tiistai 1. joulukuuta 2020

Ratsastusmatka, makumatka ja Le Keittokirja!

Minulle ratsastusmatkat ovat myös makumatkoja ja Ranska on molempien mekka. Olen ratsastusvaeltanut Ranskassa Horsexploren reissuilla Provencessa ja Loiren laaksossa. Molemmilla reissuilla picnic-pöydät notkuivat ja illalliset veivät kielen mennessään. Tänä koronasyksynä olen fiilistellyt Ranskan makuja koto-Suomessa Teresa Välimäen Le Keittokirjan reseptien parissa.

Ranskalaisen ruuan raamattuni: Le Keittokirja

Pyöräytin eilen illalla Le Keittokirjan kasviksilla höystettyä soccaa, joka nizzalainen lettu tai pannukakku. Teresan reseptissä kikhernejauhoista tehty soccalettu voidellaan valkosipulihummuksella ja täytetään ihanalla herkkusieni-kevätsipuli-kesäkurpitsa -kasvisseoksella. Aikaa soccan pyöräyttämiseen hurahti vain kolme varttia, joten se toimi hyvin työpäivän päätteeksi.

Tuli siitä melkein samanlaista - ja hyvää!

Le Keittokirja tarjoilee ”ranskalaisen maaseutukeittiön tunnelmaa ja tuoksuja” jaotellen reseptit vuorokauden eri aterioille jälkiruokia ja juustohetkiä unohtamatta. Löysin kirjasta monta houkuttelevaa reseptiä – ja ilokseni kaikki vaikuttivat mutkattomilta valmistaa. Raaka-aineetkin löytyvät hyvin varustetuista ruokakaupoista. Tässäpä hyvä vinkki vaikka joululahjaksi!

Provencelais-tallin pihamaan rauhaa
Ratsastusmatkat Ranskaan ovat nostaneet picnic-käsitykseni aivan uudelle kulinaariselle tasolle: reissujen picnic-pöydät ovat notkuneet salaatteja, melonia, parmankinkkua, makkaraa, ankkaa, kalahöystöjä, sardiineja, wrappeja, pateita, patonkeja, ranskalaisia juustoja, omena- ja vaniljapiirakoita sekä punaviiniä ja paikallista roseeta niin, ettei ratsastuksesta ole tullut mitään ennen kunnon ruokalepoa puun katveessa. 

Herkuttelu on jatkunut illallisilla, joista mieleen ovat painuivat erityisesti bataattipiirakka, jänispaisti, terriinit, marokkolaiset lihapadat, sekä sen sata juustosorttia ynnä sitruunapiirakka. Nam! 

 

Picnic-pöytä Provencen ratsastusreissulla



Illallisia ratsastusreissulla Loiren laaksossa

Hevoset on hoidettu - nyt picnicille!

Ensi kevääksi suunnittelen Horsexploren ratsastusreissua Ranskaan Périgord Noir-alueelle – toivottavasti se toteutuu! Sitä odotellessa ehdin kokata monta Le Keittokirjan reseptiä!

Horsexploren Loiren vaelluksella ratsastettiin linnasta linnaan. Tässä Chambord

Tässä ja tässä linkki juttuihini ratsastusvaelluksella Provencessa.

Tässä ja tässä ja tässä linkkejä ratsastusvaellukseen linnasta linnaan Loiren laaksossa. Lisää linkkejä juttujen lopussa.

Tässä linkki Horsexploren Ranskan-ratsastusmatkoihin.

www.horsexplore.com

Matkalla mukana ihana House of Horses Helsinki


6 kommenttia:

  1. Aikoinaan tapasin käydä työmatkoilla Ranskassa aika useinkin ja kieltämättä ainakin isojen yritysten työmaaruokaloissakin tarjottavat lounaat olivat siellä useimmiten kulinaristisia elämyksiä: kolme ruokalajia oli ihan vakio ja monet joivat pienen pullon viiniäkin, lounaalla. Toki lounaaseen kului sitten vähän pitempi aika, mutta jos työryhmän kanssa yhdessä istuttiin pöydässä, niin vähintäänkin siinä sivussa tapahtuma tiimiytyminen nosti kyllä työpäivän tehon luultavasti yli sen, että olisi skipattu lounas!

    VastaaPoista
  2. Olen käynyt kerran Ranskassa Pariisissa. Ruoka oli hyvää ja mieleen jäi varsinkin täytetyt patongit.

    MINI-blogi/Elina

    VastaaPoista
  3. Olisi kiva kyllä lähteä kiertelemään linnoja. Euroopassa on niin paljon erilaisia linnoja.

    VastaaPoista
  4. Ranskasta olisi kiva nähdä muutakin kuin Pariisi. Olen siellä käynyt muutaman kerran ja se kaupunki on vienyt sydämeni. Haaveena olisi mennä Ranskan viinialueille junalla tai autolla ja tutustua niihin seutuihin ihan ajan kanssa. Ratsain kohteesta kuin kohteesta saa varmasti ihan eri tavalla irti. Aikamoisia herkkuja pöydät notkuu :)

    VastaaPoista
  5. Ranska on aina mielenkiintoinen maa. Toivottavasti pääsemme vielä joskus matkustamaan normaalisti.

    VastaaPoista
  6. Ratsastusreissuilla nuo Pic Nicit ovat ihan parhaita! Nuo teidän herkut näyttää kyllä ihan huippuravintoloiden luomuksilta. Italiassa ja Unkarissa olen saanut nautti upeista taukoruokailuista, ikävä kyllä vaikka kuinka yrittää kotona tehdä vastaavia, niin maku ei koskaan ole sama...

    VastaaPoista