tiistai 28. helmikuuta 2017

Pois kaviouralta – mars maailmalle!

Se hiipi mieleen pikkuhiljaa: halu ratsastaa muuallakin kuin ratsastustunnilla kentällä tai maneesissa. Jokakeväiset ja syksyiset ”pakolliset” maastotunnit eivät halua tyydyttäneet, pikemmin päinvastoin. Maastoilu vapaudesta riehaantuvilla tai luontoääniä pelkäävillä tuntihevosilla ei todellakaan vastannut käsitystäni ratsukon seesteistä luontokokemuksesta. Oman hevosen ostaminen tai hevosen vuokraaminen ei myöskään tullut kysymykseen elämäntilanteeni vuoksi.

Keväällä 2008 kaipuuseeni vastattiin, kun ratsastuskaveri ehdotti reissua Viron Kuusekännuun. Maastovaellus koillisvirolaisessa kansallispuistossa avasi uuden ratsastusmaailman, jossa ratsukko vaeltaa luonnossa – ei risahduksia säikkyen - vaan rentona, luontoäänistä ja tuoksuista nauttien. Tätä täytyi saada lisää!

Niinpä olen viimeiset kahdeksan vuotta reissannut ratsain monella mantereella. Ratsastusmaailmankarttani nuppineulat muistuttavat elämyksistä Albanian maaseudulla, Ecuadorin tulivuorilla, Mongolian aroilla, Costa Rican hiekkarannoilla, Katalonian kirkonkylissä ja Islannin kuumilta lähteillä. Maastoilu laajeni monipuoliseen hevosteluun: olen hieronut kouluratsastusliikkeitä lusitanojen Portugalissa, opetellut lännenratsastusta Unkarissa, hyppinyt maastoesteitä Italian vehreillä nummilla ja ”jeesannut” argentiinalaisia gauchoja karjanajossa. Ratsastussafari savannillekin on työn alla.

Olen ammentanut maailmalta muutakin kuin ratsastusperstuntumaa ja ikimuistoisia elämyksiä. Maailman eri hevosrodut ja –kulttuurit opettavat arvostamaan alan moninaisuutta. Ratsastustyylejä on monia. Vaikka risapaitaisen argentiinalaisgauchon istunnan ryhti häviäisikin uljaalle espanjalaiselle kouluratsastajalle, lienee molempien tyyli toimiva, jos kerran ratsut kulkevat tyytyväisinä ja moitteetta.  Lisäksi oma ajattelu laajenee kummasti, kun huomaa pelkkään riimuun ja riimunaruun suitsitun costaricalaiscriollon laukkaavan rantahiekalla vähintään yhtä hyvässä kontrollissa kuin kanget suussa maneesissa taituroiva ibero-ori. Tyylejä on monia ja kaikilla on oma taustansa.

Matkailu opettaa arvostamaan myös hevosten erilaisuutta
. Ketterästi vuoria valloittava hintelä tarpaaninhevonen on oikeastaan yhtä karismaattinen kuin GP-liikkeitä taituroiva lihaksikas lusitano.  Onnistumisen tärkein absoluuttinen mittari on tyytyväinen terve hevonen. En arvioi hevosen elämänlaatua tallin infran, tai hevosen lihasmassan mukaan, vaan sen mukaan, kuinka iloisena ja halukkaana ratsuni starttaa päivän ohjelmaan.

Ratsastusseikkailu sopii kaikille, joita aidosti kiinnostavat maailman hevosrodut, hevoskulttuurit ja ratsastustyylit. Kaikkia ei moninaisuus ilahduta. Ei kannata lähteä matkaan, jos ahdistaa nähdä, etteivät kaikki maailman tallit pyöri säntillisen Suomen malliin.  Minulle ratsastusmatkailu puhalsi uuteen vauhtiin hienon harrastuksen, joka uhkasi upota valmiiseen kaviouraan ja tukehtua maneesin pölyyn. Matka jatkuu...




Rantalaukkaa Costa Ricassa...
Valjakkotunnilla Puolassa
Gauchojen "apuna" argerntiinalaisella karjatilalla
Chagrojen kanssa Ecuadorin tulivuoria valloittamassa
Albanian vuorilla
Tarpaanihevosen uittoa Albaniassa
Komea lusitano Portugalissa
Working Equitation - opissa Portugalissa
Tuul-joen ylitys Mongoliassa

maanantai 27. helmikuuta 2017

Matkailu avartaa

Oma maa mansikka, muu maa mustikka - mutta välillä täytyy saada mustikoita. Kokoan tähän blogiin  havaintoja, ajatuksia ja tunnelmia reissuiltani ympäri maapallon. Matkakumppanit vaihtelevat perheestä, ystävistä ja työkavereista hevosiin.

köysirata matkailu riitta reissaa
ratsastus vuorilla riitta reissaa



Mongolia ratsastusmatkailu jousiammunta

ratsastus matkailu luonto

Lofootit matkailu moottoripyöräBryssel kaupungintalo matkailu työmatka

tataarihattu matkailu riitta reissaaVenäjä matkailu riitta reissaa