Keisarien, musiikin ja hevosten Wien

Juhannus Wienissä! Wien on niin tiivis ja kulttuurintäyteinen, että jo muutamassa päivässä ehtii ahmia elämyksiä vatsan ja sielun täydeltä. Minun Wienini on keisarien, musiikin, schnitzelien ja tietysti hevosten Wien.

Tässä kuvakavalkadi ja poimintoja reissusta.

Hevosvaunut lisäävät Schönbrunn-linnan menneiden aikojen tunnelmaa

Schönnbrunn-linnassa pääsin keisariperheiden jalanjäljille. Marie Antoinette leikki täällä lapsena aavistamatta dramaattista loppuaan Ranskan hovissa, Mozart esiintyi ensi kerran kuninkaalle 6-vuotiaana, Napoleon yöpyi täällä yön jos toisenkin, Frans Joosef työskenteli päivittäin ”kunnes väsyn kunnolla”, keisarinna Elisabet (Sissi) livahti linnasta milloin ratsastamaan, milloin Madeiralle keuhkoja ja hermoja lepuuttamaan, kunnes kohtasi loppunsa Sveitsin-matkalla anarkistin viilasta...

Schönbrunn-linnan edustaa ja puistoa suihkulähteineen

Sissi oli taitava ratsastaja, joka matkusti ratsastamaan Englannissa saakka ja laukkaili hovineitoineen naistensatulassa myös Wienin Espanjalaisessa ratsastuskoulussa.

Me ahmimme linnassa tarinoita, puistomaisemaa - sekä wienerschnitzelit ja keisari Frans Josefin lempiherkun, kaiserschmarrnin.

Hevoskärryt kuljettavat halukkaita ympäri linnan puiston

Keisarin herkku Kaiserschmarrn, eräänlainen pannari luumu- ja omenasoseen kera

Mozartin kotitaloon on rakennettu upea museo, joka tulvii tietoa ja aikalaistunnelmia sekä kuvin, sanoin että audio-oppaan kuulokkeesta.

Mozart asui talossa 2,5 menestyskautensa vuotta Constanze-vaimonsa, koiransa ja kahden (kuudesta henkiin jääneen) lapsensa kanssa ja kirjoitti asunnossa Figaron häät- oopperansa.
Mozart asui elonsa aikana eri puolilla Wieniä, riippuen siitä, millainen oli taloudellinen tilanne. Muutama palvelija kuulemma seurasi kuulua säveltäjää uskollisesti asumuksesta toiseen.
Mozart riiasi ensin Constanzan sisarta, mutta tämän mentyä naimisiin muualle, ihastui Constanzaan ja meni pian vihille Wienin St Stephans- tuomiokirkossa (joka muuten oli jo tuolloin 600-vuotias kirkko).

Mozartin kotimuseo, näkymä salista kadulle, sisäänkäynti ja kaupungin kartta 1700-luvulla

Kaikenlaista hauskaa nippelitietoa tarttui hihaan museosta: Mozart sävelsi ensimmäisen teoksensa 4-vuotiaana, sinfonian 8-vuotiaana ja oopperan 11-vuotiaana. Isänsä ja siskonsa kanssa esiintymiset aloittanut Mozart vietti kiertueilla 10 vuotta, eli lähes kolmanneksen elämästään ja sai reissuilla vaikutteita muilta säveltäjiltä.  

Mozartin talo on kolmas vasemmalta

Mozartin koti tulvi elämää: vieraita, sunnuntaikonsertteja, biljardin peluuta (jossa Mozart oli kuulemma haka). Asuipa talossa myös nuori  ulkomainen ihmelapsi, jota Mozart opetti ja jonka kanssa työsti nelikätisiä teoksiaan.

Museo valottaa myös Mozartin surullisempaa puolta: suurta epävarmuutta muusikkona, kilpailua säveltäjä- Salierin kanssa, pelivelkoja.
Mozartin viimeiseksi oopperaksi jäi Taikahuilu (joka kuulemma vilisee vapaamuurari-symboliikkaa, sillä Mozart oli isänsä tavoin vapaamuurari). Kesken jäi requiem, joka on sittemmin kirjoitettu valmiiksi.

