Edellisissä postauksissa
kerroin reissumme 5 ensimmäisestä linnasta. Tässä postauksessa kerron Chaumontin-linnasta, jonka historiaan
liittyy jopa USA:n sisällissota.
|
The castle of Chamont |
Aloitimme uuden vaelluspäivän
ratsastamalla heti aamusta kaupungin halki joelle, jossa kahlasimme vilvoitellen hevosten jalkoja. Virkein
kavioin olikin mukava suunnata puistonurmille ja karauttaa laukkaa halki laajojen nurmikenttien.
|
Cooling the horses feet in a river on a trail morning |
|
Cool&Fresh |
Tämän päivän reitti
johdatti meidät syvälle Ranskan maaseudulle mustiksi kulotettujen peltomaiden halki. Mustaa oli niin laajalti,
että epäilimme tulen karanneen kulottajilta, semminkin kun bongasimme myös
pystyyn palaneen puun.
|
We rode through fields that had been burned to improve the soil |
Päivän kohokohta oli
hillittömän hauska laukka Loire-joen
kuivunutta pohjaa pitkin. Karautimme joenpohjaa minuuttikaupalla rantakadun
reunaa myötäillen, ohitimme oman hotellimme ja nousimme lopulta reippaassa
laukassa ylös kadulle. Jatkoimme kapuamista ylös linnavuorelle ja ohitimme
Chaumont-linnan, jonne tulisimme myöhemmin tutustumaan jalkain. Tänään oli vain
puoli päivää ratsastusta, sillä hevosille annettiin hyvin ansaittu
iltapäivävapaa.
|
Climbing up the river bank after canter in the dry river |
|
Did we stop? |
|
One of those divine canter fields |
Aamupäiväratsastus kesti
kolmisen tuntia ja päättyi lounaaseen lehtipuiden varjostamassa picnic-pöydässä.
|
Picnic the French way, s'il vous plait! |
|
Water to the horses |
Iltapäivän ohjelma oli
vapaa: uima-altaalla oleskelua, kaupungilla käyskentelyä, vierailu Chaumont-linnaan. Panostin
jälkimmäiseen, semminkin kun aurinko helotti taas 40 asteessa ja linnan keittiö
sijaitsi ihanan viileässä kellarikerroksessa.
|
The dining room and massive fire place of the Chaumont castle |
Chaumont-linna
perustettiin alunperi vuonna 1000 ja se päätyi pian d’Ambois –suvun käsiin 5 vuosisadaksi. Renessanssiaikana Linna
kehittyi d’Amboisin suvun ja kuninkaiden yhteistyön tuloksena yleensä suotuisasti,
joskin Ludvig XI poltatti linnan 1400-luvulla maantasalle kostoksi aatelisten
vehkeilystä.
Linnan valtiailla oli
usein paljon valtaa: 1400- ja 1500-lukujen vaihteessa vaikuttanut Charles II d’Ambois oli kuninkaan
ystävä, Pariisin, Milanon, Genoan ja Normandian kuvernööri sekä Ranskan marsalkka.
Tieteen ja kulttuurin puolella hän oli Leonardo
da Vincin ystävä.
1500-luvulla linnaa
hallitsi Katariina de Medici, joka
oli Henri II:n puoliso ja sittemmin leskikuningatar. Katariina osti linnan
pitääkseen sitä väliasemana matkustaessaan Amboisin ja Bloisin linnoihin.
Astrologiasta kiinnostuneen Katariinan aikana Chaumontissa nähtiin mm. Nostradamus. Miehensä kuoltua Katariina luovutti/myi
Chaumontin linnan kilpailijattarelleen, miehensä suosikille Diane de Poitiersille saadakseen
häneltä vastaavasti takaisin Chenonseaun linnan (juttusarjani viimeisessä
osassa kerron Chenonseusta).
|
The bedroom and meeting room of the castle |
1600-luvulla Chaumontin
omistus vaihtui useaan kertaan. Valistuksen ja Romantiikan aikana 1700-luvulla linnan
osti nantesilainen laivanvarustaja Le Ray, joka perusti sinne
lasi- ja saviastiatehtaat. Hän oli innokas USA-harrastaja, toimi Ranskan
kuninkaan ja Benjamin Franklinin
keskustelujen tulkkina ja vaikutti sisällissodan etenemiseen myös rahallisesti.
Le Ray:n poika muutti Yhdysvaltoihin ja suku menetti Chaumontin linnan Ranskan
vallankumouksessa v 1789.
