Ääni ratsastusmatkailulle!

Minulla on ilo olla yksi Somegaalan2020 finalisteista, joista voittajat palkitaan GoExpo Horse –messuilla 29.2. Olen mukana huikeassa finalistiporukassa. Pelkkä finalistipaikka on suuri kunnia. 

Jäin miettimään mitä finaalipaikka merkitsee blogilleni ja miksi blogiani kannattaisi äänestää. Siksi, että:

Koulua, esteitä, maastoa, länkkää, hevosajoa, working equitation... ratsastusmatkailu rikastaa harrastusta!

1 Ääni Riitta Reissaalle on ääni ratsastusmatkailulle, yhdelle tavalle harrastaa upeaa hevosalaa suurine ja pienine ratsastuslajeineen, pararatsastuksineen ja terapiahevosineen. Ratsastusmatkailu on ratsastuksen alalaji muiden joukossa.  

Riitta Reissaa pitää tätä alalajia esillä.

2 Ratsastusmatkailu rikastaa harrastusta. Minulla se pelasti harrastuksen, joka uhkasi upota  kaviouraan. Halusin enemmän, halusin uutta, halusin käyttää ”osaamistani” jotenkin, semminkin kun hevosen omistaminen tai vuokraaminen ja kilpaileminen eivät tulleet kysymykseen. Reissuilta sain uutta puhtia harjoitteluun.

Riitta reissaa osoittaa, mitä ratsastusmatkailu antaa tavisratsastajalle.

3 Ratsastusmatkailu avartaa ja opettaa arvostamaan moninaisuutta. Vaikka risapaitaisen argentiinalaisgauchon ryhti häviää uljaalle espanjalaiselle kouluratsastajalle, lienee molempien tyyli toimiva, jos ratsut kulkevat tyytyväisinä ja moitteetta.  On ollut hienoa huomata pelkkään riimuun ja riimunaruun suitsitun costaricalaiscriollon laukkaavan rantahiekalla yhtä hyvässä kontrollissa kuin kanget suussa maneesissa taituroiva ibero-ori.

Riitta reissaa näyttää, että ratsastustyylejä on monia ja kaikilla on oma taustansa.

4 Ratsastusmatkailu opettaa arvostamaan hevosten erilaisuutta. Ketterästi vuoria valloittava hintelä tarpaaninhevonen on yhtä karismaattinen kuin GP-liikkeitä taituroiva lihaksikas lusitano.  En arvioi hevosen elämänlaatua tallin infran, tai hevosen lihasmassan mukaan, vaan kuinka iloisena ja halukkaana ratsuni starttaa päivän ohjelmaan.

Riitta reissaa muistuttaa, että tärkein mittari on tyytyväinen terve hevonen.

5 Ratsastusmatkailu on vastuullista. Hyvät ratsastusmatkatoimistot valvovat ja neuvovat yhteistyötallejaan hyvässä hengessä. Epäkohtiin puututaan ja tarvittaessa yhteistyö lopetetaan. Köyhissä maissa ratsastusmatkailijan tuomat ratsastus- ja majoitusmaksut ovat tärkeä lisä ihmisten arkeen.

Riitta reissaa kertoo maaseudun arjesta, jonne ratsain pääsee syvemmälle.

Somegaala2020:n hashtag on #positiivisempihevosala. Ratsastusmatkailu alleviivaa erilaisuuden ymmärtämistä, suvaitsevaisuutta ja tuo iloa harrastukseen. Se jos mikä luo positiivisuutta hevosalaan!

JOS OLET SAMAA MIELTÄ KANSSANI, ANNA ÄÄNESI RIITTA REISSAA –BLOGILLE JA FACEBOOK-SIVULLE. LINKKI ÄÄNESTYKSEEN ALLA.

KIITOS! 

 https://www.playsson.net/somegaala-2020-aanestys/?fbclid=IwAR3ue-P_Jm4f8g8YAAvClbQrQnoKtUJG2D6sOwEeKzNl4nyPPeSp8Up9BZU

Loiren linnat 5/6: Muskettisoturien Amboise ja vierailu viinitilalle

Heinäkuinen ratsastusreissumme Loiren laaksossa johdatti minut "linnasta linnaan" Ranskan kuninkaiden ja muskettisoturien jalanjäljillä. Vierailimme kaikkiaan 8 linnassa, joista osasta olen kertonut jo aiemmissa postauksissa. Tällä kertaa tutustumme muskettisoturien ja Leonardo da Vincin Amboiseen.

The Amboise Castle, once visited by the musketeer d'Artagnan

Ratsastuspäivä Loiren laaksossa valkeni vähintään yhtä kuumana kuin edellisetkin päivät, joten valmistauduin ”ratsastussaunaan”. Muutamaa päivää aiemmin olimme kuumuuden vuoksi siirtäneet iltapäiväosuuden iltaan ja yöhön. Mutta nyt pysyttelimme ratsailla koko päivän. Aamupäivällä  samoilimme ja laukkailimme parisen tuntia pitkin ranskalaista maaseutua ohittaen laajoja peltoja, kyliä ja viiniviljelmiä.

