Suokit syystunnelmissa

Olipa ihana viikonloppu taas suokkiparatiisissa Turun tienoolla! Luonto vaihtoi väriä hohtavassa auringon paisteessa. Vaahterat ja haavat loistivat keltaisina ja punaisina vehreiden koivujen seassa. Suokit istuivat maisemaan hyvin, kuten aina – vuodenajasta riippumatta.

Korskeat nuoret suomenhevosorit ja urhea shettis

Tällä kertaa ratsastin lauantaina 1,5 tuntia koulua sekä parin tunnin maastot lauantaina ja sunnuntaina. Tämän viikonlopun ohjelmaan kuului myös sunnuntai-aamupäivän mittainen jousiammuntakurssi, joka sisältyy Horsexploren viikonloppupakettiin vain tiettyinä erikseen mainittuina aikoina. Muulloin Horsexplore-paketeissa keskitytään maastoon ja kouluun. Luonnollisesti pakettiin kuuluivat myös laidunvierailut tammojen&varsojen, nuorten tammojen sekä nuorten orien luo. Varsaterapiaa!

Tamma-varsa -laitumen rauhaa

Koulutunti suomenhevosilla on minulle melko harvinaista herkkua. Sitä hauskempi oli kokeilla, miten oma tekniikka toimii suokin ohjissa, ja mitä suokit minulle opettavat. Opettajana meillä oli tuttuun tapaan Satu, joka ei päästänyt meitä helpolla. Ratsuni oli mukavuudenhaluinen, mutta osaava ja ahkera, kunhan vaan osasin painaa oikeista nappuloista. Sen verran rankkaa treeni oli, että pari kertaa tiputin käyntiin ihan vaan vetääkseni henkeä, ja kerran sössin harjoituksen ihan vaan hataruuttani. Tunti oli kuitenkin erittäin nousujohteinen, ja loppua kohti kuljimme kauniissa muodossa ja reippaassa tempossa – ihan niin kuin pitikin (läpimärkinä hiestä, heppa ja minä).

Maneesissa on tilaa treenata

Satu antoi monta hyvää vinkkiä, joista päällimmäisinä jäivät mieleen nämä: Hevoset on heti alkutunnista saatava reagoimaan ”tässä ja just” sekä pysähdykseen että liikkeelle lähtöön. Muuten työskentelymoodi ei käynnisty kunnolla. Ympyrät ja voltit on ratsastettava tarkasti oikeaa reittiä ja tempoa, ja volttia jatketaan kunnes se onnistuu. Hevonen kunnolla eteen, ulko-ohja pitää ja sisäohja asettaa. Saa läähättää, kunhan voltti onnistuu. Lisäksi keskikäyntiin voi taikoa lisää energiaa heiluttamalla omia pohkeitaan (vähintään mielessään) vuoron perään käynnin tahtiin. Toimii oikeasti! Ehkä kiinnostavin havainto liittyi omaan jaksamiseen: Satu huomasi minun jäävän tuon tuosta hevosesta jälkeen. Eli vaikka pyysin hevosta eteenpäin, en itse seurannut riittävästi mukana. Se oli hevosestakin hämmentävää. Mutta olipa tosiaan tehokas 1,5-tuntinen suokkiopettelua. Tätä lisää!

Tämä tyyni aasi tarhataan mukaan rauhoittamaan toipilasheppaa

Ei suokkilomaa ilman maastoilua! Kävelimme, ravasimme ja laukkasimme varsinaissuomalaisessa maalaismaisemassa pitkin peltojen välisiä hiekkateitä. Sukelsimme kauniiseen metsään ja tupsahdimme sieltä sopivasti sänkipellolle laukkaamaan. Saimme valita hanatetaanko vai mennäänkö leideinä letkassa. Valitsimme jälkimmäisen. Hevoset pysyivät hyvin käsissä, joten ehkä se hanatuskin olisi ollut silkkaa terapiaa!

Halki peltoaukioiden...

