinä. Lännentekniikasta on ollut iloa myös ratsastusmatkoillani eri puolilla maailmaa.

Riitta Kosonen ja quartertamma The Blue Flame
Quartertamma The Blue Flame oli opetusmestarini lännenratsastuksessa
Lännenratsastuksesta on hyötyä myös enkkuharrastajille, sillä pitkin ohjin yhdellä kädellä ratsastaminen tehostaa istunnan käyttöä. Saman on todennut myös kouluratsastuksen hollantilainen maailmanmestari ja olympiamitalisti Anky van Grunsven, joka on kisannut menestyksellä myös lännenratsastuksessa.
Treenaan "länkkää"  lähinnä Jokirannan ratsastuskoulussa Hyvinkäällä, jossa opetusmestarinani toimi vuosien ajan upea quartertamma The Blue Flame. Flame opetti minulle yhden käden lännentekniikkaa kankisuitsilla ja kisasi kanssani kivalla menestyksellä myös tuntiratsastajien mestaruuskisoissa. Nyt ratsunani on nuori herkkä quarterruuna, jolla menen vielä kahdella kädellä ja nivelillä.
Flamen kanssa Trail-kisoissa Hyvinkäällä tekemässä L-peruutusta. Kuva Laura Alatalo
Lännenratsastuksessa on lukuisia alalajeja. Itse keskityn All around- lajeihin ja sieltä erityisesti Trailiin, joka mukailee karjatilan tehtäviä ja koostuu eri askellajeissa suoritettavasta kartio-, puomi- , silta- ja porttitehtäväradasta. Trail on oikeastaan temppurata, jossa ratsukko soljuu tehtävärastilta toiselle. Radan onnistunut suoritus edellyttää saumatonta yhteistyötä hevosen kanssa. No, välillä on saumatonta, välillä ei:)
Riitta Kosonen ja The Blue Flame kisa-asussa lännenratsastuskisoissa
Tässä ollaan tultu radalta. Kisaan kyllä kypärä päässä. USAssa myydään kypärästetsoneita
Näitä temppuratoja olen päässyt ratsastamaan myös Horsexploren ratsastusmatkoilla Unkarissa ja Ruotsin Gotlannissa. Molemmissa kohteissa päiväohjelmaan kuuluu maastoilua, länkkäoppitunteja hauskoine tehtävineen, heppojen vientiä laitumelle - ja runsain mitoin paikallisia herkkuja:) Jos kiinnostaa, tässä juttulinkit  Gotlantiin ja Unkariin.

Tekniikkatreeniä Gotlannissa...
...ja Unkarissa
Ja välillä maastoon: tässä Gotlannissa
Innostuin kokeilemaan myös lännenratsatuksen reiningiä, jossa tehdään laukkavoltteja, spin-piruetteja ja slide stop -liukupysähdyksiä Slide stop edellyttää erityiskenkiä ja pohjia, joten siitä olen treenannut vain alkeita. Spring Ranchilla Itä-Suomen Alapitkässä pääsin reining-tekniikan lisäksi ”ajamaan” vikkeliä vasikoita. Siinä riitti puurtamista, sillä vasikat oppivat nopeasti jekuttamaan ratsukoita! Reining-tunteja olen saanut myös muilta maajoukkuratsastajilta, kuten Kari Vepsältä ja Maria "Wilma" Mustoselta. Lehmähommia, erityisesti cutting-erottelua, olen kokeillut myös Launoisten kartanossa.


Vepsän luona opissa


Lehmähommia Launoisten kartanossa
Lännenratsastus alkaa profiloitua laajemminkin, sillä Suomeen ollaan kuulemma rekisteröimässä valmiusryhmää karjanajoon kykenevistä ratsukoista, joita voidaan käyttää myös pelastustehtävissä.

