maanantai 21. helmikuuta 2022

Peltotöissä Tuohivirsun kanssa

Kirjoitin keväällä Hippos-lehteen jutun Tuohivirsusta ja Uuraasta, kahdesta upeasta suomenhevosesta, jotka tunnetaan  taitavina työhevosina. Uuras ja Tuohivirsu asuvat Tanja Lundstenin Koti-tallilla Mäntsälässä ja käyvät sieltä käsin ”heittämässä” työhevoskeikkaa eri puolille Suomea. Minulla oli ilo tavata 10-vuotias Tuohivirsu Kumpulan koulupuutarhassa Helsingissä, jonne Tuohivirsu oli tilattu perunanistutuspuuhiin. Sainpa itsekin kokeilla miltä tuntuu pellon auraaminen ja äestys taitavan suokin kanssa.

Pääsin Tuohivirsun kanssa kyntöhommiin Helsingin Kumpulaan 

Tanja oli hurauttanut Kumpulaan Tuohivirsun ja apuriensa Lemmyn ja Anetten kanssa aamuksi. Saapuessani paikalle Tuohivirsua jo varustettiin kyntöhommiin. Päälle sovitettiin luokkivaljastus kakkula-aisoihin, eli länget, setolkka, mäkivyöt, setolkkaremmini ja työsuitset pitkine ohjineen.

Ja sitten pellolle. Ensiksi Tuohivirsun kakkula- aisojen koukkuun kiinnitettiin kyntöaura. Katselin muutaman kierroksen, miten asiaa osaava kolmikko hoiti homman: Tuohivirsu veti, Anette ohjasi maastakäsin ja Lemmy hoiti auran käsittelyn. Tuohivirsu veti auraa kokeneesti mullassa tarpoen. Anette kannusti ”mennään”. Käsky ”liki” tarkoitti että pitää kävellä ihan auratun peltokohdan reunaa, eli liki vakoa. Muina käskyinä kuului tuon tuosta ”Prrryyy” ja ”seis”.

Näin kynnetään mallikkaasti


Sain kokeilla peltohommia itsekin! Opin muun muassa, että auran terää pitää painaa aavistus, jotta se sukeltaa multaan, muttei liikaa, jottei uppoa sinne ja matka tyssää. Jos nostin liikaa, liukui aura ikään kuin ”plaanissa” eli osa uraa jäi syntymättä. Myös sivusuuntaan piti olla tarkkana: jos aura alkoi imeä vasemmalle tai oikealle, ei korjausliike saanut olla liian suuri tai ura mutkitteli kuin humalaisen jäljiltä.

Alku näytti varsin huvittavalta, sillä roikuin ensin takapuoli pitkänä auran perässä tarpoen, mutta pikku hiljaa auran kahvat osuivat paremmin lantion tienoolle ja meno oli tasatahtista hevosen kanssa. Mikä voittajafiilis, kun sain tehtyä yhdellä kerralla samalla rytmillä viivasuoran tasasyvyisen uran! Tanja antoi hyvän neuvon: käsittele auraa kuin vedellä täytettyä kottikärryä – älä kallista liikaa mihinkään suuntaan, ettei vesi läiky yli.

Tuohivirsu päätti pysähtyä hetkeksi kesken vaon kynnön

Tuohivirsu, työhevonen


Kyntäminen oli yllättävän rankkaa. Hiki valui itsellä jo parin 50-metrisen uran jälkeen. Hatunnosto menneille hevos-ja maamiessukupolville, jotka ovat raivanneet ja viljelleet peltoja vuosisatoja!

Seuraavaksi Kumpulan koulupuutarhan porukka heitti kynnetylle pellolle kanankakkaa, joka meidän oli määrä äestää mullan sekaan. Jouduimme kuitenkin hetken odottamaan, koska Kumpulaan iski kevään rankin ukkonen. Istuimme Tanjan kanssa sadeasuissamme muna-asennossa pellon laidalla Anetten ja Lemmyn viedessä Tuohivirsun katokseen suojaan.

