Vaatteen tie ideasta asiakkaalle: HoH Ruffle Dreams -svetari

Rakastan kotimaisen House of Horses Helsingin ratsastus – ja vapaa-ajan vaatteita! HoH on suunnittelijavetoinen, ja siksi kiinnostavan erilainen. HoH-mallisto laajenee 10-20 tuotteen vuosivauhtia, joten päälle pantavaa löytyy päästä varpaisiin, sukista sadetakkiin. Juttelin suunnittelija Irene Häggkvistin kanssa HoH-tuotteiden syntyprosessista. Kuulin, että tuotteen tie ideasta valmiiksi tuotteeksi asiakkaalle kestää 9 kuukautta, niin myös uutuustuote Ruffle Dreams -svetarin.

Ruffle Dreams -svetarin luonnos ja inspiraation lähteet (kuva: House of Horses Helsinki)

Suomessa ja Milanossa vaatesuunnittelua opiskellut Irene kertoo elävänsä koko ajan suunnitteluanturit herkkinä, eli skannaavansa ympäristöä lakkaamatta hakien inspiraatiota, joka saattaa ponnahtaa elokuvasta, kirjasta, kuvasta tai vaikka luonnosta. Samalla Irene miettii kuluttajien toiveita yhdistellen niitä ajatuksissaan trendivirtauksiin ja värimieltymyksiin. HoH-designissa inspiraatiota työstetään kuluttaja- ja trendifaktat huomioiden.

HoH:n uusi Ruffle Dreams -svetari sai inspiraationsa Irenen vetäydyttyä hetkeksi Rukalle inspiraatio-retriittiin. Mökillä kirjoja selaillessaan Irenen katse pysähtyi tanssiaissaleja- ja röyhelötyllipukuja esitelleeseen kauniisiin kuviin. Irene alkoi miettiä, miten röyhelöt voisi valjastaa huppariin HoH:n katumuotiin. Aikansa piirrettyään Irene valitsi svetarin malliksi HoH:n myydyimmän La Vie en Rose – mallin. Irene päätti poistaa mallista hupun ja sijoittaa röyhelöt svetarin hihoihin, sillä:

-Hihat näyttivät visuaalisesti tasapainottavan svetaria parhaiten. Niihin sai myös kivasti luotua kierre-lookin kaavoituksella”, Irene kertoo.

Röyhelöt löysivät paikkansa kierteinä hihoissa

Alkoi ahkera luonnostelu ipadilla erilaisia ohjelmia hyväksi käyttäen. Irene käyttää etenkin Illustrator-, Photoshop- ja Procreate-ohjelmia. Kun luonnos oli valmis, oli aika ottaa yhteyttä Turkkiin Istanbulin tehtaalle ja selvittää, onnistuuko hihan kaavoitus ohjeiden mukaan.  Irene kertoo HoH työskentelevän Turkissa ”ihanien pitkään toimineiden perheyritysten kanssa. Lisäksi Turkissa on pariskunta, joka hoitaa HoH:n asioita Turkin päässä. Suomesta on valmistus monella saralla loppunut kokonaan ja tietynlainen valmistusosaaminen on kiven alla ja hinta liian korkea.

-Emme teetä mitään halpatyövoimatehtaissa, vaan vastuullisesti, Irene täsmentää.

Sitten oli vuorossa hihojen tuunaus: kymmeniä irtohihoja lensi Suomen ja Turkin väliä, kun kankaista ja rypytyksen laskoksista työstettiin eri versioita. Kun röyhelöhihat näyttivät täydellisiltä, lähetti Irene tehtaalle röyhelöiden värjäystä määrittelevän Pantone-koodin.

Kun viimeinen mallihiha oli värisävyjä myöten jetsulleen, sai tehdas luvan valmistaa svetarin prototyypin ja lähettää sen Suomeen sovitukseen. Sovittaessaan svetaria HoH:n työntekijän päälle, huomattiin, ettei mitoitus täsmää La Vie en Rosen kanssa, joten korjattiin mittataulukkoa. Pian tehdas lähetti uuden sovituskappaleen korjatuin mitoin, minkä jälkeen tarkastettiin kaikki muutkin koot.

