Islanninhevosissa kiinnostaa kaikki. Ne ovat
söpöjä, niillä on viisi askellajia ja ne ovat mukavan kokoisia maastokavereita.
Ystäväni Katri tykästyi issikoihin niin, että osti sellaisen ihan omaksi ja
ratsastaa nyt Sohvi- issikkansa kanssa loppilaisella Talli Brynhildrillä. Kirjoitin
ratsukosta jutun Hippos-lehteen ja kävin jutun kuvausiltana ratsastamassa
itsekin.
|
Riitta reissasi talli Brynhildriin |
Kurvasin Brynhildrin pihaan aurinkoisena
toukokuun iltana hyvissä ajoin ehtiäksemme kuvaamaan Katrin ja Sohvin ennen askellajitunnin
alkua. Kuvasimme ratsukkoa pihalla ja tallilta avautuvalla maastopolulla.
Koikkelehdin Sonja-kuvaajan perässä ja napsin kuvia kuvaustilanteesta. Tässä
pari maistiaista.
|
Sonja kuvaa, Katri ja Sohvi poseeraavat |
Ilta Brynhildrissä alkoi parhaalla
mahdollisella tavalla: hakemalla Sohvi ja minun ratsuni Lempi kauniista pihatosta,
jossa hevoset oleskelevat vapaa-aikanaan. Koivikon kaunistama pihatto oli
mukavan mäkinen ja jatkui pitkälle mäen taakse. Voin vaan kuvitella miten mukavaa
issikoilla siellä on!
Pihatossa kopsutteli aikuisten ohella myös pari kaunista
varsaa ja pihaton toisella laidalla hirnui pörröinen aasi. Itse asiassa talli
Brynhildr on varsinainen pienoiskotieläintarha ja tutustuin pihapiirin
karvaisiin ja höyhenisiin asukkaisiin tunnin jälkeen enemmänkin.
|
Ihanan koivikkoinen pihatto... |
|
... jossa aasinkin on mukava kopsutella |
Olin varannut askellajitunnin päästäkseni kärryille
siitä, miten töltti ja ehkä passikin nostetaan ja miten niitä kuuluu ratsastaa.
Sain ratsukseni 18-vuotiaan Lempi-tamman, joka osoittautui loistavaksi opetusmestariksi.
Lempillä oli hyvä moottori ja kuuliainen mieli.
Teimme tunnilla perustehtäviä: käyntiä,
kevyttä ravia, tölttiä ja laukkaa. Ratsastimme suoraa uraa ja pääty-ympyröitä, nostimme
töltin voltilta kulmasta valmistellaksemme hevosta ja karautimme laukkaan
pitkän sivun alusta.
Huomasin, että askellajiratsastus on niin oma lajinsa, täytyy
mennä Brynhildriin uudestaan fiilistelemään ja painamaan mieleen ohjeet, joilla
issikoiden askeleet ratsastetaan tyylipuhtaasti. Palaan siis aiheeseen, mutta tässä pari huomiota.
|
Minä, Katri, Janika-ope, Lempi ja Sohvi tunnin jälkeen |
Brynhildrin omistaja ja opettaja Janika Kiverä
kehotti minua pienentämään kevennystäni, pitämään ratsastukseni kevyenä ja ilmavana.
painon jalustimilla ja varomaan laskeutumasta satulaan painavasti. Tarkoitus on
pikemmin ”nostaa” hevosta kuin lytätä hevosta omalla ratsastuksella.
Liike lähtee istunnasta ja hevonen ikään kuin
päästetään raviin avaamalla omat lonkat. Kaiken kaikkiaan huomasin tunnin
aikana ”istuvani liikaa”. Lempi kulki selvästi paremmin kaikissa askellajeissa,
kun pidin riittävästi painoa jalustimilla ja käänsin hevosta pikemmin ulkoreiden
ja katseeni sekä vartalon kierron kuin ohjien avulla. Istunta kevyenä, reidet tiiviisti
hevosessa, jalat pitkinä ja painoa jalustimilla.
|
Lempi vauhdissa |
|
Katrin kanssa tunnilla |
|
Lempi on ihana opetusmestari! |
Hidastuksessa ja pysäytyksessä pannaan pallea
töihin, eli jarrutetaan hevosta pikemmin keskivartalolla kuin ohjista vetäen. Pohkeella
ja reidellä on lukuisia eri tehtäviä välillä pyytäen eteenpäin, välillä
jarruttaen, mutta niihin minun täytyy palata vielä uudelleen.
Tunti oli huikean opettavainen ja antoi paljon
ajateltavaa. Oppeja oli mukava pureskella heti tunnin jälkeen metsälenkillä
jalotellessa. Brynhildrissä loppukäynti tehdään usein lähimetsässä.
|
Tunnin jälkeen maastoon jaloittelemaan |
|
Minäkin poseerasin Sohvin kanssa |
Ja tässä vielä sielua ja sydäntä elähdyttäneitä
kohtaamisiani Brynhildrin pihapiirin eläinasukkien kanssa. Tallilla kaakattaa,
vaakkuu ja piipittää useita erilaisia kanoja, kukkoja ja muita siivekkäitä. Näin
päivän ikäisiä tipusia, jotka lämmittelivät emon sulkien suojissa, ja kuulin
munan sisältä pientä ”täältä tullaan kohta”- piipitystä.
|
Päivän vanha tipu |
|
Kananemon höyhenistä löytyi 12 tipua |
Sain myös kaapata syliini pikkuisen karitsan,
joka määki kavereineen viimeisillään kantavana olevan lampaan karsinassa.
Janika kertoi eläväisesti, miten oli perheineen todistamassa pikku karitsojen syntymää.
Kanien ystävänä ilahduin erityisesti rescue-pupusta,
joka oli voimaantunut niin, että loikki heti tervehtimään tulijaa.
|
Karitsa viihtyi sylissä |
|
Rescue-pupu |
Osan kuvista Sonja Holman, kiitos:)
J
uttu Katrista ja Sohvista ilmestyy Hippos-lehden numerossa 4/2020.
Mukana menossa suomalainen ratsastus- ja vapaa-ajan vaatemerkki House of Horses Helsinki.
https://houseofhorseshelsinki.com/
Aivan ihana postaus issikoista tällaiselle, joka ei hevosista mitään tiedä. Askellajitunti kuulostaa vaikealta ja kiinnostavalta. Ja sinäkin menet vielä lisää oppimaan... hauskaa tekemistä.
VastaaPoistaHarvemmin sitä eksyy hevosbloggaajan blogiin, joten tämä oli mukava yllätys täällä.
Kiva kuulla! Ratsastus on kuin golf: aina oppii lisää! Eli ikuinen oppimisen prosessi samalla kun saa puuhastella sympaattisten eläinten kanssa!
PoistaHeh, nuo kaikki muut eläimet tallilla. Ratsastusta harrastamattomana olisin voinut viihtyä jo noiden tipujen takia tuolla!
VastaaPoistaNo nimenomaan! Ihania tipuja!
PoistaKuinka idyllinen talli asukkeineen! Issikoissa on oma viehättävyytensä. Nuoruudesta lähtien olen haaveillut issikkavaelluksesta Islannissa. Jonain päivänä on senkin haaveen aika.
VastaaPoistaLämmin suositus tälle islantilaislomalle
Poistahttps://www.horsexplore.com/north-iceland
Ihana talli ja vielä söpömmät asukkaat :)
VastaaPoistaAivan ihana kotieläinparatiisi!
PoistaTuo karitsa ei enää pienen pieni ollutkaan :D
VastaaPoistaJuu ei...! Mutta ihana!
Poista