.. ja metsien...

Sunnuntai-aamu tarjoili meille ratsastusjousiammuntakurssin. Postasin siitä erikseen jo aiemmin, löydät jutun tästä. Opettelimme ensin tekniikkaa maastakäsin, varustimme sitten hevoset ja siirryimme pellolle rakennetulle radalle. Vedimme ammuntasuoraa käynnissä, ravissa ja laukassa ja ammuimme minkä nokitukselta ehdimme. Tällä kertaa sihtini oli hieman hukassa, sillä nuoli viuhahti tuon tuosta himpun verran taulun ohi. Joko ammuin liian myöhään tai vapautin nuolen liian viipyillen. No, se selvinnee seuraavissa treeneissä. Kivaa kuitenkin oli! Sekä meillä että tammoilla ja varsoilla, jotka kerääntyivät seuraamaan touhuamme turvallisen matkan päässä omalla laitumellaan.

ON nastaaa!

Osuma!

Intopinkeenä seuraavalle kierrokselle

Ja sitten laidunvierailut. Edellisen kerran moikkasin laidunten asukkeja kesäkuussa, joten oli ihana nähdä miten varsat olivat kasvaneet ja keitä oli kesän mittaan tupsahtanut maailmaan! Varsat ja tammat laidunsivat valtavalla laitumella, kuka heinää syöden, kuka päiväunilla torkkuen. Kaikki suhtautuivat meihin positiivisen kiinnostuneina. Osa varsoista suorastaan kiipesi taskuihin. Lempeää porukkaa!

Tunnelmia varsalaitumelta

Nuorten 1-2 -vuotiaiden tammojen laitumella oli astetta enemmän liikettä ja energiaa. Tammat ravasivat tervehtimään meitä portille sellaisella intensiteetillä, että saimme olla tarkkoina ettemme jääneet lauman keskelle. Kaikki hamusivat rapsutuksia ja taputuksia. Tyylikkäitä neitoja!

Kertakaikkisen symppiksiä nuoria hevosia!

Orilaidun näytti alkuun tyhjältä, mutta Juha-isäntä sai houkuteltua orit esiin metsän siimeksestä. Näky oli hulvaton: urheiden tuuheatukkaisten suokkiorien seassa pinkoi pieni shettis, joka ei ollut koostaan moksiskaan. Shettiksellä oli pari hyvää kaveria, jotka tuon tuosta rapsuttivat sen harjaa. Kehuimme ja ihailimme oreja, jotka paistattelivat tyynesti suosiossamme.  Cooleja kundeja!

Cool &the Gang

Syksy on saapunut orilaitumelle

Kaverukset

Suokkiterapiaa on luvassa myös jatkossa. Stay tuned!

Varsinaissuomalaisia pitoherkkuja

Ruokasalin rauhaa

Tässä juttu kesäviikonloppustasuokkiparatiisissa.

Tässä juttu ratsastusjousiammunnasta.

Viikonloppupaketteja järjestää Horsexplore. Kysy lisää päivämääriä riitta@horsexplore.com

Mukana matkassa laadukas House of Horses -vapa-ajan ja ratsastuksen merkki. HoH:lla on muutakin kuin vaatteita, kannattaa käydä nettisivuilla! Itse tykästyin tällä kertaa mustaan Hustle Hoodieen, joka toimii todistettavasti nimensä mukaisesti monessa menossa!

Dressage-lusitanokasvatusta Portugalissa (mukana laidunvideoita)

Olin taas tammikuussa Kavioliiton viikonloppureissulla Portugalin Monte Velhossa oppimassa dressagea ja ihailemassa tallin lusitanokasvatusta, joka on poikinut useita GP-tason kouluratsastushevosia - tähtenä Tokion olympialaisputkessa oleva Ecuador MVL.
Postaan reissusta pian uusia tarinoita, mutta tässä alkunälkään taannoinen juttuni tilan lusitanokasvatuksesta.