Tätä katua kelpasi säveltäjän hoiperrella kotiin iltaisin

Kuolinsyytä ei tiedetä, mutta kuulemma Mozartilla oli pahaa ihottumaa ja turvotusta, samoin kuin monella muulla tuona aikana äkillisesti menehtyneellä nuorella miehellä. Salierin osuutta asiaan ei silti suljeta kokonaan pois.
Museossa on esillä myös lehdessä aikanaan julkaistu Mozartin kuolinuutinen.

Lippu Mozartin konserttiin, requiemin nuotteja, rekrytointi-ilmoitus sekä kuolinuutinen

Wien tulvii musiikkia! Konsertteja järjestetään päivittäin eri puolilla kaupunkia, osa on ilmaisia. Osuimme Pietarin kirkkoon juuri ilmaiskonsertin aikaan ja yhtenä iltana kuuntelimme historiallisia hittejä tanssiesityksillä höystettynä Kaupunginpuiston Kursalon- salissa. Mozartia ja Straussia, bitte!
Puiston nähtävyys on kultainen Johann Straussin patsas. Strauss johti kuulemma orkesteria viulullaan ja jousellaan.

Tervetulotoivottajat konserttiin, Straussin ja Mozartin patsaat sekä Kursalonin konserttisali

Keisarinpalatsin Hofburg-tienoo tarjoaa loputtomasti nähtävää! Kuin sattumalta silmä osui säveltäjä Joseph Haydnin kotitaloonkin. Haydn muuten piti Mozartia nerokkaimpana säveltäjänä ja ylisti tätä kirjeessä Mozartin isälle.

Hofburgin aluetta ja ruusujen taka häämöttävä teatteri

Linna-alueella sijaistee Wienin Espanjalainen ratsastuskoulu, jonka keisari Maksimilian II perusti Espanjasta tuomiensa hevosten avulla vuonna 1572.

Ratsastuskoulusta on sittemmin kehkeytynyt klassisen ratsastuksen tyyssija, jonka harjoituksia, lipizzanhevosia ja esityksiä pääsee seuraamaan, ja josta levitetään klinikoiden avulla oppia kaikkialle hevosmaailmaan. Espanjalaisen ratsastuskoulun oppilaat valitaan huolella ja pääsevät esiintymään vasta harjoiteltuaan koulussa 10 vuotta.

Yleisö pääsee seuraamaan ratsastuskoulun harjoituksia ja näytöksiä

Surullisemmasta juutalaisvainojen historiasta muistuttavat jalkakäytäville porttikonkien eteen kiinnitetyt muistolaatat, jotka kertovat, ketkä juutalaiset taloista vietiin keskitysleireille ja milloin heidät siellä surmattiin. Asuimme Leopoldstadtissa, joka tunnetaan nykyäänkin juutalaiskortteleistaan, sillä juutalaisia karkotettiin sinne keskustasta jo 1600-luvulla.

Leopodstadtissa sijaitsee myös Prater-huvipuisto (en mennyt laitteisiin) ja sieltä avautuu Tonava, jota voi ihailla vaikka YK:n rakennuksille johtavalla sillalla.

Tonava, taustalla YK:n rakennuksia

Kodeistaan keskitysleireille kuljetettujen juutalaisasukkaiden nimikyltti

 Grinzing-alueelle on kehittynyt paikallisten viinitupien kylä. Heuriger-tavernaperinne juontaa juurensa 1700-luvulle, kun keisari Josef II vuonna 1748 antoi asetuksella viinitiloille luvan tarjoilla uuden sadon viinejään ja muita tuotteitaan. 

Napsimme Grinzingissä peinteiset schnitzelit, hiilihapotetut valkoviinilasilliset (g’spritzte), juusto-strudelit sekä paikallista luumujäätelöä. Nam! Ruokahalua herättelimme kulkemalla rinnettä ylös ihailemaan kaupungin siluettia viinitarhojen läpi.

Tarjoilija Dirndl-asussa

Kaupunki häämöttää viinitarhan takana

Kahvila- ja leikkelekulttuuri on rikasta. Maailmankuuluun Sacher-kahvilaan pitää nykyisin jonottaa, mutta maukkaita leivonnaisia löytyy ympäri kaupunkia. Moni kahvila on perustettu 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa. Reissumme ensimmäiset wienerschnitzelit pistelimme poskeen 1400-luvulla perustetussa kellariravintolassa.

Maailman schnitzel-ajat

Se ainoa aito Sacher

Aika paljon sitä ehti nähdä ja kokea muutamassa päivässä – ja paljon jäi näkemättä!