Ratsastuslomalla linnasta linnaan Loiren laaksossa

Loiren laakso on linnaparatiisi. Ratsastin laaksossa 6 päivää linnasta linnaan entisaikojen kuninkaiden ja markiisien jalanjäljissä. Saldona oli 176 ratsastuskilometriä, 8 upeaa linnaa ja picnic-pöydittäin ranskalaisia herkkuja.

Tyttären kanssa Chambordin linnan edustalla

 Ratsastusreittimme myötäili samoja peltoja, kyliä ja varjoisia metsäreittejä, joita Ranskan muinaiset kuninkaat käyttivät muuttaessaan hovia linnasta toiseen tai tarkistaessaan uusien linnojen rakennusprojektin etenemistä.

Vierailimme kahdeksassa linnassa

Laukkasimme valkoisena hohtavan Chambord-linnan pihalla, poseerasimme satulassa linnaa vasten ja karautimme turistilauman ohi linnan puistoon picnic-aterialle.  

Fougéres sur Bievre- linnanmuurin katveessa nautimme picnicin vieri vieressä ratsujemme kanssa.

Linnat tekivät historian eläväksi. 

Beauregard- ja Chenonseau-linnat esittelivät ylimystön arkea kupariastioisine keittiöineen, silkkitapetein vuorattuine salonkeineen ja rauhallisine makuuhuoneineen. 

Chaumont- linna valotti entisaikojen hevoselämää valtavine ratsu-, poni- ja valjakkotalleineen. 

Ratsutalli Chaumontin linnassa

Linnat olivat aikoinaan tapahtumien polttopisteissä. Niissä syntyi ja kuoli kuninkaallisia, juoniteltiin valtion asioita, teloitettiin vihamiehiä ja solmittiin rauhansopimuksia. 

Opin, että Alexandre Dumas’n tarunhohtoinen d’Artagnan oli ihan oikea kuninkaan muskettisoturi, joka yöpyi 1600-luvulla Amboisin linnassa vanginsaattokeikallaan.

 Löysin samasta linnasta myös Leonardo da Vincin haudan.

 

Leonardo da Vincin hauta

Osa linnoista oli yhä käytössä: Villesavinissa bongasimme kreivittären kohentelemassa sohvatyynyjä ja ihastelimme nuoren kreivin kasvattamia ranskalaisia muuleja. 

Chevernyssä piipahdimme linnavisiitin lomassa katsomassa linnan satapäistä metsästyskoiralaumaa. Matkailijoiden tuomat lipputulot ovat tarpeen linnojen ylläpitokulujen kattamiseksi.

Ratsastimme päivittäin plus-miinus 30 kilometriä, joskin yhtenä päivänä ratsastettiin vain 20 km picnic-lounaalle ja loppupäivä levättiin. Viimeisenä päivänä urakoimme lähes 40km takaisin tallille.

Vaellus oli keskitahtinen: hiljaisia, lähes meditatiivisia metsäkäyskentelyjä täydensivät lukuisat napakat laukat maissi- ja auringonkukkapeltojen laidoilla ja sänkipeltoja halkoen.

Ratsastimme läpi vehmaiden niittyjen...

...laukkasimme sänkipelloilla...

..sivuutimme auringonkukkapeltoja...

Oppaamme David on toisen polven ratsastusvaellusopas, jonka isä oli ratsastusmatkailun uranuurtaja Ranskassa. 

David jatkaa isänsä vuonna 1970 perustamaa maasto- ja vaellusratsastustallia järjestäen vaelluksia Ranskan linnoihin, historiallisiin kyliin, viiniviljelmille ja rantalaukkareiteille. 

David myös kouluttaa tulevia ratsastusmatkaoppaita – lajiin on Ranskassa ihan oma koulutusohjelmansa.

Ratsastusoppaamme David ratsasti hevosensa kanssa myös Santiago de Compostelan reitin yli 1500km

Davidin tallissa kopsuttelee yli 40 hevosta, jotka ovat erilaisia sekoituksia ranskanravuria, poolohevosta, painttia ja arabia. Arabi- ja paint -siitosorit löytyvät tallilla omasta takaa. Omassa ratsussani oli myös ripaus poolohevosta.

Hevoset kasvavat ja elävät luonnonmukaisesti valtavilla laitumilla, talleja ei juuri käytetä. Leppoisa yhteiselo oli hitsannut ratsut sopuisaksi laumaksi. 