Riitta reissasi kouluratsastusmekkaan Portugalin Monte Velhoon

Monte Velhon Diogo Lima Mayer Jr kävi taannoin Helsinki International Horse Showssa kertomassa ratsutilastaan ja tutustumassa suomalaiseen lusitano-väkeen. Nyt yhä useampi suomalainen harrastusratsastaja vierailee ratsastuslomalla Monte Velhossa. Välillä opettajaksi osuu olympialaisiin tähtäävä Joao Torres.


Kiinostaako lusitano? Tässä linkki tiivistelmään jonka tein keväällä lusitanokasvatuksesta väitelleen FIAL:n Helsinkiin kutsuman tri Antonio Vicenten luennolta. 

Lusitanokaverit koolla HIHSssa kaksi vuotta sitten: Diogo Lima Mayer, Mi da Fonseca, Tiina Tanska, Hanne Halonen ja minä

Iso kimmoke ratsastuslomalle Portugaliin on lusitanohevonen. Lusitano on kuulemma maailman vanhin satuloitu hevosrotu jota ”jo muinaiset roomalaiset ja kreikkalaiset” pitivät maailman parhaana ratsuna. 

Lusitanotamma varsoineen Monte Velhossa

Portugalilaisella Monte Velho- ratsutilalla saan lusitanoterapiaa joka lähtöön: tehokasta kouluratsastustreeniä, rentoja maastolenkkejä ja näppituntuma laadukkaiden dressage-lusitanojen kasvatukseen

Monte Velhon perustaja ja omistaja Diogo Lima Mayer Sr. on kasvattanut lusitanoja kohta kolmekymmentä vuotta. Kasvatustyö käynnistyi ratsastusharrastuksen myötä, joka puolestaan alkoi lääkäri suosituksesta Diogon saatua sydänkohtauksen alle nelikymppisenä. 

Diogo otti ratsastustunteja mestari Nuno Oliveiran oppilaalta Pedro Yglesiakselta, osti ensimmäiset lusitanonsa ja hankki pian lusitanokasvatusta varten Monte Velho- maatilan, jonka remontoi arkkitehdin otteellaan upeaksi lusitanotilaksi ja ratsastuslomakohteeksi.

Monte Velhon isännät: Diogo Sr., Diogo Jr, ja Margarida Lima Mayer

Monte Velhon rauhaa

Monte Velhon dressage-lusitanot ovat saaneet hyvää mainetta. Kasvatustyö perustuu kouluratsastuksessa ansioituneisiin ori- ja tammalinjoihin, kuten Alter Real-siittolan tammat, ja orit Xaquiro ja Hostil. Onpa perimän joukossa neljän tähden valjakkoratsu Quo-Vadiskin. Monte Velhon hevoset ovat melko kookkaita, hyvärakenteisia ja niillä on kouluratsastukseen hyvät askeleet.

Diogo Jr ja Equador portkkanavenytyksessä

Diogon tavoitteena on mantelin muotoinen pää

 Palkintoja on ropissut sekä askellajiarvosteluissa että kouluratsastuskilpailuissa. Kesällä 2018 Monte Velhon kolmevuotias kasvatti voitti kultaa Cascaisin kansainvälisillä lusitanofestivaaleilla.
Kouluratsastuksessa tallilla on takana huikea vuosi, jonka aikana ratsukko Joao Torres&Ecuador ovat kavunneet ensimmäisistä GP-tason kisoistaan Portugalin Tokion-olympiajoukkueeseen.

Isäntäväen syleilyssä, isäntinä Diogo Lima Mayer Sr ja vaimonsa Margarida.

Olen päässyt Monte Velhossa isäntien opastuksella käyskentelemään ori- ja tammalaitumille. Tammat laiduntavat varsoineen suurella korkkipuiden varjostamalla laitumella ja tulevat mielellään tervehtimään vieraita. Tammojen portugalilaiseen tyyliin lyhyiksi leikattuja harjoja rapsutellessa oli mukava kuulla Diogon kertovan kasvatustyöstä. 

