”Herään vuoristohotellissa
3,6 kilometrin korkeudessa. Päätä särkee ja kuvottaa. Matelen vapisevin jaloin
100 metriä rinnettä ylös hevosten luo. Seuraavat tunnit ovat ratsastusreissuni
tuskaisimmat. Onneksi ratsuni Tostado selviää vaikeakulkuisesta vuoristoreitistä
suvereenisti, vaikka kuski onkin heikossa hapessa. Minuun on iskemässä vuoristotauti,
soroche, joka voi lopettaa reissuni lyhyeen. Jos olo pahenee, joudun laskeutumaan
laaksoon ja pysyttelemään siellä, kunnes olo kohenee. ” Näin kirjoitin jokunen vuosi sitten Hevoset ja Ratsastus- lehdessä Ecuadorin seikkailua
muistellessani.
Vuoristotauti ei ole leikin asia. Taudin vaara alkaa noustaessa
liian nopeasti noin 2,5 km korkeuteen, kun elimistö altistuu alhaiseen ilmanpaineeseen
ja elimistön hapen vähentyneeseen osapaineeseen.
Tulivuoriratsastuksen nousutahti on yleensä maltillinen, mutta meidän viikollemme osui poikkeuksellisia sateita, joiden vuoksi kiipeilyn aikataulua rukattiin tiiviimmäksi. Nousimme neljään kilometriin lähes yhteen menoon emmekä koko viikon aikana laskeutuneet paljoa 3,5 kilometria alemmas.
Tulivuoriratsastuksen nousutahti on yleensä maltillinen, mutta meidän viikollemme osui poikkeuksellisia sateita, joiden vuoksi kiipeilyn aikataulua rukattiin tiiviimmäksi. Nousimme neljään kilometriin lähes yhteen menoon emmekä koko viikon aikana laskeutuneet paljoa 3,5 kilometria alemmas.
Vuoristotaudin oireita ovat päänsäryn lisäksi ruokahalun
menetys, pahoinvointi, väsymys, tasapainohäiriöt ja univaikeudet. Oireet
saattavat mennä ohi muutamassa päivässä, mutta ne voivat myös pahentua
hengenvaaralliseksi aivo- tai keuhkoödeemaksi.
Oireita voi koettaa kahlita särkylääkkeillä tai estolääkkeellä, jos sietää sulfaa. Minä en siedä, joten estolääkitys ei tullut kysymykseen.
Sitä paitsi oireiden peittäminen voi antaa valheellisen kuvan elimistön tilanteesta.
Oireita voi koettaa kahlita särkylääkkeillä tai estolääkkeellä, jos sietää sulfaa. Minä en siedä, joten estolääkitys ei tullut kysymykseen.
Sitä paitsi oireiden peittäminen voi antaa valheellisen kuvan elimistön tilanteesta.
Kaikkein tärkeintä on totutella rauhallisesti uuteen
korkeuteen ja nousta sen jälkeen vain 300 metriä päivässä.
Tämän tietäen aloitin reissun oikein. Majailin matkakumppanieni kanssa 2,8 kilometrin korkeudessa sijaitsevassa Quitossa pari päivää ennen ratsastusta.
Siihen totuttelu kuitenkin loppui, sillä reipasotteinen ratsastusoppaamme johdatti meidät heti ensimmäisenä ratsastuspäivänä yli 1,5 kilometriä korkeammalle. Päivittäiset korkeuserot pyörivät kilometrin tienoilla ja lähes joka päivä käytiin yli neljässä kilometrissä.
Tämän tietäen aloitin reissun oikein. Majailin matkakumppanieni kanssa 2,8 kilometrin korkeudessa sijaitsevassa Quitossa pari päivää ennen ratsastusta.
Siihen totuttelu kuitenkin loppui, sillä reipasotteinen ratsastusoppaamme johdatti meidät heti ensimmäisenä ratsastuspäivänä yli 1,5 kilometriä korkeammalle. Päivittäiset korkeuserot pyörivät kilometrin tienoilla ja lähes joka päivä käytiin yli neljässä kilometrissä.
Korkea ilmanala näkyi kaikessa olemisessa. Pienikin
kapuaminen hengästytti nopeasti.
