Ratsastuslomalla Gotlannissa (osa 2): lännenratsastusta ja maastolenkki merelle (mukana videoita)
Postasin aiemmin
Gotlanti-ratsastusviikonloppuni ohjelmasta päiväohjelmineen ja
Visby-vierailuineen (tässä linkki).
Nyt kerron tarkemmin ratsastustunneista,
jotka keskittyivät lännenratsastukseen sekä maastolenkeistä.
Ratsastusviikonloppu
koostui aamupäivän tekniikkatunneista
suurella hiekkakentällä ja iltapäivän leppoisista
maastolenkeistä. Opettajamme Lisa Änggård, joka pyörittää Ruotsin suurinta
lännenratsastuskoulua, tutustutti meidät lännenratsastuksen lajikirjoon.
Tutuiksi tulivat trail, horsemanship,
western pleasure ja pole bending.
Leirillä saattoi opetella lännenratsastusta teoriassa ja käytännössä
Lisa selostaa tulevaa puomiharjoitusta.
Lisa odottaa minua porttitehtävään... pikku hetki!
Ratsastusavut olivat
lännenratsastuksen reinigin-avuja,eli hevosta ratsastettiin pitkin ohjin, minimaalisella ohjastuntumalla, istunta
oli tehokasta ja pohkeita käytettiin eteenpäinvievinä ja kääntävinä. Hevonen
pysäytettiin reining-tyyliin kuin ”pulkkamäessä” syventämällä istuntaa ja
viemällä jalkoja napakasti eteenpäin.
Lisa havainnollistaa hevosen verryttelyä rennoksi ja aktiiviseksi
Puomineliöön voi lisätä vaikeusastetta kierrettävillä tötteröillä..
Verryttelimme hevosten kanssa kentällä vapaasti
sikin sokin. Hevoset olivat
rentoja ja kuuliaisia, eivätkä hötkyilleet, vaikka Lisa törhyyttihevosten
seassa rämisevällä kastelutraktorillaan vähentääkseen kuivan hiekkakentän pölinää. Suoritimme
välillä myös tehtäviä lomittain. Lännenratsastuksessa
ei todellakaan mennä possujunassa. Hevoset kuuntelivat ja keskittyivät tehtäviin hyvin,
joskin pari tammaa halusi ennakoida muiden tahtiin ja siirtyä mieluiten
laukkaan.
Lisan komea quarter oli herkkä ratsastaa
Hepat eivät olleet moksiskaan kastelutraktorista
Tässä tullaan tai mennään kentältä. Länkkätunnilla ei asetuta kaartoon.
Suoritimme trail-radan tehtäviä käynnissä, ravissa ja laukassa pujotellen serpentiiniä
tötsien ympäri, tehden takaosakäännöksiä puomineliössä, pujotellen tolppia
laukassa tai ravissa, puomeja, ylittäen siltaa ja avaten naruporttia sekä
peruuttaen L:n muotoista puomikäytävää. Huomasin välittömästi itsenäisen
alkuverryttelyn tärkeyden. Hevonen on saatava teräväksi, mutta niin rennoksi,
että tarkkuustehtävät voi suorittaa askel kerrallaan. Muuten puomit kolisevat
ja porttinaru lentää ilmassa. Tässä Lisan demo siitä, miten naruportti avataan oikeaoppisesti trail-radalla.
Tarkasti peruutustehtävässä. Trail pitäisi ratsastaa yhdellä kädellä ja hevosen pitäisi olla matalassa muodossa.
Opettelimme myös Horsemanship-koulurataa käynti-,
ympyrä-, peruutus- ja laukkatehtävineen. Lännenratsastuksessa ympyrän ei
tarvitse olla halkaisijaltaan tietyn suuruinen, vaan ympyrän säännöllinen muoto
riittää. Vaikeinta horsemanshipissa on suorittaa askellajien vaihdot ja muut
tehtävät täsmällisesti tietyissä tötsien merkitsemissä kohdissa – etenkin, jos
ratsastaa yhdellä kädellä olemattomalla kuolaintuntumalla.
Välillä Lisa hyppäsi itse shortseissaan ja
lenkkareissaan satulaan demoamaan tehtäviä ja näyttämään, miten hevonen
verrytellään kuuliaiseksi ja rennoksi. Hevonen ratsastettiin aktiiviseksi ja
eteenpäinpyrkiväksi ja herkistettiin käännöksillä ja peruutuksilla kaikissa
askellajeissa niin, että reaktiot ovat välittömiä mutta hevonen pysyi silti
rentona.Verryttelyssä käytettiin kahta
kättä, kunnes hevonen antautui rehellisesti yhden käden ohjaan ja olemattomaan
kuolaintuntumaan. Tässä Lisa demoaa spinin ratsastusta.
Lopuksi kokoonnuimme western pleasure-radalle ratsastamaan
jonossa tuomarin määräämiä askellajeja tarkoituksena säilyttää maltti, tahti ja
rauhallisuus muiden hevosten läsnäolosta huolimatta. Yllättävän vaikeaa.