Tammat ja varsa kukkaislaitumella

Tammat tulevat tervehtimään vieraita

Tervehdyksistä tuli sydämellisiä

Monte Velhossa syntyy vuosittain viitisen varsaa, ja kasvatus tähtää kansainväliseen dressage-tasoon. Ratsujen ihannekorkeus on 167cm (hieman peruslusitanoa korkeampi). Lisäksi tavoitellaan pitkähköä kaulaa, mantelinmuotoista päätä ja näyttävyyttä askeliin.
Diogo haluaa parantaa erityisesti käyntiä ja ravia, sillä vaikka lusitanot osaavat luontaisesti koota ja tasapainottaa itsensä kauniiseen laukkaan, sivuttaisliikkeisiin ja piruettiin, niiden käynti saattaa jäädä lyhyeksi tai tikittäväksi.
Myös ratsastettavuuteen ja mukavaan luonteeseen panostetaan. Monte Velhon hevosia myydään myös ulkomaille, esim. Espanjaan, Ranskaan ja Meksikoon.

Yltäkylläisen ystävällisiä lusitanotammoja

Isäntä on ylpeä tammoistaan ja varsoistaan

Pääsin taannoin tervehtimään kahta parivuotiasta oria valtavalla, niittykukkien ja korkkipuiden täplittämällä orilaitumella. Orit laukkasivat luoksemme puiden siimeksestä uljaat harjat hulmuten.  
Ne kuikuilivat vieraita ensin hieman epäillen, mutta alkoivat sitten uteliaasti nuuhkia meitä, toinen rohkeammin, toinen aremmin. Oreja totutetaan ihmisiin vähitellen. Kolmevuotiaina niiden kanssa aloitetaan kevyt treenaaminen.

Orit laitumella

Diogo ja orit

Lusitano-nimi juontaa Portugalin historiallisesta nimestä Lusitania. Vicente kertoi, että rotua alettiin jalostaa jo tuhansia vuosia sitten sekä maatöissä että nopealiikkeisessä gineta-kamppailu-&sodankäyntitekniikassa.

Lusitanokasvatuksesta väitelleen Vicenten mukaan lusitano on barokkihevosen arkkityyppi, ja lähes kaikilla nykyaikaisilla hevosroduilla on iberialaista verta, oli sitten kyse  Amerikan mantereen mustangeista, quartereista tai appaloosista (joiden iberoveri periytyy löytöretkeilijöiden tuomista hevososta), täysverisistä (joiden perustana ovat iberialaiset tammat, arabit, turkkilaiset ja marokkolaiset hevoset) tai lipizzanhevosista.
Tässä linkki kasvatuspostaukseen, jonka tein lusitanokasvatuksesta väitelleen Vicenten keväällä 2018 pitämän luennon pohjalta.

Monte Velhon kasvatti hevostilan sisäpihalla

Hepat asuvat valkeaksi kalkitussa tallissa

 Tässä linkki Monte Velhon ratsastuslomiin
Tässä, tässä,  tässä sekä tässä linkkejä Katja Ståhlin postauksiin Monte Velho-reissuiltamme.

Mukana matkassa laadukas suomalainen ratsastus- ja vapaa-ajan merkki House of Horses.
Mukana myös 30-juhlavuottaan viettävä Hipposport.
Matkan järjesti Horsexplore.

Ratsastuslomalla Gotlannissa, osa 1: Heppaleirielämää ja piipahdus Visbyhyn (mukana video).

Olen sitä ikäluokkaa, jolle Gotlanti tuo ensimmäiseksi mieleen Peppi Pitkätossun ja täplikkään  hevosensa Pikku Ukon.  Ja että ”kaikki on vinksin vonksin tai ainakin heikun keikun”.  Niinpä en hämmästellyt gotlantilaisen ratsastusviikonloppuni suurpiirteisyyttä. 

