Working Equitation -tunnilla Portugalissa

Tykkään kokeilla erilaisia ratsastuslajeja. Working Equitation -työratsastusta (WE) olen kokeillut Suomessa Katariina Cozmein luona sekä Hanne Halosen taannoisella Ratsureima Ranchilla. Pari kertaa olen päässyt oppiin myös Working Equitationin kotimaassa Portugalissa, jossa ratsastetaan lajiin parhaiten sopivilla hevosilla, lusitanoilla. Lusitanot ovat niin virtuoosimaisia WE-ratsuja, että jopa moni espanjalainen WE-kisaaja valitsee ratsukseen portugalilaisen lusitanon.

Rengas on seivästetty!

Portugal on WE:n moninkertainen maailmanmestari, joten sieltä löytyy huikean hyvää WE-opetusta. Viimeksi ratsastin Santaremissa Horsexploren yhteistyötallilla opettajanani itseltään WE-mestari Jorge Sousalta oppia ammentanut Pedro Teixeira Farto. Tässä kooste tuntien annista:

Santaremiin on rakennettu kattava WE-rata lukuisine tehtävineen: silta, kierrettävät tynnyrit, pujottelutolpat, laukkaympyräaitaus, avattava naruportti, kellonkilistys peruutuksineen, side pass -puomit, hypättävät heinäpaalit, seivästettävä härkä.

Laukka-aitauksessa (ensin treenattiin käynnissä ja ravissa)

Sain ratsukseni aidot, herkät ja kuuliaiset härkätaisteluhevoset, joille WE-rata on tuttua, helppoa ja hauskaa leikintekoa. Siis täydellisiä opetusmestareita! Varusteikseni sain aidon portugalilaisen satulan. Sonnustauduin portugalilaisiin chapseihin, jotka olin hankkinut aiemmilta reissuiltani.

Oli hauska huomata, miten esiintymään tottuneen hevosen ”moodi” muuttui sen mukaan, millainen oli varustus: kun ratsun häntä paketoitiin kuten esityksissä, alkoi sen sortin pörhistely ja tepastelu, että Pedro päätti avata hännän vapaaksi saadakseen hevosen takaisin harjoittelumoodiin. Se tepsi heti ja sain hevoselta taitavaa WE-opetusta. Samalla Pedro neuvoi, että vaistomainen reaktioni nostaa käsiäni ei toimi, vaan vain lisää hevosen jännitystä. Oli parempi aloittaa työskentely pitämällä kädet rennosti alhaalla (sama päti koulutunteihin).

Häntä show-paketissa.. ja koira harhauttamassa..

Pedro teetti ensin kaikki tehtävät yksitellen ja käynnissä. Tein tehtävät ensin ohjat molemmissa käsissä, mutta siirsimme ohjat melko pian vasempaan käteen, kuten lajiin kuuluu. Oikealla kädellä sai tarvittaessa muistuttaa suunnasta tai taivutuksesta jommankumman puoleista ohjaa koskettamalla.

Tärkeintä oli olla äärimmäisen tarkka teiden kanssa. ”Jos falskaat teiden kanssa käynnissä, et pärjää tolppien ja tynnyrien kierrossa laukassa – etenkään kun on vuorossa aikaratsastus”, Pedro muistutti. Siispä yritin tehdä oikomatta tarkat volttikaarteet puomien ja tynnyrien ympäri. Tarkka reitti oli tarpeen myös ympyrän muotoisessa laukka-aitauksessa, jotteivät vauhtiosuuksilla jalat olisi takertuneet aidan laitoihin.

Laukanvaihdot tehtiin kierrättävien tolppien välisellä ”suoralla”: tolpat kierrettiin tarkkaa volttia pitkin niin, että hevonen kiertyi ratsastajan sisäjalan ympärille. Hevonen suoristettiin tolppien välisellä suoralla ja samalla vaihdettiin laukka. Ja perään uusi tolpan kierto taivutetulla hevosella. Se oli kuin tanssia! Sama päti tynnyrien kiertoon. Instagramissa horseadventures_riitta on video WE-radastani.

Laukanvaihto

Tolpan kierto riittävän kaukaa

Tolppa piti kiertää tarkkaa reittiä

Kellotehtävässä ratsastettiin puomien välistä kellon luo, kilistettiin kerran ja peruutettiin ulos. Tässä piti olla tarkkana pohkeen kanssa. Jostain syystä hevonen peruutti suorempana, kun pidin Pedron neuvojen mukaisesti vastaan ”kellonpuoleisella” pohkeella. Ehkä olin jäänyt kilistyksestä vinoon?

Kurkotan kilistämään kelloa

Tehtävistä jännittävin oli renkaan seivästys. Se tehtiin niin, että ensin laukattiin tynnyrille, josta napattiin oikeaan käteen parimetrinen puuseiväs. Seiväs oli melko kevyt kantaa, mutta himskatin pitkä, joten alussa se osui vahingossa hevosen lautasille (kiihdyttäen menoa jonkin verran – mutta ei liikaa, koska hevoset tajusivat minun vain sössivän). Opin pikku hiljaa hivuttamaan otteeni sellaiseen kohtaan, että sain tuettua seipään kainaloon sen verran tukevasti, että pystyin seivästämään siihen tolpan päässä ja härkäfiguurin päälaella törröttävät pienet renkaat.

Rengastetun saaliin kanssa suunnistettiin seuraavaksi sillalle, joka ylitettiin vauhdikkaasti matkalla tynnyrille, jonne seiväs renkaineen pudotettiin. Pudotusvaiheessa kannatti katsoa tarkkaan, ettei seiväs keikahda ja kopsauta taas hepan lautasia…

Rengas seipäässä

Sitten sillalle

Tässä treenivaiheessa lähestytään rengastusta käynnissä

Jossain vaiheessa temppurataa laukkasin kahden tolpan väliin kiinnitetylle naruaidalle, pysäytin hevosen laukasta aidan kohdalle, irrotin narun toiselta tolpalta, peruutin pari askelta, kiepsahdin aidan toiselle puolelle ja peruutin kiinnittämään narun takaisin tolppaan. Tätä samaa tehdään lännenratsastuksen trail-radalla, mutta nyt tahti oli paljon reippaampi. Siinä missä länkässä edetään rennosti astellen, kuuluu lusitanon tepastella tehtävä tormakkaasti läpi.

Vakavana portilla

Viimeisenä herkkuna hyppäsin heinäpaalien yli. Se oli tavallaan vahinko. Laukkasin sillan yli hieman suunta hukassa ja päädyin heinäpaalien eteen. Pedro huusi ”jump!”, joten tein työtä käskettyä… Portugalilaisessa satulassa en juuri kerennyt nousemaan kevyeen istuntaan, mutta sain kurotettua käden eteen niin, että hepan oli hyvä loikata paalin yli. Ja kansa (pari kaveria) hurrasi!

Ei muuta kuin takaisin Santaremiin! Suosittelen todella lämpimästi kaikille kiinnostuneille - oli lajista kokemusta tai ei!

Tässä linkki juttuun ratsastusviikonlopusta Santaremissa

Tässä linkki kohteseen.