Golegan ylväs ja railakas lusitanofestivaali

Keskellä Portugalia sijaitseva Golegã on lusitanojen pääkaupunki. Siellä järjestetään vuosittain maan tärkeimmät lusitanofestivaalit, jotka kokoavat juhlakansaa ja lusitanoja koko Portugalista. Golegãn 10-päiväinen juhla on niin huikea, että minäkin huristin sinne ratsastusreissullani jo toistamiseen. Tällä kertaa kapusin juhlassa itsekin lusitanon selkään. (video jutun lopussa)  

Golegã on lusitanojen ja perinneasujen juhlaa

Golegã on pikkuruinen kaupunki keskellä Portugalia sijaitsevalla Ribatejon alueella. Golegãn maine lusitanopääkaupunkina Golegã juontaa 1700-luvulle, jolloin maan parhaat lusitanokasvattajat olivat Golegãsta ja sitä ympäröivältä Ribatejon alueelta. Aivan Golegãn laidalla sijaitsee myös tunnettu Veiga-lusitanosiittola.

Veigan vuosisatainen lusitanosiittola Golegan liepeillä

Aluksi juhlat järjestettiin Martinpäivän kunniaksi ja niissä esiteltiin hevosten lisäksi paikallista maataloutta, mutta vähitellen hevoset, hevoskauppa, ratsastus ja ratsastusperinteet nousivat keskiöön.

Vuodesta 1972 lähtien festivaali sai kansallisen hevosfestivaalin statuksen (National Horse Festival). 

Potpuri juhlakansasta kadulla ja areenalla

Perjantai-iltana areenalla oli vielä näin väljää - vaan ei enää festarin lopussa

Ribatejon alueen perinnepuku

Golegãn juhla on Portugalin tärkein lusitanotapahtuma, jonne kokoonnutaan hevosen kanssa tai ilman hengailemaan kaduilla, ratsastamaan keskusaukion Manga-areenalla, syömään perinneruokia, juhlimaan yötä myöten sekä katsomaan festivaalin lukuisia kisa- ja show-esityksiä.  Manga-areenaa ympäröivissä  kasvattajien Cassetto-aitioissa hierotaan hevoskauppoja. Keväisin Golegãssa järjestetään toinen, tammoihin keskittyvä pienempi tapahtuma. 

Paahdettujen kastanjoiden savu loi hienoa usvatehostetta katukuvaan

Vuotuisen lusitanojuhlan vaikutus Golegãan on suunnilleen samaa luokkaa kuin jääkiekon MM-voitto Helsingille, niin huikean innostunutta on kuhina juhlakansan ja hevosten täyttämillä kaduilla (tosin humalaiset puuttuvat, vaikka ratsastajilla on usein lasi kädessä jopa hevosen selässä). Koko kaupunki juhlii. 
Tapasin juhlijoiden joukossa kaupungin pormestarinkin (Vega-siittolan omistajasukua hänkin), joka keskusteli järjestyspoliisin kanssa perinteiseen pyöreään lierihattuun sonnustautuneena. Seuraavana päivänä bongasin pormestarin ratsailla rataa kiertämässä.

Pormestarin seurassa

Olen osallistunut Golegãn lusitanofestivaaleille kahdesti, ja tänä vuonna pääsin ratsastamaan lusitanolla keskusaukion radalle. 
Kiersin rataa kolme kierrosta niin innoissani, että meinasin seota laskuissa. Pujottelin ravissa ja käynnissä muiden ratsukoiden seassa, ohitin rinnakkain käyskenteleviä perinneasuisia ratsukoita, kiersin söpön shettiksen vetämän kärryn, tuijotin silmät selällään Zorro-tyyliin takajaloilleen pystyynnousevaa ratsukkoa, ja väistelin ohitseni laukkaavia nuorukaisia. Siellä täällä bongasin tandemratsukoita, joissa kaveri tai lapsi istui kyytiläisenä karvapäällysteisellä ”pakkarilla”. 
Sen verran tohkeissani tuijotin eteeni, että hahmotin vain hikisesti rataa reunustavan yleisön, joka katseli ohittavia ratsukoita tai hörppi perinnejuomia paahdettujen kastanjoiden kera. 

Näin komeaa käyskentelyä keskusareenalla

Areenan tunnelmaa

Olin hyvissä ”ohjaksissa”, sillä sain ratsukseni kiltin valkean lusitanotamman, varsinaisen Golegã-konkarin. Ratsun oli järjestänyt Vitor ja tyttärensä Filipa, joiden ratsutilalla olin tyttöporukassa viikonlopun ratsastuslomalla. Meillä oli käytössämme toinenkin, himpun verran sähäkämpi lusitano.