Kulttuurien kirjo: ruotsalainen western ranch, irish cob-quarter - sekoitus ja suomalaisturisti

Oikeastaan pidin siitä, etenkin kun siihen liittyivät ihanat hevoset, taitava opettaja, herkkuja notkuvat ruokapöydät ja merellinen Gotlannin maaseutu.  Oikeastaan kutsuisin ratsastusviikonloppua ratsastusleiriksi, sillä me leiriläiset elimme täyttä heppaelämää: hoidimme ja ruokimme ratsastamamme hevoset, haimme ne laitumelta ja veimme sinne päivän päätteeksi ja pidimme tallin puhtaana. 

Parisataavuotiaan farmin tavarat istuvat myös western-tunnelmaan

Hepat tulivat mielellään laitumelta päivän ratsastushommiin

Opettelimme lännenratsastusta ranchin isolla hiekkakentällä

Riitta reissasi tallihommiin

Leiriohjelma oli täysi, ratsastimme tunneilla ja maastolenkillä, majoituimme vaatimattomasti, söimme itsemme ähkyiksi herkkuja ja osallistuimme oheisohjelmaan lassokouluineen ja varusteoppitunteineen.  

Heidän ylitseen harpattiin saluunaan

Ranchin keittiö&buffa&ruokala = saluuna

Ratsastajat kuistilla kuulemassa päivän ohjelmaa

Oikeastaan kaikki alkoi jo Visbyssä, jonne laskeuduimme aamuseitsemän aikaan. Veimme laukut sataman säilytysbokseihin ja lähdimme tutustumaan runsaan 20.000 asukkaan kaupunkiin, joka uinui vielä aamu-unillaan. Visby vilisee viikinkien ja hanskakaupungin historiaa. Käyskentelin pätkän myötäillen 3,6 km pitkää vanhan kaupungin muuria, joka 27 torneineen on parhaiten säilynyt Pohjois-Euroopassa. Muuri rakennettiin pääosin 1200- ja 1300 –luvuilla suojaamaan kaupunkia tanskalaisilta, maalaisilta ja muilta, joita ei toivottu vauraaseen kaupunkiin. 

Kivestä rakennettu Visby tulvii kaunista historiaa

Muurien suojaama vanha kaupunki on nykyisin Unescon maailmanperintölistalla, joten kapeita nupukivisiä katuja kulkiessa voi ihailla vanhoja, jopa 1100-luvulta periytyviä rakennuksia, kirkkoja ja raunioita.

Tämä 1200-luvulla käyttöön vihitty Pyhän Marian kirkko on selvinnyt vuosisadasta toiseen vihulaisten tuhotöistä

Visby vilisee rakennushistorian eri aikakausia

Vanhan kaupungin ostoskadulla

Vanhan kaupungin reunamilla on näin hiljaista - etenkin aamukahdeksalta

Visby tunnetaan myös ruusuistaan, jotka rönsyilevät talojen edustalla ja kukoistavat kasvitieteellisessä puutarhassa. Jopa paikallisen jäätelöbaarin kymmenien makujen joukkoon mahtuu maku ”ruusu”.  Gotlanti on Ruotsin aurinkoisin paikka ja tänä kesänä ruusut hieman nuukahtelivatkin helteessä. Viikonloppumme päättyikin helteiden käynnistäneen ukkosen nostattamaan tulvaan, joka katkoi useita teitä.

Visbyn ruusuja

Visbyn satamassa tulvi - vettä toivottiin myös rutikuivasta kesästä kärsineellä ranchilla

Erityisen hieno oli Visbyn historiallinen museo, joka on vaikuttava ja tekee historiaa eläväksi. Rautakautisten ja viikinkiaikaisten ”kuvakivien” rinnalla museo esittelee paikallista elämää hautalöytöjen avulla ja havainnollistaa yksittäisten ihmisten elämää – ja kuolemaa. Muinaisten soturien joukkohautalöydöt olivat ehkä koskettavinta katsottavaa.

