maanantai 5. elokuuta 2019

Ratsastuslomalla linnasta linnaan Loiren laaksossa


Loiren laakso on linnaparatiisi. Ratsastin laaksossa 6 päivää linnasta linnaan entisaikojen kuninkaiden ja markiisien jalanjäljissä. Saldona oli 176 ratsastuskilometriä, 8 upeaa linnaa ja picnic-pöydittäin ranskalaisia herkkuja.
Ratsastajat Chambordin linnan edessä
Tyttären kanssa Chambordin linnan edustalla
 Ratsastusreittimme myötäili samoja peltoja, kyliä ja varjoisia metsäreittejä, joita Ranskan muinaiset kuninkaat käyttivät muuttaessaan hovia linnasta toiseen tai tarkistaessaan uusien linnojen rakennusprojektin etenemistä.
Loiren laakson linnoja
Vierailimme kahdeksassa linnassa
Laukkasimme valkoisena hohtavan Chambord-linnan pihalla, poseerasimme satulassa linnaa vasten ja karautimme turistilauman ohi linnan puistoon picnic-aterialle.  
Fougéres sur Bievre- linnanmuurin katveessa nautimme picnicin vieri vieressä ratsujemme kanssa.
Linnat tekivät historian eläväksi. 
Beauregard- ja Chenonseau-linnat esittelivät ylimystön arkea kupariastioisine keittiöineen, silkkitapetein vuorattuine salonkeineen ja rauhallisine makuuhuoneineen. 
Chaumont- linna valotti entisaikojen hevoselämää valtavine ratsu-, poni- ja valjakkotalleineen
Chaumontin linnan talli
Ratsutalli Chaumontin linnassa
Linnat olivat aikoinaan tapahtumien polttopisteissä. Niissä syntyi ja kuoli kuninkaallisia, juoniteltiin valtion asioita, teloitettiin vihamiehiä ja solmittiin rauhansopimuksia. 
Opin, että Alexandre Dumas’n tarunhohtoinen d’Artagnan oli ihan oikea kuninkaan muskettisoturi, joka yöpyi 1600-luvulla Amboisin linnassa vanginsaattokeikallaan.
 Löysin samasta linnasta myös Leonardo da Vincin haudan.
 
The grave of Leonardo da Vinci
Leonardo da Vincin hauta
Osa linnoista oli yhä käytössä: Villesavinissa bongasimme kreivittären kohentelemassa sohvatyynyjä ja ihastelimme nuoren kreivin kasvattamia ranskalaisia muuleja. 
Chevernyssä piipahdimme linnavisiitin lomassa katsomassa linnan satapäistä metsästyskoiralaumaa. Matkailijoiden tuomat lipputulot ovat tarpeen linnojen ylläpitokulujen kattamiseksi.

Ratsastimme päivittäin plus-miinus 30 kilometriä, joskin yhtenä päivänä ratsastettiin vain 20 km picnic-lounaalle ja loppupäivä levättiin. Viimeisenä päivänä urakoimme lähes 40km takaisin tallille.
Vaellus oli keskitahtinen: hiljaisia, lähes meditatiivisia metsäkäyskentelyjä täydensivät lukuisat napakat laukat maissi- ja auringonkukkapeltojen laidoilla ja sänkipeltoja halkoen.

Ratsastajat Loiren laaksossa metsäniityllä
Ratsastimme läpi vehmaiden niittyjen...

Ratsastajat Loiren laaksossa sänkipellolla
...laukkasimme sänkipelloilla...

Ratsastajat ja auringonkukkapelto
..sivuutimme auringonkukkapeltoja...

Oppaamme David on toisen polven ratsastusvaellusopas, jonka isä oli ratsastusmatkailun uranuurtaja Ranskassa. 
David jatkaa isänsä vuonna 1970 perustamaa maasto- ja vaellusratsastustallia järjestäen vaelluksia Ranskan linnoihin, historiallisiin kyliin, viiniviljelmille ja rantalaukkareiteille
David myös kouluttaa tulevia ratsastusmatkaoppaita – lajiin on Ranskassa ihan oma koulutusohjelmansa.
Ratsastusopas David the riding guide
Ratsastusoppaamme David ratsasti hevosensa kanssa myös Santiago de Compostelan reitin yli 1500km
Davidin tallissa kopsuttelee yli 40 hevosta, jotka ovat erilaisia sekoituksia ranskanravuria, poolohevosta, painttia ja arabia. Arabi- ja paint -siitosorit löytyvät tallilla omasta takaa. Omassa ratsussani oli myös ripaus poolohevosta.