Länkkä on vienyt minua ympäri maailman, myös pääkallonpaikalle Amerikan mantereelle. Olen ollut ratsastuslomalla gaucho-karjapaimenten apuna argentiinalaisella karjatilalla sekä hevosajossa Idahossa. Argentiinassa ratsastimme pampalla tarkastaen lihakarjan kuntoa ja hakien lehmiä aitaukseen erilaisia toimenpiteitä varten. Parhaimmillaan ajoimme satapäistä laumaa pitkin pampaa. Tässä juttua Argentiinan-reissusta
Gaucho lassoaa lehmää hoitoa varten
Minä ja argentiinalaiset gauchot
Idahossa ajoimme monikymmenpäistä hevoslaumaa kolmen päivän ajan läpi vuorten ja tasankojen. Yövyimme teltoissa ja söimme nuotiolla valmistettuja pannukakkuja, ribsejä ja hampurilaisia. Tässä linkki juttuun Idahon hevosajosta.
Idahossa ajettiin hevosia. Jiihaa!
Myös monilla maailman vaellustalleilla hevosilla on lännensatula ja joillain vaelluksilla ratsastetaan ohjat yhdessä kädessä. Esimerkiksi linnasta linnaan -vaellus Loiren laaksossa Ranskassa vedettiin kokonaan yhden käden ohjalla ja kivaa oli! Tässä yksi juttu linnavaelluksesta Ranskassa.
Loiren ratsastusvaelluksella vierailtiin kuudessa upeassa linnassa. Tässä poseeraan Chambordin edessä
Myös Costa Ricassa painelimme rantalaukkoja "lännentyyliin", tosin niillä hevosilla ei ollut muistaakseni kuolaimiakaan
Ecuadorin tulivuorilla oppainamme oli paikallisia chagra-karjapaimenia. Kapusimme ratsain korkeimmillaan yli 4km korkeuteen ja näimme matkalla muun muassa vapaina laiduntavia hevoslaumoja. 
Vaikka lännenratsastus on muutakin kuin satula ja ohjasote, on kiva kun on jo koto-Suomessa tottunut leveään ja kovahkoon lännensatulaan. Minusta se on nykyisin maailman mukavin satula. Tässä linkki postaukseen Ecuadorista. 
Costa Rican loputtomilla laukkarannoilla
Cotopaxin juurella Ecuadorissa
Pose chagra-oppaiden kanssa Ecuadorissa
Ja loppuun vinkki Centered Riding – kursseista kiinnostuneille: CR-opettelu on huikean tehokasta, kun alla on lännenhevonen, jota ratsastetaan pitkin ohjin. Ilman ohjaa on kertakaikkiaan pakko keskittyä keskivartaloon, istuntaan ja piiiitkiin jalkoihin. CR-kurssilla kävin Tosca-tilalla Mäntsälässä. Tässä linkki postaukseen Centered Riding-tunnista lännenhevosella.

Eikä tässä vielä kaikki: suomalainen lännenratsastus on rikastunut tänä kesänä uudella lajilla: Cowboy Mounted Air Shooting -ratsastusammunnalla, jossa pääsee ratsastaessa tarkkuusampumaan tauluun ja ilmapalloon. Sitä en ole vielä itse kokeillut, mutta kirjoitin lajista jutun Hippokseen 5/2020.. täytyy päästä kokeilemaan itsekin! 
Ratsastusammunta on uusi laji Suomessa. Tässä kuva lajidemosta Jokirannan ratsastuskoululla. 
Postaan myöhemmin lisää lännenratsastuksesta ja länkkätekniikasta.

Länkkähommiin kannattaa hankkia varusteet Western Spiritistä. Hyvin toimivat myös suomalaisen  House of Horses Helsingin hevostytön tamineet.
Kiinnostuitko reissuista? Tässä linkki Horsexploren koko komeaan 200 kohteen valikoimaan. Lähetä viesti ja kysy lisää!


torstai 18. kesäkuuta 2020

Juhannusmaasto: onneksi issikka ei eksy


Juhannusviikon helteet houkuttelivat minut jälleen kerran issikkamaastoon Fagerängiin – ilman satulaa, totta kai! Sekametsän vehreys ja tuoksu, laukkasuorat, mutkaiset metsäpolut, issikan tuulessa hulmuava takkuinen ”pata-pata” – harja…Vaikea löytää terapeuttisempaa iltalenkkiä!
Juhannus, lupiini, issikka!
Tällä kertaa kampesin itselleni uuden ratsun selkään. Nimenomaan kampesin, sillä heppa liikahti selkään noustessani niin, että ähisin hampaat irvessä suonenvetojen partaalla päästäkseni tasapainoon. Onnistumisessa auttoi, että lauma perheitä seurasi tallipihalla meidän tätien ”satulattoman” seikkailun alkua. En kehdannut pudota jo selkäännousussa!

Ja sitten matkaan! Kaveri ratsasti edessä tutulla issikalla ja minä tulin perässä uutukaiseni askelia tunnustellen. Tämän hevosen selkäranka oli sen verran koholla, että hetken harkitsin talliin paluuta lisätäkseni selkään lisäpehmusteen, mutta en sitten viitsinyt. Eipä sitä olisi tarvinnutkaan, sillä ratsun käynti, ravi, töltti ja laukka osoittautuivat maailman pehmeimmiksi.
Seikkailu alkakoon!

Ei haitannut hepan korkeahko selkäranka
Alkumatkalla kanssamme vaelsi valtava öntiäinen, liekö ollut jättipaarma tai mehiläinen. Huitelimme pörriäistä kauemmas, mutta pääsimme siitä eroon vasta ensimmäisen laukan jälkeen. Fagerängissä on kiva ratsastaa itsenäisesti, sillä hevoset tietävät missä kohtaa reittiä mennään mitäkin askellajia. Niinpä laukkasimme, ravasimme ja tölttäsimme hevosten antamien ohjeiden mukaisesti!

