torstai 16. heinäkuuta 2020

Aasiretki on monipuolista liikuntaa!

Jos haluaa monipuolisen lihastreenin ja täydellisen irtioton arjesta, kannattaa mennä aasiretkelle! Aasit ovat innokkaita retkeilijöitä. Lisäksi ne teettävät taluttajillaan mukavasti lihastyötä syöksymällä tuon tuosta tienposken apilamättäälle. Aasiretki harjoittaa myös naurulihaksia!
aasiretkellä
Aasi tähtää apelikkoon! Kuva Saija Grönholm
Kävin kaverien kanssa Tukkilan tilan aasiretkellä sateen jälkeisenä heinäkuun iltana, jolloin Porvoon jokilaakson maisema on ehkä kauneimmillaan. Aasit odottivat meitä tarhassa ja pakkautuivat innokkaina portille isännän aloittaessa riimuttamisen. Saimme mukaamme aasin per taluttaja.

Aloitimme retken harjaamalla aasit Tukkilan pihalla samalla kun aasit mutustivat ruohoa. Harjattavaa riitti, sillä aasit vaihtavat karvaa heinäkuussa.  Pian olimme kuitenkin valmiit retkelle. Saimme mukaan käsin piirretyn kartan ja järjestäydyimme letkaksi. 
Tukkilan aasit lähtevä innolla retkelle. Riimuttamassa isäntäväki. 
Retki alkaa harjaamalla aasit
Etenimme iloisen sekavana seurakuntana, semminkin kun letkan johtaja, taluttamani Lumi-aasi osasi hyödyntää kartan vilkaisuni tai valokuvaushetkeni syöksymällä haukkaamaan heinää. Samaa tekivät kaikki muutkin. Tällä idealla mentiin koko reitti: taluttaja taluttaa, aasi kulkee viattomana vieressä tienposken apiloita sivusilmällä mittaillen ja taluttajan lievää herpaantumista odotellen. Ryhmän ovelin pikkuaasi otti peräti pienet ritolat ja karkasi laukalla viereiseen apilapeltoon. No, helppohan se oli sieltä pyydystää ja taas matka jatkui.
Lumi-aasi bongaa apilamättään.
Hän laukkasi apilapeltoon
Pienet sumat kuuluvat vaellukseen
Aaseja ei voi pakottaa. Aasit osallistuvat askareisiin omilla ehdoillaan. Pikku hiljaa löysimme aasien kanssa yhteisen sävelen ja etenimme mukavissa pätkissä, tuon tuosta muheviin apelikkoihin pysähdellen.   Aasiretki opettaa kärsivällisyyttä sympaattisella tavalla.

Retkireitti oli muutaman kilometrin pituinen ja sisälsi vehmaita peltoja halkovan hiekkatien, pieniä metsäteitä ja metsäpolkuja. Taustalla kohisi Porvoonjoen koski (jos oikein höristeli). Siis suomalaista maaseutua kauneimmillaan. Reitti oli merkitty puihin kiinnitetyillä söpöillä aasinkuvilla ja nuolilla, joten eksymisen vaaraa ei periaatteessa ollut.
Varsin tyylikästä etenemistä
Lisää seesteistä etenemistä (kuvasi Isabella Hyppönen)
riitta kosonen ja aasi
Nyt nautitaan kesäillasta (kuva Heidi Backman)
Reitin puolivälissä meitä odotti viltille katettu picnic-kori vesipulloineen, kahveineen ja kotitekoisine tosca-raparperi -muffinseineen. NAM! Kiinnitimme aasit puunrunkoihin valmiisiin kiinnitysnaruihin ja asetuimme picnicille aasien mutustellessa heinää ja lehtiä. Välillä ponnahdimme vapauttamaan koipensa naruihin sotkeneita aaseja ja lopulta irrotimme pari toivottominta solmuilijaa kokonaan naruista. Aasit pysyivät hyvin paikalla kavereidensa luona.
Aasit ja taluttajat picnicillä
Aasiterapiaa (kuva Marianne Hyppönen)
Aaseilla on hyvät hermot. Ne eivät hätääntyneet mistään: eivät sotkeuduttaan naruihin, kohdatessamme autoja, ohittaessamme räkyttäviä koiria tai mistään muustakaan. 
Pelästyessään aasit reagoivat jähmettymällä, eivät syöksymällä suin päin pakoon. Aasit ovat myös rohkeita: talon tappelijakissa kiertää aasitarhan visusti ja onpa kuulemma ilveskin valinnut kohteekseen mieluiten jonkun muun kuin aasin. Muutoin aasit ovat ystävällisiä ja rauhallisia.
Opaste
Tukkilan tamma ja varsa
Ohitimme retkellämme Tukkilan tammalaitumen varsoineen.  Hepat kirmasivat ihasteltaviksemme kuin Suomi-filmissä. Aasiretken päätteeksi pääsimme seuraamaan tammojen ja varsojen ruokintaa. Isäntä huikkasi pihatosta kutsuhuudon kauas laitumelle, ja kohta tammat ja varsat laukkasivat paikalle melassille. Tukkilassa on kasvatettu suomenhevosia vuodesta 1997, lähinnä kouluratsuiksi. Hevoset laiduntavat paljon ja synnyttävätkin ulos laitumelle.
Tammat ja varsat tulivat tervehtimään aasiletkaamme