Hevoset kasvavat ja elävät luonnonmukaisesti valtavilla laitumilla, talleja ei juuri käytetä. Leppoisa yhteiselo oli hitsannut ratsut sopuisaksi laumaksi. 
Oli kiva katsella, miten hepat hyvin viihtyivät keskenään ja nuokkuivat picnic-tauoilla toistensa kyljissä ja häntien suojassa.
horses drinking together

Hepat lounastauolla
Hepat lounastauolla
Kaikkien ratsut olivat ystävällisiä ja pysyivät hyvin käsissä kaikissa askellajeissa. Oma tammani ärsyyntyi välillä paarmoista ja reitin varrella laiduntaneista korskeista oreista. Yksi letkamme poni inhosi takaoppaan hevosta, mutta väliin löytyi sopiva hevonen tunteita viilentämään.
Ratsastajat maantiellä
Hevoset toimivat niin maastossa kuin maantielläkin

Ratsukot kohtaavat polkupyörilijöitä Riders meet bicycles
Hepat eivät säikkyneet autoja tai fillareita
Asuimme reitin varrella kolmessa viehättävässä pikkukylässä hotelleissa, joista osassa oli myös uima-allas. Se olikin tarpeeseen, sillä ratsastusviikollamme helle helotti yli 40-asteisena
Hevoset eivät olleet helteestä moinenkaan (etenkään kun niitä jäähdyteltiin suihkuttamalla, kahlaamalla joissa ja kaatamalla vesipullollisia suoraan niskaan), mutta me ratsastajat ähkimme välillä siihen malliin, että jäähdyttelin kroppaa kastelemalla paitani käsienpesuvedellä läpimäräksi
Horses cooling feet in the river in France
Vilvoitimme hevosten jalkoja joessa
Cardinal Richelieu's troups riding on a mission
 Helle vaihtui sateeksi viimeisenä päivänä
Yhtenä iltana yövyimme paikallisella viinitilalla. Aloitimme visiitin siirtymällä ratsailta helteestä hikisinä suoraan viileään viinikellariin, jossa maistelimme valkoista ja kuohuvaa ennen tutustumista viininvalmistusprosessiin. Salut!
Viinikellarissa
 
David gives water to Tosca dog
Tallikoira Tosca saa viilennystä
Yhtenä iltana siirsimme helteen vuoksi iltapäiväratsastuksen iltaan. Haimme hevoset picnic-paikalta, jonne olimme ne päivällä jättäneet laiduntamaan, nousimme selkään ja aloitimme n. 20km vaelluksen kylien, omakotitaloalueiden, maissi- ja auringonkukkapeltojen ja lehtimetsien halki. 
Ilta-aurinko värjäsi pellot kullanruskeiksi ja loi upean iltavalon laukkapätkillemme.

Ilta tummui vähitellen pilkkopimeäksi, emmekä nähneet enää edes hevostemme korvia. Oli huikeaa edetä sokeana ryhmänä käyntiä, ravia ja laukkaa ja päätellä maapohjan laatu kavioiden kopseesta. Välillä mentiin asvaltilla, välillä hiekkaisella metsäpolulla, välillä ylitettiin puinen silta. Jonkun ratsun kenkä löi mustaan yöhön kirkasta kipinää.
Night ride in French Loire
Yöratsastuksella
Koska oltiin Ranskassa, syötiin hyvin ja kauan. Picnic-pöydät notkuivat päivittäin patonkia, juustoja, leikkeleitä, salaattia, erilaisia salaatinkastikkeita, sinapinsiemensosetta ja hedelmiä. Näitä täydensivät vaihdellen sardiinit, wrapit, kananmunat, pateet, kanapalat ja muut maukkaat proteiinin lähteet. 
Kyytipoikana nautittiin vettä, kivennäisvettä sekä valko-, rose- ja punaviiniä, jotka oli valittu paikallisilta tiloilta.
Picnic lunch in a riding holiday in Loire Valley
Picnicpöytä on katettu..

picnic at a riding holiday in France
...ja nautitaan ratsujen lähellä...

...eikä lopu kesken.
Kaikki tämä loihdittiin meille päivittäin tavarankuljetusautoon rakennetusta kenttäkeittiöstä. Aterian päälle nautittiin kahvit ja suklaata. Sitten paneuduttiin nurmelle siestalle kuunnellen laiduntavien hevosten hörinää ja heinänpurentaa.
Coco esittelee autokeittiötä
Jätimme ratsut yöksi Davidin ennalta valitsemille laitumille, joissa riitti tilaa, heinää ja varjoisia puita.  David yöpyi tiimeineen teltassa laitumen vieressä ratsujen hyvinvoinnista huolehtien.
Tämä reissu ei yhdellä postauksella tyhjene, joten postaan myöhemmin lisää reittimme linnojen kutkuttavista tarinoista
Riitta reissasi Loiren laaksoon ratsastus vaellukselle
Samantha, luottoratsu
Mukana matkassa iki-ihana suomalainen ratsastus- ja vapaa-ajan mallisto House of Horses.
House of Horses -paita toimi hyvin helteessä
Hieno reissu!

