Kesäviikonloppu suomenhevosparatiisissa

Suvi on Suomen parasta aikaa, etenkin kun sen saa viettää suomenhevosten parissa. Nautiskelin kesäkuussa iki-ihanasta suomenhevosviikonlopusta Horsexploren uudessa kohteessa Turun tienoolla. Täällä ratsastettiin paljon: noin 10 tuntia perjantai-iltapäivästä sunnuntain lounaaseen! Seikkailimme kolmen tunnin pituisilla maastolenkeillä ja mukaan mahtui myös puolitoistatuntinen ratsastustunti. 

Laitumella tapasin nuoret suomenhevoset ja aasin, joka uskoo olevansa hevonen.

Hurautimme tallille perjantai-iltapäivänä ja sukelsimme heti suomenhevoskasvattajan arkeen: pääsimme seuraamaan tamman astutusta. Tallille tuotiin hieno mustankiiltävä, kouluratsastuksen kansallistasolla ja kenttääkin kisaava suomenhevosori Salmiakki Poika. Salmari talutettiin siemennyspukilla varustetulle oriasemalle, jonne oli aiemmin tuotu boksiin tamma. Emäntämme Elina neuvoi meitä seuraamaan operaatiota varovaisesti nurkan takaa, jottei Salmarille tulisi ramppikuumetta. Kun täysinpalvellut Salmari oli viety pois, astutettiin tamma putken avulla. Näimme viikonloppuna tallissa ja tarhassa muitakin oreja, kuten Jämptin ja Silvolan Hemmingin. On ne vaan hienoja poikia!

Salmiakki Poika paparazzien kohteena 

Oriaseman labrassa 

Tamma valmiina

On se Salmari vaan komea!

Viikonlopulle osui huikea helle, joten normiaikataulusta poiketen nautimme päivällisen ennen ratsastusta, jonka siirsimme illemmaksi. Päivällisbuffaan oli katettu keskiaikainen ateria lihapatoineen, uunissa kypsytettyine kaali- ja lanttulisukkeineen ja jälkkäri-marjarahkoineen. Täällä syötiin hyvin! 
Koska ratsastimme tammoilla, nostimme yhtenä päivänä tamman maljan aidolla tamman maidolla. Kuulimme, miten Elina kehittää tammanmaidosta uusia superfood-tuotteita jo myynnissä olevien pakastetun maidon ja tammanmaito-ihovoiteiden lisäksi.  

Maukasta ja kotoisaa: kalaa, kotijuustoa...

Kaunis buffa

Tammanmaitomaljat

Elina lypsää tammaa

Iltaratsastus osoittautui hyväksi ideaksi. Ilma oli sopivasti viilennyt ja paarmat harvenneet. Reetta-opas johdatti meidät varsinaissuomalaiseen maaseutuidylliin vehreine viljapeltoineen ja hyvin hoidettuine maatiloineen. Pisteenä i:n päällä reitillemme osui useita hevoslaitumia ja -tarhoja, upeimpana pieni metsikkö, jonka uumenista ravasi esiin lauma nuoria oreja. Hassuin reittinähtävyys oli naapuruston vuonohevonen, joka rynni peräämme sellaisella innolla, että pari tammaamme sai tykytyksiä.
Maastolenkin tahti oli leppoisan joutuisa: käyntiä, kevyttä ravia ja rentoja pitkähköjä laukkapätkiä sopivasti jaksotettuina. Tammat viihtyivät maastossa ja laukkasivat rentoina harjat hulmuten. Lenkki oli pitkä, se kesti kolme tuntia. Hengitin syvään kesäillan raikasta ilmaa, ihailin pientareiden niittyleinikkejä, puna-apiloita ja päivänkakkaroita ja katselin miten laskeva aurinko kultasi maisemaa.  Kesäilta oli valoisa lenkkimme loppuun saakka.

Tammat kesäillan valossa

Varsinaissuomalaista siistä maalaismaisemaa

Ilta-aurinko kurkisteli puiden välistä

Seuraavan päivän maastolenkki vei meidät syvälle metsiin. Pujottelimme metsäpoluilla  lehdoissa ja kangasmetsässä, puskimme saniaisten läpi ja tassuttelimme ääneti sammalmattoja pitkin. Välillä nousimme näköalakalliolle katselemaan maisemia. Olisimme saaneet myös kahlata erään lätäkön, mutta tammat eivät halunneet, joten kiersimme sen.  
Tämä metsäreitti oli vetäjälle uusi, joten eksyimmekin kerran, mutta sen hauskempaa, sillä ratsastaessa ”matkalla olet jo perillä”. Tunnin metsäosuuden jälkeen palasimme pariksi tunniksi hiekkateille ja laukkasimme taas monta kivaa pätkää. 