Aivotoiminta hidastui. Espanjankieliset sanat juuttuivat aivojen
perukoille ja tavallinen yhteenlasku tuntui pitkältä matikalta. Kännykän akku
ja kameran patterit kuluivat ennätystahtia. Hammastahnatuubi purskahti, kun sen
avasi yöpuulle mennessä kaikkien korkeimmissa majapaikoissa.
Miten selvisin? No, saavuttuamme illalla vuoristohotelliin, kokeilin
paikallisia vuoristotaudin karkotuskeinoja. Valvoin yön litkimällä
termospullollisen lehdistä uutettua korkean paikan mate-juomaa. Valvominen, litkiminen ja vessassa juokseminen
kannattivat, sillä oireet helpottivat.
Loppureissun ratsastin mate-pullo povarissa kuin puliukolla ja otin tiheästi huikkia stimuloidakseni verenkiertoa ja nestetasapainoa. Huolehdin myös verensokerista napsimalla rusinoita ja suklaata. Vältin kahvia ja alkoholia, sillä ne kuivattavat elimistöä. Soroche ei enää palannut.
Korkeita vuoria riittää... |
Loppureissun ratsastin mate-pullo povarissa kuin puliukolla ja otin tiheästi huikkia stimuloidakseni verenkiertoa ja nestetasapainoa. Huolehdin myös verensokerista napsimalla rusinoita ja suklaata. Vältin kahvia ja alkoholia, sillä ne kuivattavat elimistöä. Soroche ei enää palannut.
Ecuadorin ratsastusreissu oli varsinainen korkean paikan
leiri, jolla oli myös monia suotuisia vaikutuksia. Pitkät paluulennot sujuivat harvinaisen
vähäisin turvotuksin. Kotona olin kuin energinen Duracell-pupu. Hiihtäessä suksi luisti, sillä suonissa vilisi
ennätysmäärä punaisia verisoluja. Yöunen tarve väheni. Kahvi ja ruokaviini
alkoivat tuntua elimistöä rasittavilta myrkyiltä.
Niinpä niin, me sherpat elämme tervettä ja raitista elämää.
Tässä linkki Ecuadorin vaelluskuvaukseen
Tässä juttu criollo-hevosista
Tässä juttu caghra-hevospaimenista
Tässä linkki Ecuadorin vaelluskuvaukseen
Tässä juttu criollo-hevosista
Tässä juttu caghra-hevospaimenista
Onneksi oireet helpottivat. Vuoristotauti on aina otettava vakavasti. Meidän reissulla Boliviaan nousimme nopeasti 5 000 metriin ja yövytiin yli 4 000 metrin korkeudessa. Minulla oli hyvin voimakas päänsärky, onneksi muita oireita ei kehittynyt ja päänsärky loppui seuraavana päivänä, kun laskeuduimme alas ohjelman mukaisesti. Muutoin meillä kummallakaan ei ole ollut mitään erityistä, vaikka olemme oleskelkeet ja patikoineet yli 3 000 metrin korkeudella.
VastaaPoistaMissä korkeudessa yleensä vuoristotauti saattaa alkaa? Itse nyt en kovin korkealla vielä ole ollut, joten en ole kokenut tuota ja tosiaan aina suhteellisen hitaasti on noustu silloinkin kun on menty vuoristoon kiipeilemään.
VastaaPoistaUpean näköisiä vuoristoja! Heräsi heti kiinnostus ottaa selvää kuinka korkeita nuo vuoret on joilla itse olen käynyt, mutta eiköhän niissä puhuta sadoista metreistä nippa nappa 1kilometristä ehkä. :D Tosi hankala edes yrittää hahmottaa kuinka korkea nousu tuollainen yli 2,5km oikeasti onkaan!
VastaaPoistaTuo on varmaan ollut upea kokemus, vuoristotaudin oireista huolimatta.
VastaaPoistaOlipa oikein extreme-reissu! Onneksi löytyi perinteinen ja toimiva hoitokeino. Paikalliset tietävät, miten nuo taudit saa hoidettua ilman lääkkeitä.
VastaaPoistaItsekin olen varmaan joskus kärsinyt vuoristotaudista tietämättäni. Silloin kun vaelsimme Tatrassa, ylös ja alas mentiin päivässä liki 3000 metriä. Illaksi olo oli aika kehno.