Aasiretkien lisäksi vuonna 1830 perustetulla Tukkilan sukutilalla on matkailijoille paljon muutakin tarjottavaa, kuten aamiaismajoitusta, savusauna, tallipaikkoja ja life coaching -retkiä.

Tässä linkki Tukkilan tilalle

Suomalainen vapaa-ajan vaatemerkki House of Horses Helsinki istui suomalaismaisemaan kuin nenä päähän. Tässä uutuus, ruusukuvioinen kollari.
Aasiretkellä oli hyvä astella vedenkestävissä ja mukavissa Alberto Fascianin nilkkureissa. 

14 kommenttia:

  1. Aasit on ihania. Kesäleirillä olikin yksi harvinaisuus tallusteli pitkin pitäjää vapaana, nimittäin seepra-aasi :)

    VastaaPoista
  2. Hei! Hauska postaus. Ajastin tämän postauksen julkaistavaksi Porvoo-blogit ryhmässä 23.7. Ryhmä löytyy täältä: https://www.facebook.com/groups/715982622491235/ Tervetuloa myös liittymään Porvoo-blogit ryhmään. Omia postauksia saa siellä mainostaa. T. Emiilia

    VastaaPoista
  3. Aasiretki kuulostaa niin sympaattiselta! Ihana postaus, tätä oli ilo lukea 😊 En oo vielä koskaan tavannut aasia kovin läheltä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aasit on❤️ Suosittelen retkeä, siinä tutustuu hyvin touhun tiimellyksessä👍

      Poista
  4. Mä oon ihan jo menossa :)
    Aasiretki kuulostaa ihan mahtavalle ja paikkakin on suht lähellä kotia. Eilenkin käytiin Porvoossa ajelulla!
    En ole aiemmin ko. paikasta tiennyt saati aasiretkistä!
    Tekis mulle hyvää opetella kärsivällisyyttä!
    Ihania kuvia <3 Aasit on symppiksiä!
    Olis myös kiva tietää mitä tää maksaa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvähyvä! Varmasti tykkäät! Maksoimme 50e muutaman tunnin retkestä eväineen.

      Poista
  5. Vastaukset
    1. Niin ovat! Jotenkin surumielisen oloisia - vaikkeivät olekaan!

      Poista
  6. No aika söpönnäköistä menoa! Oon itse vain niin allerginen, että ei oikein tulis kysymykseenkään. :D

    hanna
    https://hannamariav.vaikuttajamedia.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu sitten ei missään nimessä! Kuvista kokemus virtuaalisena👍

      Poista
  7. Aasit on kyllä niin sympaattisia! Ja miten hauska idea tuollainen aasin-taluttelu-retki kauniissa maalaismaisemissa.

    VastaaPoista