Tammaletka metsälenkillä

Näköalapaikalla

Tällä reissulla sai mukavasti kontaktia hevosiin, sillä harjasimme, satuloimme ja suihkutimme tammat ja haimme ne tarhasta ja palautimme sinne ratsastuksen jälkeen. Satulaan noustiin tallissa ja hyönteissuojat suihkutettiin ulkona ennen starttia. Viikonlopun päätteeksi veimme osan tammoista laitumelle huilimaan. Sille oli oma hauska tekniikkansa: ratsastajat istuivat auton lavalla ja tammat jolkottivat riimunarun päässä vieressä.

Ratsaille noustiin tallikäytävällä

Yhtenä aamupäivänä meillä oli maneesissa ratsastustunnit kahdessa 4-hengen ryhmässä. Satu-Opettaja korjasi istuntaamme ja avujen käyttöä tehokkaasti ja rakentavasti. Teimme perustyöskentelyä, pohkeenväistöjä ja laukannostoja. Osa tammoista oli melko taitavia kouluratsuja, osa kulki mieluummin pidempänä. Oma tammani oli niin ihanan kompakti ja kevyt, että suorastaan nautin harjoitusravista. Harvinainen tunne!

Tilava uusi maneesi

Illat vietimme pihapiirin saunatilassa ja yhtenä iltana meille täytettiin palju. Lauantaina nappasimme saunaillassa pizzat. Helteinen kesäpäivä, monen tunnin ratsastus ja hevosen kanssa puuhailu vetivät mehut niin hyvin, että nukuin Luhtiaitan huoneessani kuin murmeli.

Illalla rupattelimme saunatilassa

Varsinais-Suomi on varsin ”kuivaa” aluetta siinä mielessä, että suuret vesistöt loistavat poissaolollaan. Ratsastusreittimme varrelle osui useita veden täyttämiä sorakuoppia, joiden äärelle oli rakennettu sauna. Järvi-Suomessa paljon lomailleelle näky oli kafkamainen. Lauantaina kävimme itsekin vilvoittelemassa paikallisella uimarannalla, joka osoittautui lähdeveden täyttämäksi entiseksi hiekanottokuopaksi. Lähteet tekivät vedestä raikasta ja puhdasta. Vaikka kyseessä ei ollut järvi, oli alue niin laaja, että sinne mahtui paljon ihmisiä eikä ollut ahdastakaan. 

Uimalaiturilla

Sunnuntaina ratsastimme vielä aamupäivällä, sitten nautimme lounaan ja ennen kotiin lähtöä Elina esitteli meille kolme ihanaa laidunta. Ensin oli vuorossa tamma&varsalaidun, jonne astelimme Elinan taluttaman tamman ja vieressä loikkivan varsan perässä. Laitumella viihtyi kymmenisen tammaa ihanine varsoineen, joista osa nukkui reporankana auringon lämmössä, osa viihtyi emän vieressä, ja osa tuli kiinnostuneena nuuhkimaan ja maiskuttelemaan meitä. Varsoja rapsutellessamme Elina kertoi varsojen kasvatuksesta ja koulutuksesta. Kesäisin täällä näkee pieniä varsoja, talvella pääsee tutustuman varsan koulutukseen.

Tammat ja varsat nauttivat kesäpäivästä

Tämä varsuli tuli tekemään tuttavuutta

Varsa vaihtaa väriä

Seuraavana oli vuorossa laidun, jossa nuorten hevosten joukossa viihtyi Bonus-aasi, joka ”tietää” olevansa hevonen. Hepat taisivat olla samaa mieltä, sillä he nimeävät lauman johtajaksi aina Bonuksen parhaan kaverin. 
Kolmannella laitumella Elina huhuili puiden kätköistä esiin 3-vuotiaat orit. Ne piileskelivät ensin metsässä laitumen takana, mutta ravasivat ja laukkasivat pian luoksemme rapsutuksia hakemaan. Aiemmilla laitumilla olimme muitta mutkitta sukeltaneet lauman sekaan, mutta nuorten orien kanssa olimme turvallisuussyistä tarkempia. 

Bonus-aasi "muiden hevosten" mukana

Orit sukelsivat metsästä hakemaan rapsutuksia

Minä ja lauman pomo

Ratsastuslomapakettiin olisi kuulunut sunnuntainakin aamupäivän maasto, mutta meidän porukkamme oli etukäteen vaihtanut sen lisämaksulliseen Ibericon järjestämään ratsastusjousiammuntakurssiin. Epäilin ensin, saanko jousta edes jännitettyä, mutta se sujui niin hyvin, että pääsimme suihkimaan nuolia myös laukassa. Tykästyin lajiin niin, että taidan opetella sitä lisää ja postaan siitä vielä erikseen.

Ritarinalut kurssin jälkeen

Osa kuvista on reissukavereiden. Kiitos!

Tässä suokkipaikkaan  linkki. Tai ota yhteyttä riitta@horsexplore.com. Jousiammunta ei kuulu perusohjelmaan.

Reissussa mukana laadukas suomalainen ratsastus- ja vapaa-ajan -vaatemerkki House of Horses Helsinki, jonka ratsastusleggingseihin olen tykästynyt ikihyviksi!