maanantai 15. huhtikuuta 2019

Italian Fermo: esteratsastusta kilparatsuilla



”Esteratsastuksen kolme tärkeintä pointtia ovat tahti, tie ja hyvä hevonen ”. Näin vakuutti minulle belgialainen kilparatsastaja Jochen Allard, joka opettaa Italiassa Marchen maakunnassa Fermossa sijaitsevalla ratsastusklubilla. Hyvä hevonen minulla oli talon puolesta, tahti ja tie olivatkin sitten o

missa käsissäni, eli haasteellisempi juttu.
riitta reissaa, horsexplore, monterosato, jochen allard, fermo
Rodrigo Pessoan tallista ostettu saksalaisruun leiskauttaa näyttävästi oli este miten pieni hyvänsä
Vietin klubilla ja sen ympärille rakennetulla matkailutilalla maaliskuisen esteratsastusviikonlopun, josta postasin ”kokonaiskuvan” jo aiemmin. Nyt keskityn ratsastustuntien antiin.
marche, riitta reissaa, monterosato, horsexplore, puomiharjoitus
Jochen Allard- ope ohjeistaa puomitreeniä: "malttia"
Jo pelkkä pyörähdys klubin tallirakennuksissa urheilullisia ratsuja silmäillen antoi vihiä, että nyt ei olla ihan perusratsastuskoulussa. Klubin 21 hevosta ovat pääasiassa belgialaisia lämminverisiä ja yksityiskäytössä, joten ratsastusmatkavieraita otetaan kerralla vain neljä. 
Sain ratsukseni saksalaisen suuriaskelisen ja jämptin ruunaherran, joka on ostettu itsensä Rodrigo Pessoan tallista. Ratsu oli myyty pois, koska se jostain syystä kielsi kisojen korkeimmissa esteluokissa, vaikka kotona loikkikin ongelmitta yli metriset. No, enpä testannut asiaa, sillä minun kanssani ratsun ei tarvinnut pinnistellä korkeuksiin… 
horsexplore, monterosato, jochen allard, rodrigo pessoa, riitta reissaa, riitta kosonen
Kilparatsun näyttävät puomiylitykset
Aloitimme treenin tasaisella tunnilla ottamalla tuntumaa hevosiin. Tuntia pohjusti yhden hevosemme reipas juoksutus pyöröaitauksessa ja huomasimmekin tunnin aikana, että allamme ruksuttivat nyt kilparatsujen kauramoottorit. Hevosia oli ratsastettava koko ajan ja erityisellä herkkyydellä, muuten ne muistuttivat kuumuudestaan.  
Hienosäätö oli kaiken a ja o. Nyt ei siis todellakaan kannattanut ”ajaa eteen” – jos halusi välttää pukit ja rynnimiset - vaikka Jochen edellyttikin ratsuilta kunnollista  eteenpäinpyrkimystä.  Muutaman kevätjuhlaliikkeen jälkeen ratsut asettuivat uomiinsa = taipuivat kohtaloonsa perusharrastajan kouluttajana, joten tasainen tunti päättyi rauhallisissa merkeissä.
Ope Jochen Allard ja me

Ryhmämme "kotka" liiteli omissa korkeuksissaan
Eteenpäinpyrkimyksen lisäksi Jochen kehotti työskentelemään käsillä niin, että ratsut tulivat kuolaimelle tiheästi toistuvien, eri asteisten asetusten ja niitä seuraavien paineenpoiston kautta. En kyllä tainnut saada ratsuani kunnolla kuolaimelle kertaakaan tasaisella tunnilla, mutta estetunnilla temppu onnistui muutaman laukkavarvin ja hypyn jälkeen. Ratsuni rentoutui hyppäämisestä. Jochen kehotti myös käyttämään runsaasti jalkaa. Pohkeen piti olla lähellä ja aktiivinen.

