Ratsastusjousiammunnasta tykkäävät hepat ja ratsastajat

Olen nyt osallistunut kahdesti Katariina Cozmein vetämälle ratsastusjousiammuntakurssille, ensin puolen päivän ja sen perään koko päivän kurssille. Niinhän siinä kävi, että tykästyin lajiin oikein kunnolla! Kokosin tähän postaukseen nipun Katariinan oppeja. Näillä on hyvä kuivaharjoitella. Ammuntatyylejä on monia, Katan kanssa treenattiin "soturityyliä".

Nuoli lentää ja suokin harja hulmuaa Kuva: Marianne ja Isabella Hyppönen

Ratsastusjousiammunta on paitsi kivaa, myös antoisaa, koska se harjoittaa mukavalla tavalla asioita, joissa en ole vahvimmillani. Ensinnäkin, nuoli ammutaan kevyessä istunnassa, jota treenataan tunnilla paljon kaikissa askellajeissa. Surkeat reisilihakseni joutuvat töihin ja tasapainokin kehittyy! 
Toiseksi, nuoli ammutaan ohjat hevosen kaulalla, eli laji kasvattaa rohkeutta ja laajentaa mukavuusaluetta.

Mitä varmempi on jousipyssyn käsittelyssä, sitä nopeammin lajissa etenee (ja sitä mukavampaa treenaaminen on). Jousipyssyn pyörittelyyn ja maassa ampumiseen kannattaa siis käyttää kunnolla aikaa, jotta ammunnasta saisi ratsailla enemmän irti – ja ainakin säätäisi vähemmän.

Katariinan kurssipäivä alkoi tutustumisella jousen ja nuolen käyttöön. 
Opettelimme ”kokoamaan” jousipyssyn, eli virittämään jänteen jouseen oikeaoppisesti ja näppärästi (ainakin toistojen myötä). Sitten opeteltiin pitämään jousta oikein päin ja oikeanlaisessa otteessa. Kuulostaa helpolta, mutta ei ole, koska jousipyssy on usein symmetrinen… 

Näyttää vaikeammalta kuin onkaan, kunhan tottuu! Kuva: Marianne ja Isabella Hyppönen

Harjoittelimme ensin ammuntaa maassa seisten. Katariina neuvoo ampumaan jalat hieman eri asennossa kuin ”perusjousiammunnassa” (jossa jalkaterät osoittavat samaan suuntaan). Ratsastusjousiammunnan ”maaharjoittelussa ” sen sijaan seistään jalat maassa rennosti ”kamppailulajiasennossa”, eli kevyessä haara-asennossa niin, että etummainen jalkaterä osoittaa maalitaulun suuntaan ja taaempi jalkaterä eteenpäin.  Tämä on tärkeää, koska ampuvan ratsastajan  täytyy pystyä mukautumaan laukkaavan hevosen liikkeeseen ja yllättäviin tilanteisiin esimerkiksi metsäradalla.

Seuraavaksi totuteltiin jännittämään jousipyssy laukaisuvalmiiksi (tässä vaiheessa emme ymmärrettävästi vielä saaneet nuolia). Tämä tehtiin SEKÄ työntämällä jousta eteenpäin ETTÄ vetämällä jännettä taaksepäin. 
Hartiat pidettiin rennosti paikoillaan (eivät nouse korviin) ja jänteen vetokäsi hipoi tyylikkäästi leukaa. Katariina neuvoi käyttämään vetovaiheessa ”anteroita”, eli lapaluiden lähellä olevia sahalihaksia. Hyvän asennon ja ”anteroiden” löytymistä auttoi, kun ajatteli ylvästä ja rentoa tangotanssijaa. 

Katariina Cozmei opettaa oikeaa asentoa Kuva: Marianne ja Isabella Hyppönen

Kas näin pidetään jousipyssyä

Jousta pitävän käsivarren kanssa piti olla tarkkana, ettei vapautuva jänne pasauta ylitaipuvaan kyynärvarteen mustelmarivistöä. No, sen oppi äkkiä muistamaan. Ranne pidettiin suorana niin, että maalitauluun tähtäsi etusormen ensimmäinen nivel.

Tässä vaiheessa homma tuntui vielä aika yksinkertaiselta, mutta nuolen lisääminen harjoitukseen moninkertaisti liikkuvien osien määrän. 
Opettelimme pitämään nuolta jousessa ”odotusasennossa” etusormen ja keskisormen välissä (ja luonnollisesti palauttamaan sormet jouseen ampumavaiheessa).

Opettelimme myös ottamaan kiinni nuolesta nokin (nuolen peräpään) kohdalta, asettamaan sen jousen kahvalle sormien varaan ja nokittamaan nuolen jänteeseen.  Tätä liikettä treenattiin monta toistoa, jottei nuoli luiskahtaisi käsistä, kun asetta virittää laukkaavan hevosen selässä.

Opettelimme myös tukemaan nuolta nuolikäden etusormella ja peukalolla, jotta se pysyisi napakasti paikallaan. 
Nuoli ammuttiin palauttamalla nuolta tukeva etusormi jänteeseen ja vapauttamalla sitten jännettä virittävä sormet kertalaakista. Ja todellakin kertalaakista, sillä kun vahingossa hivutin sormet auki vähitellen, nuoli ei lentänyt kunnolla, vaan lörpähti maahan lähes hevosen viereen. Sanomattakin selvää, että tämän liikeradan saaminen lihasmuistiin edellyttää paljon toistoja. 