We rode through village roads...

.. and cantered in open fields

Saavuimme lounasaikaan Amboisen kaupungin laidalle nauttimaan picnic-aterian kuljetusauton kylkeen tuunatussa varjossa. Vaikka pöytä notkui wrappeja ja muita herkkuja, söimme helteen vuoksi tavallista vähemmän. Uitin paitaani käsienpesuvedessä ja märkä paita viilensikin mukavasti oloa. Ratsastusopas David joukkoineen suihkutti ja juotti hevosia, jotka eivät onneksi näyttäneet juurikaan kärsivän helteestä.

Water to the horses and dogs

Picnicin jälkeen kävelimme tutustumaan läheiseen Amboisen linnaan, joka aiemmin vierailemistamme linnoista poiketen sijaitsi kaupungissa eikä maaseudulla.  Tällä 1400-luvulta juontavalla linnalla oli kiintoisa historia: siellä oli syntynyt kuninkaita, mestattu vihollisia ja solmittu rauhoja. 1400-luvulla linna kuhisi väkeä, sillä hoviin kuuluivat mm. aatelismiehet puolisoineen.  

The front of Amboise

The Amboise Castle is built in the the city, not in the country side

Linnakierroksella opin, että Alexandre Dumas’n seikkailijahahmo d’Artagnan oli ihka oikea kuninkaan muskettisoturi, joka yöpyi linnassa 1600-luvulla vanginkuljetuskeikallaan matkalla Pariisiin.

The living room and royal chair

Löysimme linnan kappelista myös Leonardo da Vincin haudan. Leonardo da Vinci saapui Amboisen alueelle 64-vuotiaana kuningas Frans I:n kutsusta eli siellä kuolemaansa saakka vuonna 1519. Leonardo oli tutustunut kuninkaaseen Ranskan valloitettua Milanon ja kuninkaan pyydettyä Leonardoa suunnittelemaan mekaanisen leijonan, joka kävelee eteenpäin ja avaa rintansa paljastaen kimpun (ranskalaisia) liljoja. 
Da Vincin alkuperäinen hautarakennus tuhoutui historian saatossa, mutta hänen luunsa kaivettiin esiin ja haudattiin St Hubert- kappeliin. Reissumme aikana useassa Loiren alueen linnassa oli Leonardo da Vinci –näyttelyitä kuoleman 500-vuotis”juhlan” muistoksi.

The chappel and grave of Leonardo da Vinci

Huikean linnavisiitin jälkeen palasimme picnic-pisteelle, nousimme ratsaille ja jatkoimme taivalta paahtavassa auringossa. Kuljimme ensin noin 40 minuuttia käyntiä kaupungin halki, ennen kuin sukelsimme loppupäiväksi viileämpään varjoiseen metsään. Pysähdyimme vielä hetkeksi kastelemaan hevosten kaulat vesipulloistamme.

Occasionally we rode along roads

Metsäreitti oli kuin rauhan mekka helteen jälkeen. Kuljimme hiljaista käyntiä, ravasimme ja karautimme ihania pitkiä laukkapätkiä vanhoilla metsäteillä ja poluilla. 

Jossain vaiheessa pysähdyimme hetkeksi ihailemaan Pagodaa, korkeaa torinimaista muistomerkkiä, jonka Ludvig XV:n hovista karkottama Choiseulin kreivi rakennutti mailleen vuonna 1775 kunnioittaakseen ystäviään, jotka olivat pysytelleet lojaaleina oikeudenkäyntien aikana.

The peaceful forests of Loire

These forest paths called for looooong canters

The Pagoda

Parin tunnin päästä saavuimme reissun viimeiseen yöpymiskylään Sain Martin Le Beau – kylään, jonka laidalla purimme ratsuilta varusteet jättääksemme ne yöksi laitumelle. Yövyimme paikallisella viinitilalla, jossa meille tarjoiltiin ensi töiksi viininmaistajaiset viileässä viinikellarissa. 

Testasimme viisi-kuusi valkoviiniä ja kuohuvaa, minkä jälkeen kiersimme vanhat ja uudet valmistustilat. Tilalla on valmistettu viiniä viiden sukupolven ajan ja varaston vanhin säilynyt pullo on vuodelta 1962.

Visiting the wine cellar...

Here we had dinner...

Tasting the wines

Visiting the wine factory

Cool wine after a hot riding day

Vauhdikas päivä oli hyvä päättää illalliseen viinitilan ravintolassa. Tarinaa jatkuu tulevissa postauksissa.

Osa kuvista on reissukaverien ottamia, kiitos! 

Mihin Ranskan linnoihin olet tutustunut? Olisi kiva kuulla lisää!

Tässä linkki tiivistelmään matkasta.

Tässä linkki edellisiin linnajuttuihin. Beauregard ja yöratsastus, Mahtava Chambord, Tintin seikkailujen Cheverny,  Chaumont hulppeine talleineen,

Tässä linkki kohteeseen

Matkalla mukana suomalainen vapaa-ajan ja ratsastuksen vaatemerkki House of Horses Helsinki