Oli kiva katsella, miten hepat hyvin viihtyivät keskenään ja nuokkuivat picnic-tauoilla toistensa kyljissä ja häntien suojassa.

Hepat lounastauolla

Kaikkien ratsut olivat ystävällisiä ja pysyivät hyvin käsissä kaikissa askellajeissa. Oma tammani ärsyyntyi välillä paarmoista ja reitin varrella laiduntaneista korskeista oreista. Yksi letkamme poni inhosi takaoppaan hevosta, mutta väliin löytyi sopiva hevonen tunteita viilentämään.

Hevoset toimivat niin maastossa kuin maantielläkin

Hepat eivät säikkyneet autoja tai fillareita

Asuimme reitin varrella kolmessa viehättävässä pikkukylässä hotelleissa, joista osassa oli myös uima-allas. Se olikin tarpeeseen, sillä ratsastusviikollamme helle helotti yli 40-asteisena. 

Hevoset eivät olleet helteestä moinenkaan (etenkään kun niitä jäähdyteltiin suihkuttamalla, kahlaamalla joissa ja kaatamalla vesipullollisia suoraan niskaan), mutta me ratsastajat ähkimme välillä siihen malliin, että jäähdyttelin kroppaa kastelemalla paitani käsienpesuvedellä läpimäräksi. 

Vilvoitimme hevosten jalkoja joessa

 Helle vaihtui sateeksi viimeisenä päivänä

Yhtenä iltana yövyimme paikallisella viinitilalla. Aloitimme visiitin siirtymällä ratsailta helteestä hikisinä suoraan viileään viinikellariin, jossa maistelimme valkoista ja kuohuvaa ennen tutustumista viininvalmistusprosessiin. Salut!

Viinikellarissa

 

Tallikoira Tosca saa viilennystä

Yhtenä iltana siirsimme helteen vuoksi iltapäiväratsastuksen iltaan. Haimme hevoset picnic-paikalta, jonne olimme ne päivällä jättäneet laiduntamaan, nousimme selkään ja aloitimme n. 20km vaelluksen kylien, omakotitaloalueiden, maissi- ja auringonkukkapeltojen ja lehtimetsien halki. 

Ilta-aurinko värjäsi pellot kullanruskeiksi ja loi upean iltavalon laukkapätkillemme.

Ilta tummui vähitellen pilkkopimeäksi, emmekä nähneet enää edes hevostemme korvia. Oli huikeaa edetä sokeana ryhmänä käyntiä, ravia ja laukkaa ja päätellä maapohjan laatu kavioiden kopseesta. Välillä mentiin asvaltilla, välillä hiekkaisella metsäpolulla, välillä ylitettiin puinen silta. Jonkun ratsun kenkä löi mustaan yöhön kirkasta kipinää.

Yöratsastuksella

Koska oltiin Ranskassa, syötiin hyvin ja kauan. Picnic-pöydät notkuivat päivittäin patonkia, juustoja, leikkeleitä, salaattia, erilaisia salaatinkastikkeita, sinapinsiemensosetta ja hedelmiä. Näitä täydensivät vaihdellen sardiinit, wrapit, kananmunat, pateet, kanapalat ja muut maukkaat proteiinin lähteet. 

Kyytipoikana nautittiin vettä, kivennäisvettä sekä valko-, rose- ja punaviiniä, jotka oli valittu paikallisilta tiloilta.

Picnicpöytä on katettu..

...ja nautitaan ratsujen lähellä...

...eikä lopu kesken.

Kaikki tämä loihdittiin meille päivittäin tavarankuljetusautoon rakennetusta kenttäkeittiöstä. Aterian päälle nautittiin kahvit ja suklaata. Sitten paneuduttiin nurmelle siestalle kuunnellen laiduntavien hevosten hörinää ja heinänpurentaa.

Coco esittelee autokeittiötä

Jätimme ratsut yöksi Davidin ennalta valitsemille laitumille, joissa riitti tilaa, heinää ja varjoisia puita.  David yöpyi tiimeineen teltassa laitumen vieressä ratsujen hyvinvoinnista huolehtien.

Tämä reissu ei yhdellä postauksella tyhjene, joten postaan myöhemmin lisää reittimme linnojen kutkuttavista tarinoista. 

Samantha, luottoratsu

Mukana matkassa iki-ihana suomalainen ratsastus- ja vapaa-ajan mallisto House of Horses.

Tässä linkki kohteeseen.

Hieno reissu!