Ratsastusvaellus Georgian vuorilla:: laukkaa ja luostareita

Postasin aiemmin reissupäiväkirjassa huikealta puska&laukka-reissultani Georgian vuoristossa. Linkki reissukuvaukseen löytyy tästä. Tähän postaukseen kokosin kuvia ja pari laukkavideoita reissun keskeisestä annista: vuoristolaukasta, upeista maisemista, ryteikköridauksesta, telttaleireistä...

Georgian vuoristossa on upean kumpuilevaan laukkamaastoa

  En ole millään reissullani laukannut niin paljon ja niin vaikeassa maastossa kuin täällä: oksaisella metsäpolulla, alarinteessä, tiukoissa kaarteissa... Ratsastusoppaamme Levan puski eteenpäin kuin veturi. Hän päättänyt tehdä meistä gruusialaissotureita. Projekti eteni vauhdikkaasti eikä täysin verotta. Pari kertaa laukkasin suoraan oksaan, joten loppumatkan parantelin tällejä sinkkipastalla.

Reissu alkoi Levanin tallista - tilavasta entisestä kanalakolhoosista

Ensimmäisen ratsastuspäivän ensimmäisen tunnin jälkeen näytin tältä! Ja mietin miten jaksan seuraavat 7 päivää:)

Laukkasin oksiin.... loppureissun parantalin tällejä sinkkipastalla

Ratsastimme viikon aikana 230 kilometrin reitin , joka johdatti meidät korkeimmillaan 1700m korkeuteen.

1700 metrin korkeudessa, mukanamme vaelsi varahevonen

Georgialaista vuoristomaisemaa

 Laukkatalleilla ratsastusoppinsa ammentaneen Levanin hevoset olivat täysveri-arabi-akhaltek-kabardinian -sekoituksia.

Hevoset odottivat "nipussa" aina kun jalkauduimme tutustumaan vuoriston luostareihin.

Ratsussani oli melko paljon kabardiniania.

Reissun kauneimmasta leiripaikasta avautui upea näkymä laaksoon ja laiduntaviin ratsuihimme.

Vuoristomaisemiin ei kyllästy. Ja aavat puuttomat rinteet kutsuivat piiiiitkiin laukkoihin. Pisin laukkapätkä kesti 15 minuuttia. Kymmenen minuutin laukkarupeamia tempaistiin useita. Laukkasimme tasamaalla, ylämäkeen, alamäkeen, metsäpolkua, oksien läpi...

Saavumme telttaleiriin ilta-auringon valossa

Kohtasimme matkalla useita lammas- ja lehmälaumoja paimenineen

Kohta laukataan

Kun oikein tiiraa, näkee taaemman vuoren laella pienen kirkon. Niitä kohosi lähes joka huipulla

Juotimme hevoset  joissa ja ojissa  reitin varrella sekä illalla leirillä tähtien ja otsalampun valossa

Juomatauko kirkkaassa vuoristojoessa (kuva: Eva Udd)

Juomataukoja keskellä polkua

Tähdet ja otsalamput valaisivat hevosten juottoa joella

Laukkareitti kulki halki metsäpolkujen, ryteikkköjen, piikkipensaiden... pätkän matkaa kuljimme pitkin ikivanhaa Silkkitietä, joka kopisi mukavasti kavioiden alla.

Rehevä metsäreitti vaihtui välillä näinkin selkeäksi satumetsäksi

Metsäpätkät taitettiin kaikissa askellajeissa

Tällaistakin maanpeittokasvustoa

Reissumme myötäili joen kulkureittiä. Kahlasimme yli, telttailimme rannalla ja peseydyimme kylmässä, vuolaasti virtaavassa joessa. Temppunsa siinäkin.

Joessa oli yllättävän vahva virtaus, mikä ei kyllä näy tässä kuvassa

Muinainen Silkkitie, Georgian vanhin tie

Parin-kolmen tunnin ratsastuksen jälkeen pysähdyimme niityille ja levähdyspaikoille picnicille. Kaivoimme satulalaukuista peruseväät: juusto-makkara-kinkkutäytteiset sämpylät, kahvia ja teetä sekä vohvelikakun, jonka Levan jakoi linkkarilla tasan kahdeksaan osaan. Hevoset huilasivat lähellämme mukavasti hörähdellen ja torkkuen.

Hepat huilasivat picnicin ajan puihin kiinnitettyinä

Tai sitten ei...