Kuvakivet ovat gotlantilainen erikoisuus, niitä kirjailtiin myös viikinkiaikoina

Taistelujen joukkohaudat kertovat julmista sodista

Pikkupoika seurasi jänistä, löysi jäniksenkolon ja sieltä viikinkiaarteen!

Ja sitten ratsastusleirille: kurvasimme bussilla Visbystä vajaan tunnin ajomatkan päähän Lisa Tagen Bed&breakfast- & ratsutilalle. Lisa muutti ranchille 21 vuotta sitten ihastuttuaan parisataa vuotta vanhaan maatilaan, jonka kunnosti kodiksi perheelleen ja kolmelle hevoselleen. Vielä tuolloin Lisa harrasti esteratsastusta, mutta vaihtoi lajia tutustuttuaan lännenratsastukseen ”koska se on niin tarkoituksenmukaista työskentelyä hevosen kanssa”. Toiminta kasvoi, Lisan tallilla astelee nyt 45 hevosta ja ratsastuskoulusta on tullut Ruotsin suurin lännenratsastuskoulu.

Lännenratsastaja-Lisalla on 45 hevosta, pari koiraa ja kissa

Lisan kissa

Lisan hevoset ovat herkkiä ja kuuliaisia. Rotuja on monia. Osa hevosista on lännenrotuisia quartereita ja painteja, osa jyhkeitä haflignereja ja ruotsalaisia ratsuponeja, gotlanninrusseja, newforestilaisia sekä sekoituksia, kuten se valtava irish cob-quater, jolla menin osan tunneista. 

Laitumen rauhaa

Irish cob-quarter -sekoitus on ehkä isoin hevonen, jolla olen mennyt - toistaiseksi

Lisa on toiselta ammatiltaan kokki, mikä näkyi ja tuntui. Buffet-pöytä notkui herkkuja kuin Hannu ja Kerttu –tarinassa. Onneksi noita puuttui. Salaatit ja lämpimät nauris-, parsa -, kaali- ja kesäkurpitsapaistokset oli tehty ajatuksella ja pöydässä oli aina useita liha-tai kalavaihtoehtoja. Uudet perunat oli ruotsalaiseen tyyliin muhevoitettu voisulassa ja kaiken kruunasivat maukkaat dipit. Jälkiruuaksi tarjoiltiin pieniä kakku- ja leivospaloja, ja iltapäivällä hörpittiin ”fika”, iltapäiväkahvit kakkupalan tai jäätelön ja mansikoiden kera. Noin 30 asteen helteessä oli juotava paljon, joten saluunan pöydällä oli aina marjamehuja ja minttu-, kurkku- tai sitruunavesiä.

Nyt ei ehdi puhua...

Parisataavuotinen maatila oli täynnä kauniita vanhoja käyttöesineitä ja ”etelässä” kun oltiin, kuistilla rönsyili satavuotias viiniköynnös.  Majoitusolot toivat mieleen riparileirin: WCt ja suihkut olivat yhteiskäytössä ja osa meistä majoittui päätalossa vaatimattomiin, mutta tarkoituksenmukaisin usean hengen huoneisiin, osa pieniin ”jalasmökkimäisiin” kerrossängyllisiin kabiineihin. Alkujärkytyksen jälkeen elämä pikkukopissa alkoi sujua ja kehittyi ”sellisyndroomaan”, sillä aloin mieltyä söpöön kopperooni.

Mitä majoitukseen tulee, vedin lyhimmän korren...

Gotlannin lipussa on paikallinen lammas - niitä kohdattiin myös maastossa

Ranchin päätalo, jossa mukavampia majoitustiloja

Lisa oli taitava kokki, hevosnainen ja opettaja, ja organisointitavoiltaan rento. Leiriläisten ohjeistus oli kevyttä, mutta pikkuhiljaa päivän rutiinit valkenivat kaikille: ensin syötiin aamupala, sitten haettiin hevoset, hoidettiin ne ratsastuskuntoon, ratsastettiin, hoidettiin ja ruokittiin hevoset, siivottiin talli, syötiin… ja iltapäivällä sama uudestaan.

