Juhannus Wienissä! Wien on niin tiivis ja kulttuurintäyteinen, että
jo muutamassa päivässä ehtii ahmia elämyksiä vatsan ja sielun täydeltä. Minun
Wienini on keisarien, musiikin, schnitzelien
ja tietysti hevosten Wien.
Tässä kuvakavalkadi ja poimintoja reissusta.
|
Hevosvaunut lisäävät Schönbrunn-linnan menneiden aikojen tunnelmaa |
Schönnbrunn-linnassa pääsin keisariperheiden jalanjäljille. Marie
Antoinette leikki täällä lapsena aavistamatta dramaattista loppuaan Ranskan
hovissa, Mozart esiintyi ensi kerran kuninkaalle 6-vuotiaana, Napoleon yöpyi
täällä yön jos toisenkin, Frans Joosef työskenteli päivittäin ”kunnes väsyn
kunnolla”, keisarinna Elisabet (Sissi) livahti linnasta milloin ratsastamaan,
milloin Madeiralle keuhkoja ja hermoja lepuuttamaan, kunnes kohtasi loppunsa Sveitsin-matkalla
anarkistin viilasta...
|
Schönbrunn-linnan edustaa ja puistoa suihkulähteineen |
Sissi oli taitava ratsastaja, joka matkusti ratsastamaan Englannissa saakka ja
laukkaili hovineitoineen naistensatulassa myös Wienin Espanjalaisessa
ratsastuskoulussa.
Me ahmimme linnassa tarinoita,
puistomaisemaa - sekä wienerschnitzelit ja keisari Frans Josefin lempiherkun,
kaiserschmarrnin.
|
Hevoskärryt kuljettavat halukkaita ympäri linnan puiston |
|
Keisarin herkku Kaiserschmarrn, eräänlainen pannari luumu- ja omenasoseen kera |
Mozartin kotitaloon on rakennettu upea museo, joka tulvii tietoa ja
aikalaistunnelmia sekä kuvin, sanoin että audio-oppaan kuulokkeesta.
Mozart asui talossa 2,5
menestyskautensa vuotta Constanze-vaimonsa,
koiransa ja kahden (kuudesta henkiin jääneen) lapsensa kanssa ja kirjoitti
asunnossa Figaron häät- oopperansa.
Mozart
asui elonsa aikana eri puolilla Wieniä, riippuen siitä, millainen oli
taloudellinen tilanne. Muutama palvelija kuulemma seurasi kuulua säveltäjää
uskollisesti asumuksesta toiseen.
Mozart riiasi ensin Constanzan sisarta, mutta
tämän mentyä naimisiin muualle, ihastui Constanzaan ja meni pian vihille Wienin
St Stephans- tuomiokirkossa (joka muuten oli jo tuolloin 600-vuotias kirkko).
|
Mozartin kotimuseo, näkymä salista kadulle, sisäänkäynti ja kaupungin kartta 1700-luvulla |
Kaikenlaista hauskaa
nippelitietoa tarttui hihaan museosta: Mozart sävelsi ensimmäisen teoksensa
4-vuotiaana, sinfonian 8-vuotiaana
ja oopperan 11-vuotiaana. Isänsä ja siskonsa kanssa esiintymiset aloittanut
Mozart vietti kiertueilla 10 vuotta, eli lähes kolmanneksen elämästään ja sai
reissuilla vaikutteita muilta säveltäjiltä.
|
Mozartin talo on kolmas vasemmalta |
Mozartin koti tulvi
elämää: vieraita, sunnuntaikonsertteja, biljardin peluuta (jossa Mozart oli kuulemma haka). Asuipa talossa myös
nuori ulkomainen ihmelapsi, jota Mozart
opetti ja jonka kanssa työsti nelikätisiä teoksiaan.
Museo valottaa myös Mozartin surullisempaa puolta: suurta
epävarmuutta muusikkona, kilpailua
säveltäjä- Salierin kanssa, pelivelkoja.
Mozartin viimeiseksi oopperaksi
jäi Taikahuilu (joka kuulemma vilisee vapaamuurari-symboliikkaa, sillä Mozart
oli isänsä tavoin vapaamuurari). Kesken jäi requiem, joka on sittemmin
kirjoitettu valmiiksi.
|
Tätä katua kelpasi säveltäjän hoiperrella kotiin iltaisin |
Kuolinsyytä ei tiedetä, mutta kuulemma Mozartilla oli pahaa ihottumaa ja turvotusta, samoin
kuin monella muulla tuona aikana äkillisesti menehtyneellä nuorella
miehellä. Salierin osuutta asiaan ei silti suljeta kokonaan pois.
Museossa on
esillä myös lehdessä aikanaan julkaistu Mozartin
kuolinuutinen.
|
Lippu Mozartin konserttiin, requiemin nuotteja, rekrytointi-ilmoitus sekä kuolinuutinen |
Wien tulvii musiikkia! Konsertteja järjestetään päivittäin eri puolilla
kaupunkia, osa on ilmaisia. Osuimme Pietarin
kirkkoon juuri ilmaiskonsertin aikaan ja yhtenä iltana kuuntelimme historiallisia
hittejä tanssiesityksillä höystettynä Kaupunginpuiston
Kursalon- salissa. Mozartia ja Straussia, bitte!
Puiston nähtävyys on kultainen Johann Straussin patsas.
