Hlin Mainka Johannesdottir kouluttaa varsoja ja valmentaa Jau Jau:ssa

Tietyin väliajoin on pakko päästä issikkamaastoon, sen verran hauskasti issikan patapata-otsis hulmuaa töltin ja laukan tahdissa! Tällä kertaa kurvasimme maastoilemaan Jau Jau -tallille Järvenpäähän – viimeksi kävin siellä kesällä, tässä juttu siitä reissusta. Koska paikalla oli myös islantilainen valmentaja Hlin Mainka Johannesdottir, kuulin samalla nuorten hevosten koulutuksesta sekä ratsukon psykofyysisestä valmennuksesta.

 

Terveisiä Jau Jau -tallilta!

Hlin vieraile Suomessa jakamassa koulutustietoa. Hlin on vastannut Islannin Hólarissa nuorten evosten koulutusosastosta ja kouluttaa nyt jaujaulaisia kouluttamaan tallin 1- ja 2-vuotiaita varsoja.

Hlin painottaa, että varsoja täytyy kouluttaa kuin lapsia, eli leikin ja rentouden kautta. Itse asiassa varsat oppivat nopeammin kuin vanhemmat hevoset, jos kaikki on niille uutta, kivaa ja kiinnostavaa, kertoi Hlin.

Hlin Mainka Johannesdottir valmentaa Heli Keppolan Jau Jau -tallilla

Ehdin ennen tuntia kuulla Hlinin  ajatuksia koulutuksesta ja valmennuksesta. Hlinille ratsukko on psykofyysinen kokonaisuus, jota valmennettaessa täytyy hahmottaa sekä ratsastajan että hevosen persoonallisuus. Hlin arvioi persoonaa nelikentän avulla: introvertti (mukavuudenhaluinen, hitaanpuoleinen), ekstrovertti (energinen, menohaluinen), dominoiva oikea aivolohko (reaktiivinen, säikkyvä, tunteellinen), dominoiva vasen aivolohko (luottavainen, utelias).

Hlin aloittaa koulutuksen arvioimalla varsan luonnetta. ”Vasemman aivolohkon” varsalle on tärkeä opettaa ihmisen reviiri, sillä tällainen varsa tulee uteliaana liiankin lähelle ihmistä. ”Oikean aivolohkon” varsat ovat varautuneita, herkästi jännittyneitä ja rajummin ”räjähtäviä”. Tällaisia varsoja ei saisi koulutuksessa päästää räjähtimistilanteeseen, kertoi Hlin.  

Tämä varsa totuttelee boksissa suitsiin  ensimmäistä kertaa elämässään  

Olen ajatellut, että luottavaisen ja ihmisläheisen varsan opettaminen olisi helpompaa kuin varautuneen, mutta Hlinin mielestä on helpompi kouluttaa varautunut hevonen luottamaan ihmiseen, kuin yltiösosiaalinen hevonen kunnioittamaan reviiriä. ”Juuri tällainen extrovertti on yksi koulutuksessa oleva varsa, josta toivon itselleni kisaratsua”, kertoi Jau Jaun omistaja Heli Keppola. Tuon varsan isä on tunnettu ruotsalainen  Rökkvi fra Hárlaugsstödum. Helin oma ori, Jau Jau:n muiden varsojen isä on ykköspalkittu Lombert frá Búdardal.

Koska Hlin panostaa koulutuksessa psykologiaan, hän luottaa varsan kykyyn aistia kouluttajan mielenliikkeet. Juuri sen vuoksi positiivisuus, ilo, rohkaisu ja rakentavan ymmärtävä ote ovat varsan kouluttajan tärkein työkalu.  

Tunnelmia maastosta

Kuulin myös Hlinin ja Helin askellajiratsastukselle kehittämästä "training scalesta", jossa on  isohevosmaailmasta tuttujen C-B-A -tasojen tapaisia ratsastustasojaa.  Hlinille valmennuksessa on neljä integroitua palikkaa: ratsastaja ja hevonen sekä molempien psykofyysiset  olemuksensa. Valmennus on näiden neljän palikan yhteensovittamista. 

Hlin valmentaa ratsukkoa prosessina ”alhaalta ylös” kohti täydellisesti koottua, kevyesti ja energisesti kulkevaa hevosta, joka on yhtä ratsastajansa kanssa. Prosessi alkaa ’rentoutumisesta’, mikä pohjustaa ratsukon sisäistä kumppanuutta.

Sitä seuraa ’ymmärrys’, jossa perusavuja käyttämällä saadaan hevoselle tuntuma, rytmi ja tasapaino.

Seuraava etappi on ’suoruus ja taipuminen’, jossa avujen kirjoa koordinoiva ratsastaja houkuttelee hevoseen enemmän energiaa ja eteenpäin pyrkimystä.

Sitten on vuorossa hevosen suoruuden ja taipumisen vuoropuhelu, mikä edellyttää ylälinjan kontrollointia.  Tämän jälkeen päästään hienosäätöön, jossa ratsastaja saa hevoseen lisää vauhtia ajoittamalla avunsa oikein.

Kulminaationa saavutetaan ’flow’, eli tila, jossa hevonen kulkee koottuna, kevyenä ja läpiratsastettuna tyytyväisenä ratsastajaansa – joka eittämättä tässä vaiheessa hymyilee suupielet korvissa silkasta onnesta, onhan kyseessä täydellisesti yhteen pelaava ratsukko.

Ljufur on kyllä ihana! Huom mukava satula ilman jalustimia

 Näitä Hlinin oppeja pureskellen siirryin talliin, jossa minua odotti kesästä tuttu Ljufur, ihanaakin ihanampi pintoruuna, jolle oli tällä kertaa satuloitu karvapehmusteinen satula ilman jalustimia. Menin siis ”melkein ilman satulaa”. 

Painelimme Pinja-oppaan kanssa metsään menemään käyntiä, tölttiä ja laukkaa sydämemme kyllyydestä. Reitille osui useita ylämäkilaukkoja ja ihana laukkasuora, jonka pyyhkäisimme kahteen suuntaan.

Issikan laukka on ehkä maailman sympaattisinta! Ei haitannut yhtään ettei ollut jalustimia. Karvasatula oli tosi mukavin ja piti istuinluuni paikoillaan, vaikka olinkin kylmän syyspäivän kunniaksi vyllännyt itseni liukkaisiin hiihtohousuihin.

Saimme parasta maastoterapiaa! Me tädit osaamme nauttia syksystä, issikoista ja hulmuharjoista niin, että vauhdin lomaan mahtuu mukavaa rupattelua ja runsaasti kameralle poseeraamista. Parhaat kuvapalat tässä postauksessa, olkaatten hyvät!

Eleganssia metsätaipaleella: House of Horses Helsinki: heijastava takki, Coz by Cozmei: Lady-hame

Tässä linkki Jau Jau -tallille.

Tässä linkki juttuun Jau Jaun askellajitunnista ja maastosta.

Vauhdissa mukana House of Horses – ratsastus- ja vapaajan vaatemerkki. Kuvissa minulla on HoH:n täysheijastava takki

Syysmaastossa lämmitti kotimainen Coz by Cozmei -ratsastushame