Toinen monté-treenini: missä spurtti?

Ei riittänyt yksi monté-kokeilu, vaan päätin mennä uudestaan ravaamaan reidet maitohapoille! Hurautin siis toistamiseen kaverin kanssa Vermon Ravikouluun. Sanoisin, että nyt meni paremmin kuin viimeksi – mitä se sitten tarkoittaakaan. Reidet ovat kuitenkin taas hapoilla, joten hyvä!

 

Lämminveriravurit Jeti ja Herkku odottivat meitä tyyninä bokseissaan ja antautuivat ravihevosen rentoudella satuloinnin kohteiksi. Nyt tunnistimme jo monté-tamineet, joten saimme varustettua hevoset lähes itsenäisesti tyyliin ”itse tein, opettaja korjasi”. Eniten mietitytti korvapallojen työntäminen hevosen korviin, mutta Jeti ojensikin korvansa käsittelyyn ihan itse.

Ravikoulun Hanna punttasi meidät selkään, tarkisti varusteet ja sitten matkaan. Suuntasimme suoraan Vermon Suurelle Raviradalle. Emme halunneet ensin pienemmälle harjoitusradalle väsyttämään itsemme siihen kuntoon, että suurella radalla pyöriminen jäisi vain yhteen kierrokseen.

Pysäytimme hevoset radan portilla valokuvaa varten ”kun nyt vielä keikumme selässä” ja lähdimme sitten astelemaan radan ulkorataa vastasuuntaan (kuten hitaassa harjoittelussa kuuluu).

 

Hännät alhaalla, siis mennään vasta harjoitusvauhtia

Kuulostelimme reisien kestävyyttä ottamalla lyhyehköjä ravipätkiä, eli etenimme koko kierroksen käynti-ravi -seteissä. Jeti ja Herkku kuuntelivat meitä hyvin, eivät rynnineet ja siirtyivät pyynnöstä käyntiin. Edes ohi hujahtanut ravikärry ei keskeyttänyt harrasta reisitreeniämme, vaikka Jeti olisikin selvästi halunnut lähteä kärryn perään.

Reidet kestivät rääkkiä kolme kierrosta. Päätimme lopettaa ennen totaalista maitohappoontumista, koska hevosen pysäyttäminen testaa tasapainoa ja vaatii lihaksia. Huomasin Jetin ja Herkun olevan hieman ihmeissään treenin loppumisesta: ”missä spurtti?” ”miksi vain kolme kierrosta?” ”joko nyt talliin?”. Mutta tämä oli nyt reisitreeni ja sillä siisti.

Tallissa pudottauduimme tuttuun tyyliin suoraan lattialle istumaan ja odottelemaan reisien palautumista. Hetken päästä könysimme ylös ja reidet hervottomina purimme hevosilta varusteet.

Koska kaikki oli mennyt hyvin, alkoi tekemättä jäänyt spurtti hieman kaduttaa. Päätimme, että palaamme parin viikon päästä  takaisin ja mahdutamme treeniin edes lyhyen takasuoraspurtin.

Kotona tutkailimme treenistä otetut kuvat ja videot. Tasapaino näyttää jo paremmalta, mutta kaverin monté-istunta näyttää oikeammalta kuin minun, sillä satulan ja takamuksen väliin saa mahtua appelsiini, ei enempää. Minulla mahtuu vesimelooni. Siis takaisin treenaamaan!

Kaikkeni annoin ja hevonen vaan nauraa!