Päätimme piipahtaa läheisen pellon laidalla ottamassa poseerauskuvia. Se oli hyvä idea: vehmaan pellon edessä loisti upeita lupiineja, joiden sekaan astelimme vuorotellen poseeraamaan. Reittimme luonto oli niin kaunis ja vehreä, että kameramme räpsyivät poseerauksiin lähes joka välissä. ”kokeillaan, suostuuko nää kiipeämään kuvaamaan tuonne kalliolle?” Ja suostuihan ne issikat. Ymmärtäväiset issikat. Osallistuivat kiltisti jopa meidän ”ota video, kun mä laukkaan tuolta takas tänne” – otoksiimme. Ihania!
Pose lupiinipuskassa

Pose kalliolla
Kärsivällisyys ei ollut issikoiden ainoa hyve. Niillä oli myös hyvä suuntavaisto. Jossain kohtaa kuvien räiskintää tajusimme olevamme eksyksissä metsässä poluilla, jotka haarautuivat eri suuntiin. Tiirailin auringon sijaintia oikeaa suuntaa aprikoiden, mutta päätimme kuitenkin antaa hevosille pitkät ohjat, sillä todennäköisesti ne päättävät viedä meidät kotiin. Näin tapahtuikin. Kiitos issikat, kun johdatitte meidät takaisin juhannuksen viettoon! Hyvää juhannusta kaikille!

Jos satulaton maastoilu kiinnostaa, lue tästä lisää
ööö... mihin suuntaan…?
Takaisin tallipolulla!
Ratsastan mieluiten suomalaisissa ratsastus- ja vapaa-ajan vaatteissa. Lempimerkkini on jo vuosia ollut House of HorsesHelsinki, jonka uudessa shopissa Vuorimiehenkadulla piipahdin ennen issikointia. Tässä kuvia kodikaasta myymälästä Dolly-puudeleineen.
House of Horses Helsinki -myymälässä palvelee myös Dolly-puudeli.

torstai 11. kesäkuuta 2020

Horse drive: hevosajoa Idahossa


Olen postannut useita juttua elokuiselta USA-rode tripilta, jossa pääsin myös ajamaan hevosia Idahoon (linkit ajomatkan etapeista Yellowstone-vierailuneen alla). Tässä juttua ja kuvia horse drive- hevosajosta.  
hevosajoa Idahossa
Riitta reissasi hevosajoon Idahoon. Jiihaa!
Hevosajoja tarjoava ranch  on ollut saman suvun hallussa 6 sukupolvea. Alunperin ranchilla kasvatettiin karjaa, mutta pari sukupolvea on keskittynyt hevosmatkailuun. Yövyimme hevoslomalla 6 yötä, joista 2 ranchilla ja loput teltoissa hevosajon välietapeissa.  
Aloitimme ajon ranchilta tutustuen meille valittuihin hevosiin. Ratsastimme satumaisen kauniille vuorille, joissa nautimme picnicin. Suurin osa piti hevosistaan heti. Sain ensimmäiseksi ratsukseni upean ison quarterin, jolla oli voimaa kuin pienessä kylässä. Vaikka hevonen oli upea ja osaava, vaihdoin sen paremmalle ratsastajalle ja sain tilalle pienen sporttisen kevytaskelisen quarterin. Se sopi minulle paremmin,
Ranchilla
Kuljetimme reissun aikana 40 hevosta 60 mailia Idahon vuoristossa, tasangoilla ja metsissä. Maisema oli kuin villin lännen -elokuvista. Oli upeaa olla katsella lauman etenemistä tasangolla, kuulla jiihaa-huutoja ja karauttaa karkailevien hevosten perään.
Ajoporukka jaettiin kahteen osaan. Etuporukka johdatti oikeaan suuntaan ja piti yllä sopivaa vauhtia. Takaporukka työnsi laumaa takaa ja sivuilta pitäen lauman koossa. Tykkäsin olla takaporukassa. Oli kiva hakea karkulaisia ja seurata lauman touhuja.
Pari kertaa asetuin etujoukkoihin pitämään tahtia. Se ei ollutkaan ihan yksinkertaista, sillä kerran takaporukka innostui ajamaan laumaa eteenpäin sellaista tahtia, että etuporukka sai karauttaa kunnolla "karkuun" takana etenevää laumaa. Yhdessä vaiheessa jouduin tyttäreni kanssa lauman keskelle. Onneksi onnistuimme melko pian hivuttautumaan takaisin etusivustaan.
Ranchin koira oli innokkaasti ajossa mukana ja väisti kavioita hienosti

