Joaon ja H2O:n ohjauksessa (kuva Anu Surakka) |
Ratsastusloman alussa
kävimme katsastamassa tallin, ja näin Joao-opettajan ratsastavan vaivattoman kevyesti
kauniisti askeltavaa valkeaa lusitanoa. Illallisella Joao kertoi minun
ratsastavan hevosella seuraavana aamulla ja kehotti samaan syssyyn ”drink only water”. Joao on intohimoinen ja taitava dressage-ratsastaja,
joka on ammentanut oppinsa mm. armeijassa Portugalin ratsuväeltä sekä myöhemmin
Arthur Kottakselta ja Emile Faurielta.
Korkkipuiden reunustamalla tallitiellä |
Huomasin heti selkään
noustua, että tämä lusitano oli luonteeltaan kaikkea muuta kuin vedenhaljakka
nimensä H2O. H2O oli herkkis, joka
muitta mutkitta marssi käyntiin kun olin vasta nousemassa satulaan ja laukkasi pikkuaskelin ratsastuskentälle,
kun yritin säätää jalustinhihnoja. ”Hengitä,
hengitä”, huikkasi ohittamani Kavioliiton Katja, jonka kanssa olimme
samalla tunnilla.
Katjan kanssa koulutunnilla herkkislusitanoilla (Kuav Anu Surakka) |
Joaolla oli niksinsä, ja
ne purivatkin kun vaan pystyin toteuttamaan ne. Joao neuvoi istumaan hiphhiljaa ja pitämään hevosen
turva-asennossa, eli lievässä
avutaivutuksessa koko tunnin ajan. ja toden totta, kun avo herpaantui, H2O
painoi kaasua ja suuntasi minne huvitti. (näin myöhemmin, miten upeasti reissukaverini
ratsasti rauhallisen oloista H2O:ta, joten kaikki oli todellakin kiinni ratsastajasta…).
Keskityimme tunnilla
käynti- ja ravityöskentelyyn ja teimme passagea sekä piaffin alkeita. Passagea
H2= tarjoili mielellään, mutta pinkeät piaf-avuni ärsyttivät ratsun aina
kimpoamaan johonkin väärään suuntaan ja asellaajiin. Olisi pitänyt vain ajatella piaffia. Saimme kuitenkin
valmiiksi muutaman piaf-askeleen, ja päätimme harjoituksen heti siihen.
Seuraavat pari tuntia
päätin hypätä esteitä (tein niistäkin oman postauksensa), sillä esteopettaja
Filipa oli vähintään yhtä terapeuttinen kuin se KWPN , jonka opetusmestarikseni
sain. Mutta pian veri veti taas koulutunnille testaamaan, jäikö H2O:n neuvoista
jotain mieleen ja perstuntumaan.
Sain Joaolta seuraavaksi ratsukseni
ihanan Oscarin (ranskalainen ravuri!), tallin peruspuurtajan, jolta sujuvat
piffit ja paffit, estehypyt, maastoilut
ja varmaan valjakkoajokin sen kummemmin märehtimättä. Oscar oli nappivalinta,
sillä hän palkitsi minut heti huomattuaan minun yrittävän ratsastaa
eleettömästi kuin portuguesa.
Oscar oli mitä ymmärtäväisin opetusratsu |
Oli kiva tuntea hevosen
kulkevan alla koottuna ja pehmeänä, pitenevän ja lyhenevän ajatuksesta ja
kääntyvän kevyesti kuin perhonen. Oscarin kanssa pääsimme laukkatyöskentelyyn
ja peräti laukkapiruettien tapailuun, mutta ne tyssäsivät minun puoleltani
siihen, että tulkitsin piruettiaskeleen jotenkin energian loppumiseksi, aloin
säätämään ja liike loppui siihen.
Tunneista, Joaosta ja H2O&Oscar-
parivaljakosta jäi kuitenkin tosi hyvä mieli. Itse asiassa H2O olisi kiva
kokeilla joskus uudestaan – vaikka kaksi tuntia putkeen nähdäkseni karttuuko
tuntuma ja paraneeko herkkyys.
Katjan kanssa yhä vaan herkkislusitanojen kanssa ratsastustunnilla |
Innoissani Golegan lusitanofestivaalilla (kuva Marta Henriques Pereira) |
Tässä linkki mukavaanHipposportin Comperdell- turvaliiviin sekä Golegassa käyttämääni COZ by Cozmei-ratsastushameeseen.
Tässä linkit edellisiin postauksiin:
Juttu ratsastusviikonlopun ohjelmasta.
Juttu esteratsastustunneista
Juttu Golegan lusitanofestivaalista.
Kevyeen Comperdell-turvaliiviin ja Coz by Cozmei-ratsastushameeseen sonnustautuneena |
Tässä linkit edellisiin postauksiin:
Juttu ratsastusviikonlopun ohjelmasta.
Juttu esteratsastustunneista
Juttu Golegan lusitanofestivaalista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti