tiistai 26. toukokuuta 2020

Talli Brynhildr: askellajeja ja maastoilua


Islanninhevosissa kiinnostaa kaikki. Ne ovat söpöjä, niillä on viisi askellajia ja ne ovat mukavan kokoisia maastokavereita. Ystäväni Katri tykästyi issikoihin niin, että osti sellaisen ihan omaksi ja ratsastaa nyt Sohvi- issikkansa kanssa loppilaisella Talli Brynhildrillä. Kirjoitin ratsukosta jutun Hippos-lehteen ja kävin jutun kuvausiltana ratsastamassa itsekin.
riitta kosonen ja lempi-issikka talli brynhildrissä
Riitta reissasi talli Brynhildriin
Kurvasin Brynhildrin pihaan aurinkoisena toukokuun iltana hyvissä ajoin ehtiäksemme kuvaamaan Katrin ja Sohvin ennen askellajitunnin alkua. Kuvasimme ratsukkoa pihalla ja tallilta avautuvalla maastopolulla. Koikkelehdin Sonja-kuvaajan perässä ja napsin kuvia kuvaustilanteesta. Tässä pari maistiaista. 
Sonja kuvaa, Katri ja Sohvi poseeraavat


Ilta Brynhildrissä alkoi parhaalla mahdollisella tavalla: hakemalla Sohvi ja minun ratsuni Lempi kauniista pihatosta, jossa hevoset oleskelevat vapaa-aikanaan. Koivikon kaunistama pihatto oli mukavan mäkinen ja jatkui pitkälle mäen taakse. Voin vaan kuvitella miten mukavaa issikoilla siellä on! 
Pihatossa kopsutteli aikuisten ohella myös pari kaunista varsaa ja pihaton toisella laidalla hirnui pörröinen aasi. Itse asiassa talli Brynhildr on varsinainen pienoiskotieläintarha ja tutustuin pihapiirin karvaisiin ja höyhenisiin asukkaisiin tunnin jälkeen enemmänkin.
Ihanan koivikkoinen pihatto...

... jossa aasinkin on mukava kopsutella
Olin varannut askellajitunnin päästäkseni kärryille siitä, miten töltti ja ehkä passikin nostetaan ja miten niitä kuuluu ratsastaa. Sain ratsukseni 18-vuotiaan Lempi-tamman, joka osoittautui loistavaksi opetusmestariksi. Lempillä oli hyvä moottori ja kuuliainen mieli.

Teimme tunnilla perustehtäviä: käyntiä, kevyttä ravia, tölttiä ja laukkaa. Ratsastimme suoraa uraa ja pääty-ympyröitä, nostimme töltin voltilta kulmasta valmistellaksemme hevosta ja karautimme laukkaan pitkän sivun alusta. 
Huomasin, että askellajiratsastus on niin oma lajinsa, täytyy mennä Brynhildriin uudestaan fiilistelemään ja painamaan mieleen ohjeet, joilla issikoiden askeleet ratsastetaan tyylipuhtaasti.  Palaan siis aiheeseen, mutta tässä pari huomiota.

Minä, Katri, Janika-ope, Lempi ja Sohvi tunnin jälkeen
Brynhildrin omistaja ja opettaja Janika Kiverä kehotti minua pienentämään kevennystäni, pitämään ratsastukseni kevyenä ja ilmavana. painon jalustimilla ja varomaan laskeutumasta satulaan painavasti. Tarkoitus on pikemmin ”nostaa” hevosta kuin lytätä hevosta omalla ratsastuksella.

Liike lähtee istunnasta ja hevonen ikään kuin päästetään raviin avaamalla omat lonkat. Kaiken kaikkiaan huomasin tunnin aikana ”istuvani liikaa”. Lempi kulki selvästi paremmin kaikissa askellajeissa, kun pidin riittävästi painoa jalustimilla ja käänsin hevosta pikemmin ulkoreiden ja katseeni sekä vartalon kierron kuin ohjien avulla. Istunta kevyenä, reidet tiiviisti hevosessa, jalat pitkinä ja painoa jalustimilla.
Lempi vauhdissa

Katrin kanssa tunnilla

Lempi on ihana opetusmestari!
Hidastuksessa ja pysäytyksessä pannaan pallea töihin, eli jarrutetaan hevosta pikemmin keskivartalolla kuin ohjista vetäen. Pohkeella ja reidellä on lukuisia eri tehtäviä välillä pyytäen eteenpäin, välillä jarruttaen, mutta niihin minun täytyy palata vielä uudelleen.
Tunti oli huikean opettavainen ja antoi paljon ajateltavaa. Oppeja oli mukava pureskella heti tunnin jälkeen metsälenkillä jalotellessa. Brynhildrissä loppukäynti tehdään usein lähimetsässä. 
Tunnin jälkeen maastoon jaloittelemaan
Minäkin poseerasin Sohvin kanssa
Ja tässä vielä sielua ja sydäntä elähdyttäneitä kohtaamisiani Brynhildrin pihapiirin eläinasukkien kanssa. Tallilla kaakattaa, vaakkuu ja piipittää useita erilaisia kanoja, kukkoja ja muita siivekkäitä. Näin päivän ikäisiä tipusia, jotka lämmittelivät emon sulkien suojissa, ja kuulin munan sisältä pientä ”täältä tullaan kohta”- piipitystä.
Päivän vanha tipu


Kananemon höyhenistä löytyi 12 tipua
Sain myös kaapata syliini pikkuisen karitsan, joka määki kavereineen viimeisillään kantavana olevan lampaan karsinassa. Janika kertoi eläväisesti, miten oli perheineen todistamassa pikku karitsojen syntymää. 
Kanien ystävänä ilahduin erityisesti rescue-pupusta, joka oli voimaantunut niin, että loikki heti tervehtimään tulijaa.
Karitsa viihtyi sylissä

Rescue-pupu
Osan kuvista Sonja Holman, kiitos:)
Juttu Katrista ja Sohvista ilmestyy Hippos-lehden numerossa 4/2020.
Mukana menossa suomalainen ratsastus- ja vapaa-ajan vaatemerkki House of Horses Helsinki.
https://houseofhorseshelsinki.com/

10 kommenttia:

  1. Aivan ihana postaus issikoista tällaiselle, joka ei hevosista mitään tiedä. Askellajitunti kuulostaa vaikealta ja kiinnostavalta. Ja sinäkin menet vielä lisää oppimaan... hauskaa tekemistä.
    Harvemmin sitä eksyy hevosbloggaajan blogiin, joten tämä oli mukava yllätys täällä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla! Ratsastus on kuin golf: aina oppii lisää! Eli ikuinen oppimisen prosessi samalla kun saa puuhastella sympaattisten eläinten kanssa!

      Poista
  2. Heh, nuo kaikki muut eläimet tallilla. Ratsastusta harrastamattomana olisin voinut viihtyä jo noiden tipujen takia tuolla!

    VastaaPoista
  3. Kuinka idyllinen talli asukkeineen! Issikoissa on oma viehättävyytensä. Nuoruudesta lähtien olen haaveillut issikkavaelluksesta Islannissa. Jonain päivänä on senkin haaveen aika.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lämmin suositus tälle islantilaislomalle
      https://www.horsexplore.com/north-iceland

      Poista
  4. Ihana talli ja vielä söpömmät asukkaat :)

    VastaaPoista
  5. Tuo karitsa ei enää pienen pieni ollutkaan :D

    VastaaPoista