Alumatka taivallettiin puuttomilla rinteillä ja tasangoilla

riitta kosonen hevosajossa Idahossa
Tässä menen etujoukoissa
Oli hauska seurata lauman dynamiikkaa. Osa hevosista halusi aina edetä lauman etupäässä, osa jäi suosiolla taakse, yksi hiljainen quarter otti aina paikan lauman takaa ja näytti pysyttelevän omissa ajatuksissaan. Hevosten luonteet alkoivat näkyä ajon aikana.
Tämä harmaa jäi AINA viimeiseksi
Maisemissa riittää

Hevoset juotettiin tien päällä Karjan juomakaukaloissa
Reitti halkoi Idahon vuoria ja tasankoja ja piipahti välillä mäntyiselle vuoren rinteelle. Hevoset kiipeilivät metsäistä vuorenrinnettä ylös alas. Karjulaisia hakiessa piti suunnitella reitti huolella, sillä samalla oli väistettävä puita. Joskus oli viisainta antaa hevosten puikkelehtia omia reittejään ja luottaa siihen, etteivät ne halua jäädä jälkeen muusta laumasta. Hitaan metsätaipaleen jälkeen halusivat sekä lauma että cowboyt ottaa kunnon spurtit aavalla tasangolla. Jiihaa taas kerran!
Juotimme hevoset reitin varrella moneen otteeseen. Se oli helppoa, sillä tasangolla oli jokia ja  juottokaukaloita.

Ajoa jyrkällä rinteellä

Välillä maasto oli täynnä pensaita ja puskia
Villin lännen tyyliin näimme maastossa muutaman kalkkarokäärmeen ja jylhiä kotkia.
Ratsastimme päivittäin viitisen tuntia, joskin yhtenä päivänä annoimme lauman levätä ja suuntasimme itse  kaunista kanjonia pitkin picnicille metsäniitylle. Picnicin päätteeksi otimme niityllä kaksi räväkkää laukkakisaa.
Riitta Reissaa ratsastaa Idahon vuorilla
Retkipäivän maisemia


Elimme lähes täydellistä cowboy-elämää vapaana vaeltavan lauman kanssa, söimme nuotiolla valmistettua cowboy-ruokaa: pannukakkuja, perunapaistosta, paistettuja kananmunia, pihvejä, hamppareita, kyljyksiä. "Tien päällä" pysähdyimme picnicille, jossa kaivoimme satulalaukusta eväslaatikot. Pientä hilpeyttä herättivät laatikoista leipien seasta löytyvät karkit ja tikkarit. Sokeria riitti!
Eväsboksin antia


Peseydyimme ulkona luonnossa. Yhden leiripaikan lähellä oli lämmin lähde, jonne istuimme porukalla kylpemään. Seuraavana päivänä oli tarjolla raikas joki. Illastimme nuotiolla tiheänä tuikkivaa tähtitaivasta katsellen, opettelimme palan painikkeeksi rivitanssia ja kuuntelimme isäntäperheen musisointia kitaran säestyksellä.
Kerran leirille kurvasi virka-autollaan paikkakunnan sheriffi, ranchin emännän veli, kertomaan sheriffin työstä Idahossa. Saimme kuulla, että tuolla alueella sheriffiä työllistävät enemmän maastoon eksyneiden pelastaminen kuin rikollisuus. Hevosajon jälkeen ostimme sheriffin vetämän lyhyen tarkkuusammuntakurssin, josta postaan myöhemmin.
Aamiaista nuotiolla

Sheriffi piipahti leirillä

"Miten tehdään oikeaoppinen pidätys?" Saimme demon.
Hevoslauma eli vapaana koko ajan. Yleensä hevoset lähtivät ajon jälkeen mutustelemaan heinää leirin lähialueelle. Jos leiri sijaitsi heinikossa, hevoset tulivat muitta mutkitta telttojen sekaan ruokailemaan. Teltalla käydessä sai luovia aika monen hevosen lomitse. Yleensä hevoset pysyttelivät yöt lähes näköetäisyydellä, mutta kerran ne olivat vaeltaneet niin kauas, että cowboyt etsivät pari tuntia ennenkuin saivat tuotua lauman takaisin leirille ja ajopäivämme saattoi alkaa.
Satulat odottavat satulointia uuteen päivään

Välillä hevoset tulivat telttaleiriin..

… ja huoltoautolle
Hevoset suitsitettiin vapaina
Mukana matkassa lännenvarusteiden erikoisliike Western Spirit sekä suomalainen ratsastus- ja vapaa-ajanmerkki House of Horses Helsinki.
Tässä  ja tässä  ja tässä linkkejä aiempiin juttuihin Road tripistä.

Oletko ollut mukana hevosajossa? Kiinnostaako cowboy-loma? Tästä linkistä sinne pääsee!