Valmistaudumme tunnille tallin pihalla

Tallin kesäyön rauhaa

Opettelimme monia lännenratsastuslajeja sekä teoriassa että käytännössä. Ratsastimme trail-ratoja, pujottelimme tolppia pole bending-radalla, suoritimme horsemanshipin dressage-radan ja fiilistelimme western pleasure –askellajiluokassa. 

Lännenratsastuksen porttitehtävä: avaa naruportti, ratsasta portin läpi ja sulje naruportti. Yhdellä kädellä.

Lisa selittää puomilaatikkotehtävää

Siellä tehdään mm lävistyksiä ja spinejä

Iltapäivisin vaelsimme laiduntavien lampaiden ja lehmien ohitse varjoisiin metsiin ja sieltä meren rantaan kahlaamaan matalassa rantavedessä. Kerron tunneista ja maastosta lisää myöhemmässä päivityksessä.

Maaston metsätaival...

... josta avautuu merikävely

  
Yhtenä iltapäivänä Lisa esitteli meille eri lännenratsastusvarusteita. Pakkauduimme pieneen satulahuoneeseen kuulemaan eri lännenratsastuslajien satuloista, kapusimme ylös suitsi- ja satulahuopavarastoon, jossa opin muun muassa, että karjalajeissa suitset on tehty niin, että ne irtoavat tarvittaessa nopeasti hevosen päästä. Lopuksi siirryimme Lisan yksityiseen satulahuoneeseen, jossa säilytetään kisa-asuihin sävytettyjä satulahuopia, pinteleitä, suojia ja juhlavia hopealla koristeltuja kuolaimia. Huonetta komisti Gotlannin malliseksi leikattu valtava työpöytä.

Suitset ja satulat haettiin tallivintiltä

Pidin erityisesti laidunvierailuista. Haimme hevoset laitumelta aamuisin ja veimme ne sinne iltaisin. Oli mukava hakea heppoja, jotka kerääntyivät aamuisin valmiiksi portin lähettyville odottamaan ratsastajia. Osa tosin haetutti itsensä laitumen perältä, mutta kukaan ei kätkeytynyt laitumen takametsään. Yksi pinto tökkäisi ystävällisesti epätietoista ratsastajaa ”kaikista näistä kirjavista hevosista minä olen se, jota etsit”.  Kilttien hevosten jäljiltä siivosi mielikseen myös tallia.

Laitumen mukavia heppahetkiä

Opettelimme myös lassoamista. Pyöritimme ilmassa niin suurta lassolenkkiä, että ammattilainen olisi varmaan saalistanut sillä mammutin, mutta minä osuin täpärästi pienen puisen ”vasikan” selkään. Harjoitus varmaan tekisi mestarin sinäkin lajissa.

Lassotunnilla...

... oli tunnelmaa

Ensi kerralla leirikokemusta voisi rikastaa tutustumalla Gotlantiin laajemmin, esimerkiksi syventymällä museoon, hurauttamalla ihmettelemään rannikon kalkkikivitolppia, laskeutumalla tippukiviluolaan, vierailemalla Peppi Pitkätossun Huvikummussa (kyllä, nostalgiasyistä), ja ennen kaikkea tähyilemällä Gotlannin kuuluja villihevosia, gotlanninponeja, joiden 80-päinen villilauma pyydystetään viidesti vuodessa varsojen tarkastusta varten. Niitä on kuulemma tosi vaikea löytää… 

Visby kohoaa kauniisti merestä

Matkalla mukana:  WesternSpiritin matkalaukkuun pakattava stetson (kokeilin: oikenee kapsäkkiin ruttaamisen jälkeen) sekä ratsastusnilkkurit, ratsastusfarkut ja –paita
Tässä linkki ranchille.