Strauss johti kuulemma orkesteria viulullaan ja jousellaan.
|
Tervetulotoivottajat konserttiin, Straussin ja Mozartin patsaat sekä Kursalonin konserttisali |
Keisarinpalatsin Hofburg-tienoo tarjoaa loputtomasti nähtävää! Kuin sattumalta
silmä osui säveltäjä Joseph Haydnin
kotitaloonkin. Haydn muuten piti Mozartia nerokkaimpana säveltäjänä ja ylisti
tätä kirjeessä Mozartin isälle.
|
Hofburgin aluetta ja ruusujen taka häämöttävä teatteri |
Linna-alueella sijaistee Wienin Espanjalainen ratsastuskoulu,
jonka keisari Maksimilian II perusti Espanjasta tuomiensa hevosten avulla
vuonna 1572.
Ratsastuskoulusta on sittemmin kehkeytynyt klassisen ratsastuksen
tyyssija, jonka harjoituksia, lipizzanhevosia ja esityksiä pääsee seuraamaan,
ja josta levitetään klinikoiden avulla oppia kaikkialle hevosmaailmaan.
Espanjalaisen ratsastuskoulun oppilaat valitaan huolella ja pääsevät esiintymään
vasta harjoiteltuaan koulussa 10 vuotta.
|
Yleisö pääsee seuraamaan ratsastuskoulun harjoituksia ja näytöksiä |
Surullisemmasta juutalaisvainojen historiasta muistuttavat jalkakäytäville porttikonkien eteen
kiinnitetyt muistolaatat, jotka kertovat, ketkä juutalaiset taloista vietiin
keskitysleireille ja milloin heidät siellä surmattiin. Asuimme Leopoldstadtissa, joka tunnetaan
nykyäänkin juutalaiskortteleistaan, sillä juutalaisia karkotettiin sinne
keskustasta jo 1600-luvulla.
Leopodstadtissa sijaitsee
myös Prater-huvipuisto (en mennyt
laitteisiin) ja sieltä avautuu Tonava, jota voi ihailla vaikka YK:n
rakennuksille johtavalla sillalla.
|
Tonava, taustalla YK:n rakennuksia |
|
Kodeistaan keskitysleireille kuljetettujen juutalaisasukkaiden nimikyltti |
Grinzing-alueelle on kehittynyt paikallisten viinitupien kylä. Heuriger-tavernaperinne juontaa
juurensa 1700-luvulle, kun keisari Josef II vuonna 1748 antoi asetuksella
viinitiloille luvan tarjoilla uuden sadon viinejään ja muita tuotteitaan.
Napsimme Grinzingissä
peinteiset schnitzelit, hiilihapotetut valkoviinilasilliset (g’spritzte),
juusto-strudelit sekä paikallista luumujäätelöä. Nam! Ruokahalua herättelimme kulkemalla
rinnettä ylös ihailemaan kaupungin siluettia viinitarhojen läpi.
|
Tarjoilija Dirndl-asussa |
|
Kaupunki häämöttää viinitarhan takana |
Kahvila- ja leikkelekulttuuri on rikasta. Maailmankuuluun Sacher-kahvilaan pitää nykyisin jonottaa, mutta maukkaita
leivonnaisia löytyy ympäri kaupunkia. Moni kahvila on perustettu 1800- ja
1900-lukujen vaihteessa. Reissumme ensimmäiset wienerschnitzelit pistelimme
poskeen 1400-luvulla perustetussa kellariravintolassa.
|
Maailman schnitzel-ajat |
|
Se ainoa aito Sacher |
Aika paljon sitä ehti
nähdä ja kokea muutamassa päivässä – ja paljon jäi näkemättä!
Olipa mielenkiintoinen ja kattava kuvaus. Tänne on päästävä 👍.
VastaaPoistakiitos kommentista! Wien on niin kompakti kaupunki, että siellä ehtii tehdä kivasti asioita viikonloppumatkallakin:)
VastaaPoistaPaljon olette ehtineet yhdessä juhannuksessa! Me olemme käyneet Wienissä pari kertaa ja ehkä yhteensä kokeneet suunnilleen nämä, mutta päiviä on siis ollut käytettävissä ehkä useampi kuin teillä!
VastaaPoistaKiitos kommentista! Ehkäpä aktiivisuuttamme lisäsi juuri käytettävissä olleiden päivien määrä:) Wien oli niin kiinnostava, ettei tahti uuvuttanut yhtään:)
PoistaMielenkiintoisesti kirjoitettu!
VastaaPoistaWien on tosi hieno kaupunki. Olen käynyt siellä vain talvella, ja pitäisi järjestää myös matka sinne kesäaikaankin!
Ehdottomasti! Wien on kertakaikkisen upea kesäkaupunki - lukuisine terasseineenkin. Upeaa, miten paljon kaupungissa on toistasataa vuotta sitten perustettuja kahviloita ja muitakin yrityksiä. Perinteet elävät!
PoistaOlen käynyt Wienissä kaksi kertaa ja vaikka se kaunis kaupunki onkin, jostain syystä se ei ole kolahtanut. Ensimmäisellä kerralla kävimme Espanjalaisessa ratsastuskoulussa katsomassa aamuharjoituksia. Oli hienon näköistä. Harrastin itsekin niihin aikoihin aktiivisesti ratsastusta, joten olin siitä enemmän kuin innoissani :)
VastaaPoista