Mutustimme sämpylät ja vohvelit nurmikolla istuskellen ja tirsoille nukahdellen

Mutusteltavaa kaikilla

Georgian vuoristo vilisee ikivanhoja keskiaikaisia luostareita.  Luostarien vaaleat silhuetit täplittävät hauskasti vuoristomaisemaa. Piipahdimme neljässä luostarissa, joista osan juuret ulottuvat osin 600-luvulle.  

Kiviset luostarit on pidetty suhteellisen hyvässä kunnossa

Luostarit olivat usein yhden tai kahden munkin tai nunnan asuttamia. Yleensä heidän seuranaan oli tuikeita vahtikoiria - tai sitten tällaisia paikallisrotuja, joita käytetään myös susien ja shakaalien karkotukseen. Olimme onnekkaita: näimme 4 päivän ikäisiä pentujakin:)

Luostarin maallista onnea: kuusi koiranpentua!

Susienkarkoituskoirilta leikataan korvalehdet, jotteivät pedot saa niistä kiinni

Yövyimme telttaleireillä niityillä ja joen rannalla sekä perhemajoituksessa.

Kahden hengen teltat, käsienpesuämpäri ja tavaroiden kuljetusauto

Ravintolateltta ja leirikeittiö, jossa taiottiin upeat ateriat

Hepat leiriytivät telttojen läheisyyteen

Onneksi meidät soturit oli myös ruokittava hyvin: kokki ei telttareissulla sortunut eineksiin. Kokkaus alkoi perunankuorinnalla, kurkku-tomaatti-korianteri -salaatti uhkui tuoreuttaan, liha- ja kanapadat tehtiin tuoreista paistikkaista. Kyytipoikana nautittiin gruusialaista valko- ja punaviiniä 5 litran reissukanisterista. 

Tälle reissulle voisi mennä uudestaankin - tai sitten ratsastan Levanin uuden vuoristoreitin, jahka joku on testannut sen ensin:).

Ruuanvalmistusta teltassa. Ruoka kypsennettiin kaasuliedellä.

Georgian maaseutu on yksinkertaista, eikä matkailuinfraa juurikaan ole. Perheet asuvat yksinkertaisesti. Juoksevaa vettä löytyy, mutta yhdessä asunnossa kuuma vesi lämmitettiin puilla. Toisessa vesijohdon toiminta oli kytketty sähköpostikkeeseen. Maalla toiletti oli luonto tai puucee.

Kahden majoitustalon tunnelmaa. Oikealla alakulmassa puilla lämmitettävä vesisäiliö

Yövyimme kyläkaupan asunnolla. Kauppaa piti viehättävä filologi, eläköitynyt opettaja.

Yövyimme yhden yön Patara Dmanisissa, vanhassa kylässä, jolla on huikea menneisyys  silkkitien varrella kehittyneenä keskuksena. Siellä painettiin ammoisina aikoina  rahaakin. Vihollisia riitti, joten kyläläiset rakensivat 700-luvulla vuoren sisään turvallisen vedenhakuluolan joelle. Alueelta on kaivettu myös 1,8 miljoonaa vuotta vanha ihmisen pääkallo. Tuoreempi löydös on raunioituneen 700-luvulla rakennetun kuvernöörintalon kylppäri ammeineen. 

Muinainen kallo, vuoreen louhittu vedenhakureitti joelle, kuvernöörin kylpyamme 700-luvulta ja yleiskuva linnoitusalueelta

Georgiassa on rusaasti rikkipitoisia lähteitä, joten se on tunnettua kivennäisvesi- ja  kylpyläaluetta. Mekin huuhdoimme reissupölyt pois tbilisiäisessä kylpylässä, jossa riuskat pesijänaiset hinkkasivat nahkamme putipuhtaiksi.

Laukat olivat piiiiiitkiä ja polveilevia. Pisin laukka kesti 15 minuuttia. Sekin on videolla... tässä kuitenkin lyhyempi pätkä.




Tässä linkki kohteeseen.
Reissussa mukana Hpposport, etenkin Komperdell-turvaliivi.
Sekä House of Horses, laadukas suomalainen ratsastusvaatebrandi.
Lensin Georgiaan Turkish Airlines- lennolla Istanbulin kautta.

Komperdell-liivi toimi hyvin metsässä ja aavalla

I'm a horsegirl and proud of it!