Ratsastusmatkalaukka - paras laukka (osa 2): Unkari, Albania, Viro, Argentiina, Espanja

Albania: reipasta laukkaa vuoristoteillä ja spurtteja niityillä. Albanian vuoristo on Euroopan kauneimpia, koskemattomimpia ja hauskimpia laukkamaastoja. Ihastuin eksoottiseen Albaniaan niin perinpohjin, että olen käynyt siellä ratsastamassa jo kahdesti.

Laukkaa laaksossa (Kuva Kristina Fidhi)

Laukkakisa albanialaisessa laaksossa (Kuva Krstina Fidhi)

Albanian vaelluksilla olen päässyt laukkaamaan hauskasti polveilevilla vuoristoteillä sekä kisaamaan vuorenrinteillä niittykukkien seassa. Kun ratsuina on pieniä ja ketteriä tarpaaneja, ei ”hanatuskaan” ole tuntunut pelottavalta. Albanian laukkapätkät ovat pitkiä ja tuovat mukavaa vaihtelua reitille, joka on muuten pääasiassa vaativaa kiipeilyä ja laskeutumista vuoristopoluilla ja jopa kivikkoisilla ja juurakkoisilla vuorenrinteillä. Kaikkein maukkaimmalta laukka maistui silloin, kun oli juuri laskeuduttu puolitoista tuntia jyrkkää ja luisuvaa vuoren rinnettä alas jalkapatikassa hevosia taluttaen.



Adrianmeren laukkarantaa

Kohta se alkaa: rantakahvilalaukka:)

Albaniassa pääsin myös brassailemaan: rantareitin vakio-ohjelmaan kuuluu pitkä ”cool” laukka rantakahviloiden editse.  Koska ratsastus on Albaniassa uusi ja erittäin harvinainen laji, saa vauhdikkaasti laukkaava ratsukkojoukko ansaitsemansa innostuneen huomion.

Laukkakisa Albanian vuoristossa

Kuka voittaa... Kristina:) (Kuva Kristina Fidhi)

Viro: saaristolaukkaa perinnemaisemassa. Muhun saarella laiduntavat eestinhevoset ovat luomakunnan onnellisimpia hevosia.  Varsat kasvavat vapaasti laiduntavassa laumassa, syövät terveellisesti, opettelevat elämään ryhmässä ja vahvistavat lihaksiaan laitumella leikkien. Ratsastusmatkalla oli hauska seurata, miten hulmuharjainen eestinhevoslauma haettiin aamuisin tallille ja vietiin illalla takaisin avarille laitumille.

Muhun eestinhevoset elävät suuressa laumassa

Varsa lähti mukaan päiväreissulle

Kauniilla niityllä malttaa mennä myös käyntiä

Maastoretki virolaisessa perinnemaisemassa on kuin sukellus sotaa edeltäneeseen suomalaiseen maaseutuun – ruohokattoisilla rakennuksilla rikastettuna. Huomasin kuitenkin, että Muhun reitillä kannattaa olla tarkkana: kantoja ja juurakkoja riittää eivätkä kaikki hevoset ole maailman ketterimpiä. Yleensä päiväretkillä ei myöskään ole mukana takavahtia, joten peräpää on vastuussa omasta turvallisuudestaan. Päätin Muhussa ratsastaessani tasapainottaa laukkaavaa hevostani huolella – ehdin kyllä samalla ihailla niittyleinikkejä ja kuunnella, miten hauskasti laukkaavat kaviot tumpsahtelivat pehmeään metsäpolkuun.

Ja sitten niittyleinikkejä

Argentiina: laukka on gauchon työkalu. Muistan, miten ratsastuksenopettaja aikoinaan neuvoi, ettei hevoselle pidä antaa aikaa ajatella liikaa, koska silloin ratsastaja saattaa joutua pulaan. No, viikon visiitti ”cowgirlinä” argentiinalaisella hacienda-karjatilalla romutti (hetkeksi) tuon neuvon. Tuhatpäisen karjalauman seassa pyöriessä oppi arvostamaan sekä gauchojen että heidän criollo-sekoitteisten ratsujensa uskomatonta ammattitaitoa.