Ratsastin viikonlopun
aikana kahdella hevosella.
Ensimmäisen ja viimeisen tunnin menin 19-vuotiaalla opetusmestarilla, yksivärisellä paintilla, joka
käytännössä opetti minulle, miten tehtävät ratsastetaan oikein. Tällä hevosella oli kiva ratsastaa
oikeaoppisesti yhdellä kädellä.
Tämä yksivärinen paint oli todellinen opetusmestari
Tämä valtava irish cob- quarter -sekoitus opetti paljon.
Äiti, tytär ja lännenratsut. Vaihtelimme heppoja keskenämme..
Tyttäreni ratsasti tällä opetusmestari-paintilla pole bending -radan puhtain laukanvaihdoin tolppia nuollen ja laukkaa vaihtaen. Sellainen
opetusmestari. Muut tunnit ja maastot ratsastin tallin suurinta hevosta, Lisan
luona syntynyttä irish cobin ja
quarterin sekoitusta, jonka leveys vingutti nivusiani ja askel haastoi
venymiskykyäni. Pole bending –ratani jäi hieman vajaaksi, kun en saanut ratsua
taipumaan laukassa jokaisen tolpan ympäri. Hevonen oli kuitenkin valtavan
kiltti ja yritteliäs. Osan tehtävistä tein kuitenkin omien kykyjeni
uupuessa kahdella kädellä. Tässä tyttäreni ratsastaa elämänsä ensimmäistä pole bending -rataa opetusmestari-paintilla.
Iltapäivisin suuntasimme maastoon. Käyskentelimme letkana maalaistalojen ohi,
ohitimme lehmihaan ja sukelsimme varjoisaan metsään, jossa harmaaturkkiset
lampaat nököttivät vanhojen kiviaitojen varjoisassa suojassa. Kerran
tupsahdimme keskelle laiduntavaa lehmälaumaa ja odotimme hetken, kunnes polulle
poikittain asettunut nauta siirtyi tietämme kavereidensa sekaan.
Maastolenkki alkoi lehmihaan läpi
Lehmät laiduntavat Gotlannissa vapaasti ja vilvoittelevat meren rannalla
Ja seuraavan lehmihaan halki
Maastolenkin määränpää oli merellä, joka avautui metsätaipaleen jälkeen edessämme
esteettömänä ulappana mataline kivikkoisine, lampaiden asuttamine rantoineen.
Kahlasimme pitkiä pätkiä matalassa rantavedessä. Aurinko kimalsi tummansiniseen
veteen ja ulappa häämötti hevosten polskiessa eteenpäin pitkin matalaa kivilohkareiden
täplittämää rantaa.
Gotlannin rannikko on kivikkoinen ja karun kauanis
Saavumme rannalle
Maastoilun tahti oli verkkainen,
sillä lähes 30 asteen helle vei herkästi mehut sekä hevosista että
ratsastajista. Otimme muutamia ravipätkiä, ja pidimme laukkapätkän lyhyenä ja
maltillisena. Yhdellä maastoretkellä päivänä nautimme maastossa myös kotitekoisenvadelmatorttu- ja kahvi –picnicin.
Lampaita picnic-paikalla
Picnicillä
Ratsut huilasivat puiden varjossa raikkaassa merituulessa
Heinämakupala
Hevoset olivat rauhallisia eivätkä juurikaan säpsyilleet. Yhden traktoriohituksen kohdalla pari etuhevosta
otti ylimääräisiä askelia, kun oppaan herkkis kärkihevonen teki numeroa
”ylläritraktorista”. Muuten kaikki sujui mukavasti ja myös ryhmämme sokea
ratsastajin pääsi laukkaamaan ryhmän mukana.
Myös porukan sokea ratsastaja nautti maastolenkeistä
Iltaisin veimme hevoset ratsastuspäivän päätteeksi läheiselle laitumelle lepäämään. Oli mukava kiittää ratsuja ja saattaa ne itse yöpuulle. Tosin emme tietenkään malttaneetolla piipahtamatta laitumella iltavisiiteillä. Hevoset tulivat toivottamaan hyvää yötä, ja vetäytyivät sitten yöksi laitumen takaosan metsikköön.
Matkalla laitumelle 100 metrin päähän
Hevoslaitumella
Tässä linkki edelliseen Gotlanti-postaukseen. Tässälinkki jutun matkakohteeseen.
Lännenratsastukohde Gotlannissa sopii kaikentaustaisille ja kaiken tasoisille ratsastajille. Siellä oppii paljon eri lännenratsastuslajeista. Lisa teettää tehtävät "kuin kisoissa" selittäen lisä- ja virhepisteet jokaisesta tehtävästä.
Hikisen kenttäosuuden jälkeen merenranta käynti oli houkutteleva.
VastaaPoistaoli uskomaton helle! Oikea Peppi Pitkätossu -elokuvien kesätunnelma! Ja ne maastoretket olivat niin kauniita ja leppoisia.
VastaaPoista