Vaiherikkaan historiansa
päätteeksi Chaumont myytiin sokeritehtailija
Say:n suvulle vuonna 1872. Sukuun liittyi jalosukuinen prinssi, joten
linnassa nähtiin arvovaltaisia kansainvälisiä vastaanottoja, joita
kunnioittivat läsnäolollaan mm Englannin
Edward VII, Portugalin ja Romanian monarkit sekä intialaisia maharajoja.
Viimemainittujen ansioista linnan pihalla nähtiin muun muassa norsu. Pörssiromahduksen myötä linnan
talous romahti ja se päätyi valtiolle 1930-luvulla.
|
The castle yard |
Linnan pihalla komeilee kivinen talli, joka oli 1800-luvun
lopussa Euroopan modernein. Tallissa oli tilavat tallit ratsuille, poneille ja vaunuhevosille. Koska ratsut olivat
arvotavaraa, oli niiden pilttuisiin asetettu pehmusteita hankaus- ja
törmäysvahinkojen välttämiseksi. Ponit näyttivät tarvitsevan erityishuomiota jo
tuolloin, sillä niiden ovien lukot oli tuplavarmistettu.
Satulahuone oli
moitteettomassa järjestyksessä ja sinne oli aseteltu näytille Hermeksen suunnittelemia varusteita ja
ratsastusasu. Vaunutallissa oli ajopelejä moneen lähtöön: kylille, picnicille,
asiointiin, juhlakäyttöön. Yhdessä huoneessa komeili Venäjän vallankumouksen
jaloista turvaan tuodut venäläisen ruhtinas
Orlovin ravikärryt.
|
The stables |
|
Tidy and classy |
|
The carriages of the Russian Orlov family |
|
The tack room with Hermes equipment |
Linnan ja tallin
ympärillä avautuu upea englantilainen
puutarha, jossa olisi riittänyt käyskentelyä moneksi tunniksi.
|
The castle garden |
|
Meet the frogs! |
Linnakatselmuksen jälkeen
nautimme illallisen hotellin terassilla ja vetäydyimme nukkumaan heinäkuun helteen
kuumentamiin huoneisiimme. Nukuin hyvin, sillä pidin huoneessa läpivedon.
Osa kuvista on reissukavereiden ottamia, kiitos!
Tarinaa jatkuu
tulevissa postauksissa.
Tuo kuva hevosista vedessä! Viime vuosilta ainoa hevoskokemukseni on oppaan riimussa hevosen selässä istuttu parituntinen Mongoliassa ja se alkoi heti jonkun joen ylityksellä. Arvaa jännittikö kokematonta, kun hevonen laskeutuu joen penkalta jokeen!
VastaaPoistaIiks voin kuvitella! Mongolia on ihana hevosmaa! MOngolianhevonen on historiallinen, hieno, sitkeä eläin:). Kiva kun uskaltauduit selkään!
PoistaMinä voisin lähteä tuonne Loiren suunnalle viinimatkailemaan. Ja tarkoitus joku kerta onkin lähteä. Ratsaille en viiniä yhdistäisi, mutta nuo linnat kyllä voisin minäkin kierrellä!
VastaaPoistaLoiren laakso on linnaparatiisi... suosittelen ratsain tai muilla välineillä:)
PoistaTuollainen piknik maaseudulla kiinnostaisi kovasti, jos ei tarvitsisi hevosella ratsastaa paikan päälle :-D Eipä silti, ratsastus olisi kyllä hieno taito osata, en ole kokeillut kuin hieman nuorena.
VastaaPoistaUpeita linnoja tuolla on paljon, sitä ei aina käsitä täältä kotisohvalta. Suomessa kun ei kovin montaa linnaa ja kartanoa ole, kun verrataan esimerkiksi Loiren laaksoon. Mahtavat puitteet on ollut ratsastusmatkalle kerta kaikkiaan!
juu, reissu tuntui lähes aikamatkalta, kun sen teki ratsain kuin muskettisoturi:). Ja totta, Raskan linnahistoria on henkeäsalpaava... Eipä meiltä tarvitse reissata kuin Ruotsiin tai Viroon, kun ollaan jo ihan eri kartanokulttuurissa...
PoistaKuulostaa kyllä tosi hauskalta seikkailulta. Linnoja olisi kiva kierrellä lastenkin kanssa mutta ei ratsain. :)
VastaaPoistaLapset varmasti innostuisivat myös:) Ihania paikkoja!
PoistaTuo kuullostaisi ihan minulle sopivalta reissulta - rakastan historiaa! :)
VastaaPoistaVoi kuinka ihanalta näyttää ja kuulostaa. Ja ihan täydellistä, kun olitte ratsain liikenteessä<3
VastaaPoistaVau mikä paikka ja upeita kuvia :)
VastaaPoista