Gauchot karjanerottelupuuhissa (matkakaverin ottama kuva)

”Tähtihetkeni”, karkurilehmän ajaminen takaisin laumaan onnistui täydellisesti, kun annoin hevosen ”ottaa ohjat”. Kokenut karjanajotammani (gauchot työskentelevät vain tammojen kanssa) kaarsi tismalleen oikeassa tempossa ja kulmassa karkurin luo pakottaen lehmän suorinta tietä takaisin laumaan.

Gauchon työasu: huom kangastossut

Hevosten pyydystäminen oli hulvattoman vaikeaa!

Gauchoilla on selkeä suhtautuminen eri askellajeihin. Ravi on täysin turhaa rynkytystä, joten pääaskellajit ovat käynti – pampaa kartoittaessa ja paikasta toiseen siirryttäessä - sekä laukka karjaa ajettaessa ja eroteltaessa. Me turistit saimme kuitenkin karauttaa laukkaan aina kun mieli teki. Gauchot katselivat intopinkeilyämme hymysuin – turistit viitsivätJ.

Taitava karjahevoseni näyttää kohta mallia

Espanjan Katalonia: Uljasta karauttelua.  Vaelluslaukka Espanjassa oli juuri sitä mitä korskeilta P.R.E-hevosilta voi odottaa: vauhdikasta menomeininkiä. Laukkaan singahdettiin vetäjän merkistä välillä ravista, välillä käynnistä, välillä pysähdyksistä, mutta aina maantiehiekka pöllysi ja pikkukivet sinkoilivat edellä menijöiden kavioista.

Opas näyttää siltä, että kohta laukataan

Mikäs on hiekkateillä laukatessa - kohta taas

Onneksi hevoset olivat kuuliaisia ja laukkaan tottuneita, joten ne oli helppo pitää käsissä, vaikka välillä tuntui siltä, kuin alla murisisi formulamoottori. Koin ”pitelemistarvetta” ensimmäisenä vaelluspäivänä, joten sonnustauduin loppumatkaksi varmuuden vuoksi helteestä huolimatta ratsastushanskoihin. Tuskinpa niitä olisi kuitenkaan enää tarvittu.

Rantalaukalle saavutaan aamulla ennen auringonottajia

Kohta hiljaista laukkaa hiljaisella aamurannalla

Vastapainoksi metsä- ja maantiepyrähtelyille rauhoituimme Ruusujenlahdella verkkaiseen rantalaukkaan kaviot tiiviiseen hiekkaan läpsähdellen. (Costa Bravan kohteesta on aiempi postaus tässä)

Unkari: cowboy-laukkaa Euroopassa. Unkarin pusta tunnetaan vauhdinhurmaisena laukkamaastona, mutta löysin Unkarista myös rennonraukean cowboy-laukan fiiliksen. Kiskunsagin kansallispuistossa sijaitsevalla ranchilla kasvatetaan painteja, quartereita ja appaloosia, opetellaan lännenratsastusta ja piipahdetaan maastossa rentoilemassa. 

Laukkasuora aukeaa:)!

Kansallispuiston laukkamaastot, eli metsäpolut, nurmikentät ja kanavarannat eivät sijaitse perinteisellä pustalla, mutta tarjosivat minulle paikoitellen lähes yhtä avaran sielunmaiseman.

Berni-opas veti mukavan vauhdikkaita maastolenkkejä

Laukan tahti on niin leppoisa, että laukatessa ennätin hämmästellä metsikössä rapisevia peuroja sekä olkikattoisten maatalojen pihalla asustelevia vesipuhveleita ja haikaroita.
Laukoilla on myös mukavasti pituutta. Kanavavarren laukkapätkä kesti viitisen minuuttia ja suunnilleen samaan mittaan päästiin metsäteilläkin. Maasto on pääasiassa pehmeää vaaleaa hiekkaa, joten askellus tuntui pehmoisen mukavalta.

Unkari ja rento cowboy-meininki ovat niin erikoinen – positiivisen kafkamainen - yhdistelmä, että palaan ranchille aina uudestaan.

Stay tuned: Unkarin maastoratsastuksista on tulossa vielä erillinen postaus.
 

Tässä linkki toiseen laukkakavalkadi-postaukseen (Mongolia, Ecuador, Costa Rica, Islanti, Botswana)
Tässä linkkejä postauksen kohteisiin:
Albania
Viro (tässä linkki vaihtoehtoon, jossa majoitus kylpylähotellissa) 
Argentiina
Espanja
Unkari
Klikkaa oheista logoa, niin pääset Horsexploren katalogiin