Ratsastusvaellus Loiren laaksossa Osa 1/6: Fougéres- linnoitus ja metsästyslinna Cheverny

Ratsastusvaellus Loiren linnalaaksoon oli pitkäaikainen unelmani, joka toteutui kesällä. Postasin siitä heti yhteenvedon.  Koska reissu ei yhdellä postauksella tyhjene, kerron tässä ja tulevissa postauksissa tarkemmin reissun päiväohjelmasta ja linnoista. 
Tässä reissun kaksi ensimmäistä päivää.

Porukkamme Chevernyn linnan edustalla

Aloitimme seikkailumme Loiressa lentämällä Pariisiin, josta pyyhälsimme kahdella junalla Loiren laakson Montrichardin asemalle. Vaellustallin edustaja nouti meidät asemalta autolla Pontlevoy-pikkukaupunkiin, joka oli tyypillinen maalaispikkukaupunki kauniiden harmaakivirakennusten reunustamine kapeine katuineen.  

 Yövyimme Pontlevoyssa vaelluksen ensimmäisen ja viimeisen yön tunnelmallisessa, satoja vuosia vanhassa hotellissa, jossa lattiatkin olivat historiallisesti kallellaan.

Montrichardin juna-asema

Hotellimme Pontelvoyssa

Nautimme hotellilla ratsastusopas-Davidin isännöimän kolmen ruokalajin illallisen: capracciota, vasikanpateeta, turskaa ja marjajäädykettä paikallisella viinillä ryyditettynä. Keskustelimme tulevan viikon ratsastusohjelmasta, joka tulisi sisältämään huikeat 8 linnavierailua. 

Reissumme ideana oli vaeltaa Loiren laaksossa hevosilla kuin muinaiset kuninkaalliset, jotka muuttivat hovinsa linnasta toiseen irtaimistoineen ja tuhansine henkilöineen monta kertaa vuodessa. 
Esimerkiksi Ranskan keskiaiainen kuningas Frans I matkusti hoveineen peräti 8000 päivää 11778 päivää kestäneen hallitsijakautensa aikana.

Reitti kulki halki maissipeltojen...

..halki viinitarhojen...

...hyvillä mielin

Ratsastimme kuuden päivän  n, 180 kilometrin pituisen lenkin, jossa päivämatka vaihteli 19 km ja 38 km välillä. Olimme hyvissä käsissä: David on alan tutkinnon suorittanut toisen polven ratsastusmatkaopas, joka pyörittää isänsä vuonna 1970 perustamaa ratsastusvaellusyritystä.

David vetää omia vaelluksia ja kouluttaa ranskalaisia ratsastusvaellusoppaita

Nautittuamme perinteisen ranskalaisen patonki&croissant-aamiaisen juusto- ja leikkelelisukkeineen meidät kyyditettiin tallille, jossa ratsut odottivat satuloituina. 
Hevoset olivat suhteellisen kookkaita ja niiden joukossa oli ranskanravureita, paint- ja arabisekoituksia, jolloin myös ripaus poolohevosta. 

David auttoi jokaisen satulaan, kiristi vyöt ja tarkasti varusteet. Sama tuli toistumaan joka päivä. Minusta on hyvä, että tallin väki satuloi hevoset pitkillä vaelluksilla, sillä varusteiden on asetuttava jetsulleen, ettei hevosille tule hankaumia.

Hepat odottivat meitä valmiiksi satuloituina

Hepat yöpyivät tilavilla laitumilla

Hepat satuloitiin picinic-tauoilla naruun kiinnitettyinä

Ensimmäisen puolen tunnin aikana haimme jonoon oikeaa järjestystä. Kuljimme käyntiä, ravia ja laukkaa pitkin peltoaukioiden ja pikkukylien täplittämää maaseutua. Kuin elokuvassa vastaamme polki kaksi pikkupoikaa patongit repusta törröttäen.

Reittimme halkoi useita pikkukaupunkeja ja kyliä

 Reilut 1,5 tuntia ratsastettuamme pysähdyimme lounaalle keskiaikaisen Fougéres sur Bievre – linnan muurille, jonne meille oli katettu picnic-buffet ja siisti ruokapöytä. 
Herkuttelimme valko-, rose- ja punaviinin ryydittämänä patongit, leikkeleet, juustot, nektariinit, pateet ja muut herkut ja katselimme hevosten mutustelevan tyytyväisinä ruohoa. 

Saapuminen picnic-paikalle

Pöytä on katettu ratsastajille - hepoille ruohoa

Olenkohan kattanut kaiken...?

Picnicin jälkeen ostimme liput linnaan ja kiersimme linnan salit, pesuhuoneet ja makuuhuoneet, kapusimme kapeisiin torneihin ja ihmettelimme keskiajan sisävessoja. Ihastelimme linnan yrttitarhaa, jossa kasvatettiin aikoinaan myös lääkekasveja. 