Tammani oli varustettu perinteisiin laatikkomallisin jalustimin, jotka tosin roikkuivat niin alhaalla, että jalkateräni hölskyivät laatikossa ilman jalustinkosketusta. Minäkin mukailin perinteitä sonnustautumalla  villaiseen ratsastushameeseen ja historiallista mallia muistuttavaan takkiin, joten uskoin sulautuvani joukkoon.

Ratsastushameessa areenalla

Villahame olikin paikallaan, sillä auringon laskettua lämpötila laski lähemmäs kymmentä astetta ja vilu hiipi luihin, vaikka vatsassa lämmittikin Golegan perinneravintoissa nautitut liha-ateriat. Ribatejo on liha-aluetta, enkä edes harkinnut kalaa. Ravintolat oli valittu meille Vitorin asiantuntemuksella, joten ensimmäseinä iltana illastimme paikallisten kansoittamassa Muulinpersauksessa ja toisena Ravintola Lusitanossa.

Muulinpersaus-ravintolassa oli tunnelmaa ja hyvät murkinat

Ribatejo on liha-aluetta

Ravintola Lusitanosta avautui näkymä keskusareenalle

Tekeminen ei loppunut ateriointiin eikä ratsastukseen, sillä kadut kuhisivat pieniä nahka-, herkku-, viitta-, hattu- ja kenkämyymälöitä. Rihkama oli sijoitettu mukavasti kauemmas keskustan kujista. Shoppailuansoja riitti ja hinnat olivat kohtuullisia. Ostosten lomaan nappasimme elvyttäviä juomalasillisia.

Shopping...

Festivaalin tärkein anti on kuitenkin tunnelma ja ratsukoiden ihastelu. Hevoset ja valjakot huristavat samoja katuja messuvieraiden kanssa matkalla areenalle tai pois sieltä. Turvajärjestelyt ovat Suomen täydellinen vastakohta: ei turvanaruja, opastajia, kieltäjiä, neuvoja tai pysäyttäjiä, sillä kaikki katsovat itse ympärilleen ja sopu sijaa tekee. 

Itse asiassa oli hauska väistellä hevosen kupeita kojuilla asioidessa ja seurata radalle valmistautuvia ratsukoita, jotka siemailivat drinkkejä satulassa.

Hevosille oli rakennettu väliaikaisia tallisuojia eri puolille kaupunkia. Areenan laidalla näimme myös kauniin vanhan maneesin, jossa kuulemma voi harjoitella ennen areenalle menoa. 

Ratsukot keskellä kaupunkia (kuva: Nina Grönqvist)

Ratsukot drinkillä (kuva: Nina Grönqvist)

Mitä pidemmälle ilta venyi, sitä laajemmalle alueelle ratsukot levittäytyivät. Sitä mukaa kun areena tyhjeni – kello 02.00 jälkeen areenalla ei saisi enää ratsastaa – ratsukot siirtyivät diskokaduille – ja itse asiassa ratsastivat suoraan sisään diskoon seisoskelemaan ryhmänä diskojytkettä diggaillen. Hevosille oli kasattu diskoon heinät.  Hevoset eivät olleet discobileistä moksiskaan, vaan hengailivat  yhtä coolisti kuin ratsastajansakin.

Discoon vaikka ratsain! Discossa "jammaili" ainakin puoli tusinaa ratsukoita (kuvakaappaus Katja Ståhlin videosta)

Golegãn juhlahumussa ovat perinneasut arvossaan. Niinpä minäkin sonnustauduin perinnetyyliseen villaiseen Coz by Cozmei –ratsastushameeseen. Hame on lämmin, mukava, soveltuu hyvin ratsastukseen ja sen helman voi halutessaan levittää lämmittämään myös ratsun lautasia. Illallisella harteita lämmitti Coz by Cozmei-keeppi.

Suomalaista Coz by Cozmei -villavaatteita

Kiinnostaako? Suunnittelija Katariina Cozmei tarjoaa tuotteistaan RIITTAREISSAA-koodilla mukavan alennuksen: 
juhlavista puserosta ja sievästä ja käytännöllisestä keepistä sekä ilmaisen postituksen kotiin Suomessa RIITTAREISSAA-koodilla.
Mukavaa päällepantava arkeen, juhlaan ja vaikka joulunviettoon. Itselle tai pukinkonttiin! 
Tarjous voimassa 19.11-10.12.2018.
Tässä linkki myymälään COZ by Cozmei.  

Tässä linkki ratsastuskohteeseen ja aiempaan postaukseeni ratsastusviikonlopusta.

Ja tässä video ratsastuksestani areenalla. Tältä näyttää turistin kolmen kierroksen Golegã-rundi.

Matkan järjesti Horsexplore