Suunnittelun tässä vaiheessa aloitettiin hintaneuvottelut tuotteen kankaasta. Puuvillan hinta muuttuu lähes päivittäin, joten tämä vaihe on todella tärkeä. Kun hinta oli sovittu, Irene maksoi varausmaksun, ja kangastehdas alkoi kutomaan svetarikangasta ja lähetti sen vaatetehtaalle leikattavaksi ja ommeltavaksi. Vaatetehdas lähetti Helsinkiin vielä yhden kappaleen, niin sanotun PPS Post Production Sample -kappaleen Irenelle hyväksyttäväksi. Paluupostissa Irene lähetti Istanbuliin HoH-tageja svetarin rintaan ommeltaviksi. Tagit oli tilattu aiemmin Kiinasta, jossa HoH toimii kolmen eri BSCI-sertifikaatilla varustetun perheyrityksen kanssa, eli kyseiset kiinalaistehtaat toimivat vastuullisesti.

-Se nostaa hieman hintaa, mutta on meille tärkeää, Irene painottaa.

Inspiraationa tanssiaissali ja tanssiaispuku

Tässä vaiheessa prosessia päätettiin SBD-size break down, eli kappalemäärä, joka kutakin kokoa tilataan. Nyt oli Istanbulin tehdas valmis aloittamaan valmistuksen.

Svetarin valmistus Turkissa kestää noin 8 viikkoa. Irene hyödynsi valmistusajan kuvaamalla svetarin mallikappaletta ja julkaisemalla sen asiakkaille ennakkomyyntiin. Irene kuvaa suurimman osan tuotekuvistaan itse. Hän haluaa kuviin tietynlaisen, tutun ja turvallisen, helposti lähestyttävän ja laadukkaan HoH-hengen. Irene kuvaa Olympus E-PL10 -kameralla ja käsittelee kuvat Lightroomissa.

-Kuvaan lähes päivittäin esitellen HoHia normaalielämässä. Tykkään kuvata normaaleja ihmisiä normaaleissa arkipäivän tilanteissa, Irene kertoo.

Esimerkiksi La Vie en Rose -farkkutakkia Irene kuvasi ravintolan terassilla työntekijän päällä yhteisellä lomanaloituspizzalla. Välillä Irene ajaa jollekin tallille kuvaamaan, ja ollessaan Milanossa Irene kuvasi HoH-asuista tyttöä, jonka löysi suomalaisten facebook-ryhmästä.

Irene Häggkvist kuvaa HoH-tuotteita arjessa (kuva HoH:n instan kelasta)

Kun svetarit olivat valmiit, turkkilainen yhteyshenkilö tarkisti jokaisen kappaleen, ennen kuin Irene maksoi tehtaalle projektin loppusumman. Sitten olikin aika varata kuljetus rekalla Suomeen. Kun svetarit olivat saapuneet Helsinkiin, osa lähetettiin ennakkovaraajille ja osa Saksaan Amazonin keskusvarastoon. Osa varastoitiin Helsinkiin. Jälleenmyyjät saavat ennakkoon tiedon tulevista tuotteista uutiskirjeissä ja somessa ja tekevät myös ennakkovarauksia.

Samaan aikaan somessa rummutettiin innokkaasti markkinointia, jotta tieto ihanista uusista svetareista leviäisi mahdollisimman laajalle. Se toimi, tilauksia alkoi tulla tasaisesti. Aika näyttää: jos svetari osoittautuu todella suosituksi, Irene alkaa miettiä sille seuraavaa väriä ja/tai uusintatilausta.

Tässä linkki Ruffle Dreams -svetariin

Tässä linkki House of Horses Helsinki

Tässä linkki Turkin tehtaalle