Linnan kylpyhuone

Viikon aikana vierailemistamme linnoista Fougéres oli pikemmin linnoitus kuin kuninkaiden ja aatelisten asumus. 
Fougéresin tarina alkaa jo 1000-luvun alusta, mutta linna rakennettiin loistoonsa Ludvig XI:n aikana, kun se oli vuonna 1429 saatu huonokuntoisena takaisin englantilaisilta, joiden käsiin se oli päätynyt satavuotisessa sodassa.  

Fougeres-linnan keskiaikaista tunnelmaa

Picnic-tauko linnavisiitteineen kesti pari tuntia. Sitten satuloimme ratsut uudestaan ja jatkoimme matkaa uuteen linnaan. Reitti halkoi peltoja, kyliä ja viiniviljelmiä. 
Hevoset olivat tottuneet maaseudun meininkiin, eikä kukaan hermoillut puimureille, polkupyörille tai autoille. Yhtä valtavaa kuorma-autoa väistimme tien laitaan pellolle.

2,5 tunnin ratsastuksen jälkeen saavuimme laitumelle. 
Riisuimme hevoset yöpymään tilavalle heinäpellolle, pesimme kädet ja kasvot vesikanisterista, hörppäsimme pari lasia mehua ja nousimme autoon suuntana Cheverny-linna.

Käsien pesu ja juomahetki päivän päätteeksi laitumella

 

Hevoset eivät säikkyneet polkupyöriä eivätkä autoja

Jos linna näytti tutulta, se johtui siitä, että sen suunnittelija piirsi myös Pariisin Luxemburgin palatsin, tai siitä, että se oli sarjakuvapiirtäjä Herven malli Tintti-seikkailussa. Linnassa on nykyisin myös Tintti-näyttely.

Chateau de Cheverny

Cheverny on Ranskan ensimmäisiä yksityisiä linnoja, joka avasi ovensa turisteille. Linna on ollut saman de Vibraye-suvun hallussa jo 600 vuotta ja markiisin kolmilapsinen perhe asuttaa sitä nykyisinkin. 
Markiisi vetää metsästysaikaan peurajahteja satapäisine metsästyskoiralaumoineen.

Linnan huoneet kertoivat asukkaidensa elämästä vuosikymmenten varrella: lastenhuone, markiisittaren huone hääpukuineen, ruokasalit ja linnan kappeli sekä makuusalit, joista yksi oli varattu kuninkaille ja muille arvovieraille. 

1800-luvulla linnaan rakennettiin ajan muodin mukaisesti upea aseita ja haarniskoja esittelevä näyttelyhuone.

Chevernyn linnan sisätiloja

Chevernyn metsästyskoiria

 Pihalla avatui kaunis symmetrinen puutarha suihkulähteineen ja ”orangeriin” rakennettuine linnakahviloineen, jossa myytiin talon olutta ja siideriä. Orangeri rakennettiin aikoinaan appelsiinipuiden talvisuojaksi. 

Toisen maailmansodan aikaan sinne muutti suojaan Leonardo da Vincin Mona Lisa.  
Linnassa on tauluja tunnetuilta maalareilta, kuten Titianilta ja Raphaelilta. Kauniit maisemataulut maalannut taiteilija maalasi aikoinaan myös kuningatar Marie Antoinetten kuvia, ja pelastui vallankumouksessa giljotiinilta hyvällä tuurilla: hänen sijaansa mestattiin erehdyksessä toinen mies.

Cheverny takapihalta katsottuna

Opin linnassa tärkeitä historiallisia faktoja, kuten että haarukat alettiin kattaa piikit alaspäin Ludvig XV:n kyllästyttyä piikkeihin takertuneisiin hihoihin, ja että Kaarle X alkoi katattaa lasit ja juomat pöytään päästäkseen eroon juoruja kuuntelevista juomanlaskijoista. 

Opin myös olemaan ihmettelemättä entisaikojen lyhyitä petejä: sängyissä nukuttiin istualleen, koska makuuasento oli varattu kuolleille. Sitä paitsi maaten nukkuessa oli vaarana nielaista kielensä ja tukehtua.  

Linnan olutta

Linnavisiitin jälkeen ajoimme Bracieux-pikkukaupunkiin, jossa majoituimme kahdeksi yöksi tunnelmalliseen, sisäpihaa kiertävään korttelihotelliin. Koska oli lähes helteisen kuuma, pulahdin ennen illallista hotellin uima-altaaseen.

Nautimme illallisen kaupungin laidalla kauniissa terassiravintolassa. Otin alkupalaksi ja pääruuaksi kalaa, jälkiruuaksi jäädykkeen. Siunailin ranskalaista keittiötä, jossa jokainen ruokalaji on maukas ja vivahteikas ja pöydästä nousee sopivan kylläisenä.

Hotellimme Braciieux-kaupungissa

Kalamureke-alkupala

Tulevissa postauksissa kerron linnavaelluksen muista päivistä ja linnoista.

Tässä linkki tiivistelmään koko reissusta.

Tässä linkki kohteeseen.

Mukana reissussa suomalainen ratsastus- ja vapaa-ajan merkki House of Horses Helsinki.