Ja taas mennään! Kuva: Marianne ja Isabella Hyppönen

Täytynee ostaa jousipyssy ja toistella virittämistä kotona, vaikkei turvallisuussyistä ampuisikaan. Katariina nosti turvallisuuskysymykset esiin tuon tuosta, sillä jousipyssy on tappava ase eikä vahinkolaukauksia ja harhanuolia saisi tapahtua.

Kun tekniikka oli hallussa, tai ainakin tiedossa, opettelimme ampumista paikallaan seisten, kävellen ja kevyesti juosten. Jos nokittaminen oli alkanut sujua seistessä, vaikeutui se huomattavasti nuolen hölskyessä juoksuaskelten tahtiin.

Kun maatreenit oli taputeltu, kävimme lounaalla ja sitten satuloimme hevoset. Sain ratsukseni suomenhevostamman, todellisen ratsastusjousiammunnan konkarin. Verryttelimme hevosia kevyesti, minkä jälkeen sidoimme ohjat solmuun ja kiinni satulan kauhukahvaan.

Alkoi mukavuusalueeni ensimmäinen laajennus: kevyen istunnan treeni kaikissa askellajeissa, mieluiten kädet sivulle levitettyinä.

Pikkuhiljaa tasapaino alkoi löytyä. Tunnin edetessä huomasin ammunnan itse asiassa auttavan kevyessä istunnassa pysymistä, koska ampuminen tuntui paljon helpommalta kropan kiertyessä vapaasti tarpeen mukaan.

Horsexploren reissulla treenataan tarpeen tullen maneesissa

Sormet kohillaan! Kuva: Katariina Cozmei

Kun hevoset oli verkattu ja ampujien kevyt istunta kunnossa, alkoi ammuntatreeni suoralla radalla, jonne oli aseteltu muutama maalitaulu n. 10 metrin päähän ratsastusradasta. Ensin ammuttiin käynnissä. Hyödynsimme maalialueelle lähestymisen nokitustreeninä ja virittelimme asetta moneen otteeseen ampumakuntoon ennen laukausta.

Kun käyntiammunta alkoi sujua, siirryttiin raviin. Tässä kohtaa muutama hevonen teetti lisätyötä pyrkimällä vetäisemään suoran laukassa – kuten ratsastusammunnassa oikeaoppisesti kuuluu. Pikku hiljaa kaikki asettuivat ravimoodiin ja treeni jatkui.

Ravirupeaman jälkeen pääsimme ampumaan myös laukasta. Pari ensimmäistä ampumasuoraa hujahti salamannopeasti! Hevosen laukkasi intopinkeänä suoran päähän samalla kun itse ähisin kevyessä istunnassa yrittäen nokittaa nuolta jänteeseen.

Sain onneksi luvan nokittaa aseen valmiiksi ennen laukannostoa, jolloin pystyin treenaamaan laukkaan sopeutumista ja ampumista. Hitsi että oli kivaa! Sitä herkkua olisin voinut jatkaa loputtomiin!

Hevoseni laukkasi reipasta vauhtia ja pää alhaalla, mutta kun totuin siihen ja luotin hevoseen, tuli hommaan imua. Itse asiassa niinkin paljon, että pystyin kerran maalit missattuani laukaisemaan vielä viistosti taaksepäin sen sijaan että olisin tarrannut radan päässä äkkiä ohjiin. Niin se on tässäkin lajissa, että luottamus hevoseen on kaiken a ja o.

Kun päivä alkoi olla pulkassa, ja Katariina jäähdytteli meitä lopuksi ammunnalla käynnissä. Tuntuipa se helpolta säpäkän laukkapätkän jälkeen! Nuolen nokittamiseen tuntui olevan aikaa puoli päivää! Tietenkään en aina osunut tauluun, mutta tekniikka tuntui jo varmemmalta.

Itse asiassa en ollut koko kurssin aikana huolissani osumista, pääasia, että tekniikka varmistui. Luotan siihen, että ampumatarkkuus paranee, kun ei enää tarvitse keskittyä aseen käsittelyyn.

Iloiset kurssilaiset!

Treenaan jousiammuntaa mielelläni kavereiden kanssa Horsexploren suomenhevosviikonloppujen yhteydessä, jolloin ohjelmassa on kaikenlaista: maastoilua, jousiammuntaa ja ratsastustunti, joka kestää 1,5 tuntia.  
Horsexploren jousiammuntaviikonloput pitää varata erikseen, koska ryhmillä on minimikoko 5 ampujaa. Laita yv jos kiinnostaa tai riitta@horsexplore.com. 


Mukavat ja laadukkaat suomalaiset ratsastustamineet löytyvät House of Horses Helsingin valikoimista. Jousiammuntaan on Katariina Cozmei suunnitellut tyylikkäitä ratsastushameitakin. Käytän niitä kyllä kaikessa muussakin, erityisesti viileän kelin ratsastuksessa.

Ja tässä linkki Katariina Cozmein valmennuksiin ja ratsastusjousiammuntavarusteisiin