Joulupäivänä on kiva muistella rauhallisinta ratsastusvaellustani. Se suuntautui toissa syksynä Ranskan Provenceen. Tässä taannoinen juttuni reissusta:
Syyskuisella Ranskan -ratsastusreissullani ei ehkä kunto
kohonnut eikä paino pudonnut, mutta sen sijaan sainkin runsaasti silmänruokaa, mielenrauhaa sekä mannaa makuhermoille.
Vaelsin Provencen Luberonissa verkkaisen ja meditatiivisen, noin sadan
kilometrin reitin maisemia ihaillen, vuoristopurojen solinaa kuunnellen – ja
piiiitkistä picnic-lounaista ja illallisista nauttien.
|
Luberonin upeaa vuoristoa (kuva: Jarmo Huunonen) |
Neljän päivän ratsastusloma
Neljä päivää kestänyt reitti alkoi Laurisin
kylässä sijaitsevalta tallilta noin tunnin ajomatkan päässä Marseillesistä. Tallia
pyörittää Pariisista ja Normandiasta etelään muuttanut perhe, joka tykästyi
satavuotiaan maatilavanhuksen tunnelmaan ja pykäsi sinne laadukkaan, retriittihenkisen vaellustallin. Nyt tilalla asustaa
kaksitoista hevosta, joiden ainoa tehtävä on laiduntaa ja vaeltaa Luberonin
uhkeissa maisemissa. Jos ratsut edustivat montaa rotua, monipuolisia olivat
varusteetkin: satuloita, suitsia ja jalustimia löytyi joka lähtöön enkku-,
länkkä- ja lattarityyliä mukaillen. Tärkeintä oli toimivuus ja ergonomia.
|
100-vuotiaan maatilan viehttävyyttä |
|
Luberonin alueella ikkunaluukut maalataan laventelin värisiksi, totta kai |
|
Picnic-tauolla |
Hevoset on ostettu
paikallisia verkostoja hyödyntäen ja joukossa on ratsuja moneen lähtöön: friisi, haflinger, camarguenhevonen,
appaloosa sekä erinäisiä risteytyksiä. Kaikki ratsut olivat ystävällisiä,
helposti hoidettavia ja kulkivat ketterästi maastossa. Itse asiassa niin rauhallisesti, että huomasin ratsastavani vuorilla pitkät
pätkät ilman ohjia.
|
Tasaista menoa |
Asvalttipätkiä oli
muutama. Välillä kopsuttelimme serpentiinitietä, välillä paikallisten kylien
halki. Hevoset olivat tottuneet
taajamiin, joten sain ihastella rauhassa
ranskalaista maaseutua perinteisine harmaakivitaloineen ja viehättävine
suihkulähteineen. Taajamiin saapuessamme meitä tervehtivät kylän laidalla
laiduntaneet aasit, kylmäverihevoset sekä vimmatusti peräämme määkivät lampaat.
|
Kylän suihkulähteellä juotetttiin hepat |
|
Viehättäviä kyliä yksi toisensa jälkeen |
|
Moi! |
Luberon on suosittua
ulkoilualuetta. Maastoreitit on
suunniteltu ratsastajille, patikoijille ja maastopyöräilijöille, jotka tuon
tuosta kohtasivatkin toisensa kapeilla luontopoluilla. Sivuutimme toisemme
kohteliaasti väistellen, eivätkä hevoset juuri piitanneet maastopyöristä tai
patikointisauvoista – joskin syvällä pensaassa yllättäen loistanut räikeä
fillariasu säpsäytti herkintä ratsuamme. Ratsut olivat tottuneet myös paikalliseen
faunaan, kuten villisikoihin, joiden koloja bongasimme siellä täällä maastossa.
Baskeri päässä vastaamme ”Pökötissä”
köröttänyt pappa kuului hänkin turvalliseen kansallislajistoon.
|
Ei pelota fillarit... |
|
...eikä autot |
Saimme tuntumaa myös
alueen maatalouteen. Luberon tunnetaan
laventeli- ja maustekasvipelloistaan sekä viinitarhoistaan ja hedelmäpuistaan.