Jousipiikkiäes on kuin kaarevapiikkinen hara, joka raapii kanankakat auralla möyhityn mullan sekaan. Normaalisti työ ei ole kovin ”rankkaa”, mutta ukkosen kastelemassa mullassa rämpiminen teki siitä rankkaa sekä hevoselle että minulle. Äestäessä tehtäväni oli ”vain” ohjata hevosta niin, että pyörimme pellolla soikionmuotoisesti äestäen koko alueen

Oli yllättävän vaikeaa ohjata herkkäsuista Tuohivirsua äestetyn alueen reunoja pitkin suorine pätkineen ja u-käännöksineen. Kaikki korjausliikkeeni olivat liian suuria, jolloin Tuohivirsu veti äestä milloin vasemmalle, milloin oikealle. Pikkuhiljaa ohjasotteiden ja suullisten kehotusten vuoropuhelu alkoi sujua, ja saimme siihenkin hommaan suuntaa ja rytmiä. Vaikeinta oli kääntää Tuohivirsu äestyslaitteineen pellon pienissä päisteissä ympäri, vaikka heppa tottelikin sanaa ”käänny”.

Tässä käännän Tuohivirsua pellon päässä

Tässä ohjasin huti ja käännymme takaisin äestyskohtaan


Päivä täyttyi kyntämisestä ja äestyksestä. Tuohivirsu alkoi himpun väsyä märässä mullassa tarpomisesta, joten perunanistutuksen seuraavat vaiheet jätettiin toiselle päivälle. Toki Tuohivirsu sai runsaasti lepotaukoja myös peltotöiden lomassa. Välillä heppa riisuttiin puolittain varusteita ja ohjattiin huilaamaan herkullisen melassijuoman ääreen ja ruohomättäitä rouskuttamaan. Välillä ”Virsu” otti työn lomassa omia taukoja teeskennellen pissahätää. Se sopi meille kyllä, sillä peltotyötkin tehdään hevosen hyvinvointi edellä.

Tuohivirsu juomatauolla


Tuohivirsu on upea kiiltäväkylkinen ori, joka on oppinut työhevoseksi mentorinaan upea konkari, tänä vuonna 30 vuotta täyttävä Uuras. Tuohivirsu ja Uuras ovat maatöiden moniosaajia. Keväisin, kesällä ja syksyllä he ahkeroivat lähinnä pelloilla, talvella metsätöissä. Metsätöistä he pitävät erityisesti, sillä työn tulos on ”kavionkosketeltavissa” kun raskaiden tukkien täyttämä parireki kevenee reissun aikana kevyen tyhjäksi.

Tuohivirsu palaamassa peltohommista

Varusteiden purkua


Maatöiden lisäksi kaksikko tekee paljon muutakin, muun muassa vetää asiakkaita kärryissä ja reessä ja käy maastoilemassa ratsain ja ajaen Tanja Lundstenin tallilaisten kera. Lisäksi hevoset tekevät hääajoja, käyvät vanhainkodeissa ja palvelutaloissa virkistämässä asukkaita sekä kaikennäköisissä tapahtumissa. Molemmat hevoset toimivat myös hevosavusteisissa palveluissa sekä terapiahevosina. Elokuvissakin on esiinnytty.  

Ota yhteyttä Tanja Lundsteniin, jos tarvitset esimerkiksi hevoskärrykyytiä!

tiistai 15. helmikuuta 2022

Viisi vuotta Riitta Reissaa -blogia! Ja matka jatkuu!

Aika rientää kun on mukavaa! Tuntuu uskomattomalta, että Riitta Reissaa -ratsastusmatkablogin perustamisesta on jo viisi vuotta! Kerron blogissani toistakymmentä vuotta sitten käynnistyneestä ratsastusreissuputkesta, joka on vienyt eri puolille maailmaa yli 20 maahan ja yli 30 kohteeseen.

Costa Rican rantalaukoilla

Minulta kysytään usein reissujen helmiä, ja vastaan aina luokittelemalla reissut ratsastustyypin mukaan. Tässä muutamia nostoja. Ehkä sinäkin löydät tästä seuraavan reissukohteesi:

Kouluratsastusta teen mieluiten Portugalissa ihanilla lusitanoilla. Lempikohteitani Portugalissa ovat Monte Velho sekä Golega. Portugalin huikeilla opetusmestari-lusitanoilla olen päässyt tekemään laukanvaihtoja, piffeja ja paffeja sekä tavoittelemaan piruettiakin.