18 kommenttia:

  1. Voi hyvänen aika, millaiselle matkalle oletkaan osallistunut! Voin kuvitella (tällaisena tuskin hevoseen koskeneena), että olisi kyllä ratsastajan unelmareissu. Nu Loiren alueen linnat, voi että. Minulla tosin on jo 25 vuotta aikaa, kun autoreissulla niissä käytiin. Mutta mielessä ovat yhä upeina paikkoina. Varmasti olikin hieno reissu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Ja kyllä! Tällä reissulla elää pitkään:). Tämä oli dream-come-true, olin jo pitkään haaveillut tästä ja nyt se toteutui. Historia tuli todella aidoksi kun kuljimme reitit entisaikojen tyyliin ratsain:)

      Poista
  2. Aika huikeaa! Omat "ratsastuskokemukseni" ovat vain talutettuina, mutta Mongoliassa kuljimme kyllä yli tunnin matkan siten, että meidän, ei juuri ratsastaneiden, hevoset olivat kiinni riimuilla oppaan hevosessa - ja niistä paarmoista ehti kyllä silläkin matkalla kertyä kokemuksia! Haastavaa, kun ne pyörivät nilkoissa eikä kokemattomana oikein uskalla satulassa paljon vääntelehtiäkään :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hauska muisto sinulla! Voin vaan kuvitella millaista on kun ei tasapainosyistä pääse raapimaan paarmaa nilkasta! Eikö mongolianhevoset ole ihania! Olin siellä ratsastusvaelluksella vuonna 2009, ihastuin ikihyviksi sitkeisiin mongolianhevosiin. Mongolia oli niin "back to basics", että ihmettelin taas töihin palattuani suomalaisia jonninjoutavia kokouksia.

      Poista
  3. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  4. Todella ihanan kuuloinen reissu ollut teillä! Sai vanhan heppatytönkin innostumaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen lämpimästi! Reissuvaihtoehtoja on vaikka mitä: koulua, esteitä, maastoa, vaelluksia, working ranch. KÄytän Horsexplore-matkatoimistoa, niin pääsen aina valvottuun talliin, jossa hevosilla on hyvä olla.

      Poista
  5. Tämä oli tosi kiva tarina! Loire'n laakso on aivan ihana paikka, ja hevosen selästä varmasti vielä ihanampi! Kiitos Riitta! Jatko-osaa odotellessa :)

    - MyEmpowerMission/Eve A

    VastaaPoista
  6. Siis wau, kuinka upea reissu teillä on ollut. Mahtavan näköiset tilukset ja maat! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu... ja hevosella pääsi syvälle maaseudun elämään!

      Poista
  7. Kuulostaa aivan unelmalomalta <3
    Ihanaa alkanutta 20-lukua, olkoon vuodet ihania reissuja täynnä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Satu! Samaa toivon:) Ja oikein ihanaa alkanutta 20-lukua sinullekin. Kiva päästä seuraamaan sitä instassasi!

      Poista
  8. Tuo on ollut varmasti raskas, mutta erittäin antoisa reissu :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Helle teki siitä paikoitellen tukalan, mutta kumman hyvin se lopulta meni, koska hevoset eivät olleet moksiskaan. Olivat tottuneet kuumiin kesiin. Ja juotimme ja syötimme hevoset hyvin. Pidimme myös riittävän pitkät picnic-tauot, joilla hevoset ottivat kunnon päikkärit.

      Poista
  9. Ai huikea kuinka paljon teille tullut ratsastuskilometrejä! Varmasti ollut uskomattoman upea ja ainutlaatuinen reissu, ainankin kuvista päätellen ja maistuvan näköiset herkut teillä ollut picnicillä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, ranskalainen picnic on ihan oma lukunsa... Ja jotenkin nuo kilometrit onnistuivat sulattamaan herkut, vaikka pöytä notkui:)

      Poista
  10. Wau, mitkä maisemat! Ja miten ihanan aurinkoista. Tällaiset kuvat hellii mieltä, kun Suomessa on koko ajan niin pimeä tähän vuodenaikaan. Ihana reissu ollut varmasti :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta. Katselen näitä kuvia pitkin vuotta. Tavallaan elän reissun aina uudestaan kuvien ja blogipostausten kautta. Sekin ilo blogista:)

      Poista