Syyskuussa rehevin kukinta-aika oli jo ohi, mutta voin hyvin kuvitella kesän
hehkussa hohtavat violetit laventelipellot ja maustekasvien aromit. Tätä
reissuamme värittivät runsaina pälvinä kukkineet syklaamit sekä okran sävyinen avolouhos,
jota myös Ranskan Coloradoksi kutsutaan. (Tässä linkki postaukseeni ratsastuksesta värikkäässä louhoksessa)
|
Kuvitelkaa tätä laventelipeltoa kukkivana! |
|
hieman viintä |
|
Ranskan Colorado |
Luberonin historia ulottuu kivikaudelle. Sivuutimme esihistoriallisen nuotiopaikan jylhine
kalliosuojineen sekä kivisen sarkofagi-hautausmaan 1500 vuoden takaa. Yövyimme
Bououx:n alueella, joka ylpeilee 1100-luvulla rakennetulla linnoituksellaan.
|
Esihistoriallinen nuotiopaikka (kuva Jarmo Huunonen) |
|
Rustrelin linna, jossa majoituimme |
Toinen yöpymiskylämme Rustrel tarjosi eksoottiset yöunet 1600-luvulla
rakennetussa linnassa (tässä postauksessa lisää linnasta). Yövyimme myös pittoreskissa, laventelinvärisin ikkunaluukuin
koristelluista kivataloista koostuvassa hotellissa, jonka terassilla nappasimme
paikallista roseeta hotellivieraiden petanque-peliä katsellen.
|
Laventlin väri sopii hienosti vanhaan kiveen |
|
Mukava uima-maisema |
Vaelluspäivät huipentuivat
luonnonhelmaan katettuihin yltäkylläisiin picnic-lounaisiin sekä majapaikkojen
höyryäviin illallisiin. Ranskalaiset nostivat
picnic-käsitykseni aivan uudelle kulinaariselle tasolle: pöytä notkui
salaatteja, melonia, parmankinkkua, makkaraa, patonkeja, ranskalaisia juustoja,
pateita, omena- ja vaniljapiirakoita sekä punaviiniä ja paikallista roseeta
niin, ettei ratsastuksesta tullut mitään ennen kunnon ruokalepoa puun
katveessa. Herkkunsa saivat myös hevoset, joille tarjosimme huoltoautosta pelletit
ja vedet ennen omaa lounastamme. Herkuttelu jatkui illallisilla, joista mieleen
painuivat erityisesti bataattipiirakka, jänispaisti, lukuisat välijuustot sekä
sitruunapiirakka. Nam!
|
Otos picnic-pöydästä... |
|
...välijuustoineen ja omenapiirakoineen |
|
Ensin popsitaan... |
|
Sitten sulatellaan... |
Ratsastusvaellusten
suolana ja sokerina on suhde hevoseen. On kiva tutustua ratsuun retkellä, jossa
istutaan satulassa tuntitolkulla ja selvitään ratsukkona maaston haasteista. Vaelluksilla tutustun hevoseen myös
hoitamalla. Huolsimme ratsumme aamuin illoin: puimme ja riisuimme
varusteet, harjasimme, putsasimme kaviot ja annoimme tarvittavat lisäruuat. Hevoset yöpyivät ulkosalla tilapäisillä laitumilla. Mahtoivatkohan ne tajuta,
kuinka maalauksellisilta ne näyttivät jylhässä kalliomaisemassa?
|
Vettä hepoille |
|
Varusteet siististi kasaan |
|
Idyllisin näkemäni laidunalue |
Ainakin paikallinen
taidemaalari Paul Cézanne (1839-1906)
osasi arvostaa kotiseutuaan, sillä hän palasi Pariisi-vuosien jälkeen Provenceen
maalaamaan Luberonin vuoristoa, erityisesti hän arvosti Monte Sainte-Victoire- vuorta, jota mekin ihailimme reitillämme.
|
Näkymä kohti välimerta |
|
Näkymä pohjoiseen |
Verkkaisella vaelluksella oli aikaa ottaa kuvia:
teen Provencen reitistä myöhemmin vielä erillisen kuvapostauksen.
Mukana reissussa kulki
palveleva ratsastustarvikeliike Hipposport.
Hei, kiitos mielenkiintoisesta kirjoituksesta! Pari kysymystä: mikä oli kätevin tapa päästä tuonne? Lensitkö Marseilleen vai Nizzaan vai miten? Suositteletko muuten tätä matkaa? Olen etsimässä kesäksi 2019 ratsastusretkeä jonnekin päin Ranskaa ja kaikki vinkit olisivat erittäin tervetulleita! Kiitos :)
VastaaPoistaHei! Lensiimme Marseillen lentokentälle, josta talli nouti meidät autolla hevostilalle.
VastaaPoistaSuosittelen tätä matkaa, tykkäsin kovasti. Seuraavan kerran valitsen tuolta rivakkatahtisemman reitin, sen joka kulkee Camargrueen valkeiden hevosten luo.
Heinäkuussa suunnittelen lähteväni Loiren laaksoon linnasta linnaan ratsastamaan.
Täältä löytyy hyviä ratsastusvaelluksia Ranskassa
VastaaPoistaWww.horsexplore.com