Vaellusten aatelia ovat yhtäältä ratsastussafari Botswanan savannilla, Mongolian aroilla, Ecuadorin tulivuorilla ja Albanian vuoristossa. Vaelluksilla on myös ihanaa sukeltaa kulttuurihistoriaan, kuten vaelluksella Loiren linnalaaksossa kuninkaiden ja kreivien linnasta toiseen. Golegan huikeissa lusitanofestareilla Portugalissa olen käynyt useammankin kerran ymmärtämässä, miten jokaisen portugalilaisen sielussa asuu pieni lusitano.

Välillä on ollut mahtavaa osallistua hevosihmisten arkeen, kuten hevosajossa Idahossa tai karjatilalla Argentiinassa.

Hevosajossa Idahossa

Ratsastusvaelluksella Ranskan linnalaakossa

Aina ei tarvitse mennä merta edemmäs kalaan. Rantalaukat issikoilla Länsi-Tanskan rannikolla ja ratsastusvaellusTunturi-Lapissa, samoin viikonlopun maastoilut Levillä on helppo toteuttaa. Hyvä hinta-laatu -suhde löytyy edullisesta puolalaisesta kartanosta ja unkarilaisesta lännenratsastustilasta.

On ollut hauska löytää issikoita eri puolilta maailmaa: Islannista, Gotlannista, Tanskasta, RomaniastaKaikki ovat olleet huikeita reissuja!

Toisinaan opin jotain uutta: Irlannissa pääsin maastoesteille, Portugalissa kokeilin Working Equitation -työratsastusta ja Argentiinassa sain pientä tuntumaa hevospooloon. Hauskaa!

Jokaiselle jotakin: Olemme tykänneet kavereiden kanssa Portugalissa kohteista, joissa voi treenata sekä koulua että esteitä. Voi valita jomman kumman tai molemmat. Itse menen molempia, koska muuten hyppään niin harvoin. Hyviksi havaitut: Golega ja Porto.

Ja ruuat! Ne ovat iso osa matkaelämystä. Miten autenttisempaa ruokaa, sen parempi. Ranskassa se tarkoittaa herkkuja ja viiniä notkuvia picnic-pöytiä, Mongoliassa katsoin lähiruokalammasta silmiin muutamaa tuntia ennen ateriointia. Espanjan paellat, Georgian hachapurit, Costa Rican tuoreet hedelmät…Koskaan ei ole reissuilla jäänyt nälkä, päinvastoin!

Entä majoitus? Tarkoituksen mukaan: rantahotelleja Portugalissa ja Costa Ricassa, posliinipöntöllä vartustettu teltta tai sänky tähtitaivaan alla Botswanassa, kenttäteltta Lapissa ja Mongoliassa, perhemajoitusta Albaniassa. Kaikissa olen saanut hyvät unet, kunhan oma varustus on ollut asianmukainen.

Ulkoilmakylppäri Botswanan savannilla


Savannilla keskellä kirahvilaumaa

Entä koronaepidemia? No, aavistuksen jarrutti reissujalkaa, mutta avasi rinnalle kiinnostavaa tekemistä kotimaassa, kuten ratsastusjousiammuntaa, trick riding -temppuratsastusta, puomitreenejä länkkätunneilla. Mukavaa uutta tekemistä! Näistäkin olen postannut juttua blogiin.

Kylämäen hevostilalla Katariina Cozmein ratsastusjousiammuntakurssilla
.Trick Ridingia opettaa Anni Jauhiainen

Hevoselämään on tullut blogin myötä muutakin uutta kiinnostavaa, kuten osakkuus Janni Martikaisen  Paris 2024 -olympiahevosprojektissa. Mukaan kuulemma mahtuu vielä lisää innokkaita osallistujia tukemaan suomalaista kouluratsastusta!

Matka jatkuu! Kiitos matkaseuralle, olit sitten reissukaveri tai reissujuttujen lukija!

Georgian vuoristossa vauhtilaukkareissulla

Portugalin dressage-lomalla kävin myös maastossa


Ihana heppaystäväni Mongolian arolla vuonna 2009

Tässä lista postauksen kohteista:
Cowboy-lomia USAssa ja Kanadassa (Olin Idahossa, näihin seuraavaksi)