riitta kosonen, riitta reissaa, Desacato
Desacato, riitta reissaa, monterosato, rodrigo pessoa
Tutustumista ratsuuni
Toinen hienosäädön haaste löytyi tuntumasta. Jochen edellytti suhteellisen kevyttä ja paineetonta tuntumaa, mutta huomasin tuntien jälkeen omista ja parin matkakaverin käsistä, että hevosia tuli pideltyä hyvinkin napakasti.  
Ryhmämme ”Kotka”, joka leiskautti innoissaan yli metrisiä esteitä, oppi tunnilla hallitsemaan ratsun nopeammin myös heti esteen ylityksen jälkeen. Me ”kanat” pysyttelimme matalissa, max 70cm esteissä, koska suuri osa energiastamme meni esteen ylityksen lisäksi hevosen fiilistelyyn ja ratsastukseen. Eipä silti, näillä hevosilla oppi tekniikkaa myös matalilla esteillä, sillä hetkeäkään ei voinut slarvata.
"kotka" jatkaa liitelyään
Työstimme verryttelyissä etenki avoja ja sulku-tyyppistä harjoitusta, sillä hevonen pitää saada taipuisaksi tiukkoja ratoja varten.
Harjoittelumme tähtäsi radan ratsastamiseen ja tehtävät aloitettiin usein puomeilla (puhun nyt siis ”kanaryhmästä”. ”Kotka” liiteli ihan omaa ohjelmaansa välillä yksityistunnilla, välillä osana italialaisten ratsastusklubilaisten tuntia). 
Ratsuni ei juuri puomeista piitannut, vaan loikki niiden yli näyttävästi, ilmeisesti kuvitellen ne keskikokoisiksi esteiksi. Pääsin siis harjoittelemaan hevoselle malttia ja tasaisuutta, etenkin kun puomivälit oli mitoitettu niin, että askelia oli välillä venytettävä, välillä lyhennettävä.
Ratsu päätti opettaa hyppäämistä, myös puomeilla
Pisin rata käsitti 12 estettä – seassa yksi kolmoissarja - ja vaikka ne pidettiin meille n 40cm korkeudella, riitti niissä pakertamista, sillä Jochen viritti sekaan tiukkoja ja lyhyehköjä kääntymisiä. Jos esteet olisivat korkeammat, en olisi onnistunut, mutta ”maahankaivettujen” kanssa koin huikeita onnistumisen hetkiä. Kerran, kun ratsuni vaikutti erityisen suopealta ja rauhalliselta, Jochen ujutti sekaan pari 70cm estettä. 
Klubin omistajaparisknnan ratsastava tytär oli aikoinaan innokas kilpailija
Hevosen jokaisen askeleen ratsastuksen lisäksi haasteena oli istunta, sillä emme juurikaan käyttäneet kevyttä istuntaa tai muutakaan etukenoa ja irrotimme takamuksemme satulasta vain esteellä.
Jochen on italialaistunut belgialaisratsastaja, joka kasvoi hevosten kanssa isänsä tallilla, jossa kasvatettiin esteratsuja. Pikku hiljaa nuorukainen mieli omaa hevosuraa ja päätyi italialaisen sponsorinsa tukemana Italiaan, jossa muutaman vaiheen kautta työllistyi pyörittämään  Fermon ratsastusklubia. Jochenin apuna on toinen opettaja sekä pari tallityöntekijää. Tuloaamunamme tallille oltiin palkkamassa uusi groom, mistä kuitenkin luovuttiin koska ”groomin osaaminen ei riittänyt”. Tunnit alkoivatkin ”suurin piirtein ajallaan”, tallipoika-Abun varustaessa hevoset omaan verkkaiseen tahtiinsa.

Pyöröaitaus, ulkokenttä ja katettu  avoseinäinen maneesi
Talilla pyöri viikonloppumme aikana myös klubilaisia sekä klubitalolla hengaillen että ratsastaen ja ratsastajia kannustaen. Erityistä huomiota nautti 10-vuotias esteässätyttö, joka leiskautti ponillaan yli mistä vaan.
Ratsastimme koko viikonlopun ihanan isolla ulkokentällä, jonka pohja oli sisilialaista hiekkaa. Käytössä olisi ollut myös avoseinäinen katettu maneesi, mutta onneksi pysyttelimme ulkona Marchen kumpuilevan maaston syleilyssä. Oli hauska ratsastaa, kun katse kohtasi joka suunnassa pelkkää kauneutta: kumpuilevaa maastoa, kukkivia laitumia, tyylikkään klubitalon tai kaukana rinteellä siintävän historiallisen Fermon kaupungin.

Tässä linkki kohteeseen

Mukana matkassa suomalainen ratsastus- ja vapaa-ajanmerkki House of Horses
Kävimme reissulla myös Equitar Marketingin edustamalla  Alberto Fascianin -jalkinetehtaalla.
Teen tehdasvisiitistä myöhemmin oman postauksensa.
Tässä linkki postaukseen koko reissustamme.
riitta reissaa, horsexplore, monterosato, fermo
Ylhäällä laitumet, alhaalla talli ja ratastuskentät, taustalla Fermom kaupunki
 
Riitta Kosonen, Riitta reissaa, House of Horses, Alberto Fasciani
Fermon kumpuilevaa maastoa

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti