Onnea 30-vuotiaalle Hipposportille!

Ratsastustarvikeliike Hipposport täyttää 30 vuotta lauantaina 1. helmikuuta. 

Katja Ståhl juonsi ja Espoon Yrittäjien Maitta Kotaniemi-Rauramo palkitsi Virve Ruutu-Martikaisen, Atte Martikaisen sekä Linda Krausen

Sain ilokseni kutsun viime lauantaina pidetyille virallisille synttärijuhlille, joissa kuultiin kivoja muistoja Hipposportin taipaleelta, nähtiin hauska muotinäytös ratsastusmuodin kehityksestä ja aplodeerattiin Espoon  Yrittäjien mitaloidessa Hipposportin yrittäjät Virve Ruutu-Martikaisen, Atte Martikaisen sekä uskollisen työntekijän Linda Krausen. Ihanat, lämminhenkiset juhlat!

Muotinäytöksen ihanat mallit!

Olen vuosien varrella tehnyt Hipposportin kanssa paljon yhteistyötä eri rooleissa. Ratsastusseura Primuksen taannoisina puheenjohtajavuosinani meillä oli lukuisia seuratuotekampanjoita, kuten seuratakki, seurapaitoja, nimikoidut raipat, housukampanja. 

Riitta Reissaa ja Horsexplore -ratsastusmatkatoimiston kanssa Hipposport on järjestänyt tuotekampanjoita tarpeen mukaan, esimerkiksi turvaliivialennus Irlannin esteratsastusreissulle lähtijöille jne. 

Järjestimme myös Kavioliitossa 30 vuotta - Katjan kanssa ratsastusmatkaillan Hipposportissa. Aina on ollut kivaa!

Horsexplore-ratsastusmatkailta Hipposportissa, Virve kertoi tuotteista ja Kavioliittoreissujen Katja Ståhl juonsi tilaisuuden

Oltiin Erican kanssa seuran hallitusjäseninä Hipposportista hankituissa nutuissa järjestämässä kansallisen tason Prix de Primus - kouluratsastuskilpailuja. 

Hipposportista hankittu kevyt Komperdell-turvaliivi kulkee mukavasti matkalle mukaan, tässä Georgiassa

Haastattelin Virveä kuusi vuotta sitten Hevoset ja Ratsastus –lehteen ja sain samalla rautaisannoksen ratsastustarvikealan kehitystä. Tässä muutamia highlighteja Virven kertomasta.

Virve edustaa Suomessa useita laatumerkkejä ja edellyttää myyntituotteiltaan sekä laatua että kauneutta. Virve valitsee tuotteet sekä oman maun että aikaisempien myyntitulosten pohjalta. Myös sujuva yhteistyö päämiesten ja kumppanien kanssa on tärkeää.

Kuten Hipposportin muotinäytöksessäkin nähtiin, on ratsastusmuodin 30 vuodessa moni asia muuttunut ja kehittynyt. Tarjonta ja valikoimat ovat moninkertaistuneet ja muoti jaksottuu nykyisin kevät-, syys-, ja välikausien mallistoihin.

Ratsastusmatkalla Italiassa  ja Hipposportista hankittuja varusteita

Muodin suurin muutos liittyy teknisyyteen. Sekä ratsastusvaatteet että hevostarvikkeet ovat hengittävämpiä, joustavampia ja helppohoitoisempia kuin ennen. Teknisyys lisää turvallisuutta ilmalla täyttyvine paukkuliiveineen tai pehmustettuine ratsastushousuineen, jotka ehkäisevät vammoja ratsastajan pudotessa hevosen selästä.

Muutama vuosi sitten ratsastusmuoti täyttyi koristeista: blingbling, swarowskin säihke ja muu glitter alkoivat käydä kaupaksi Suomessakin ja talleille ilmestyi kimaltelevia hevostarvikkeita. Seuraavaksi ratsastaja ja hevonen varustettiin sävy-sävyyn kokonaisuuksiksi, jossa ratsastushousut ja satulahuopa sävytettiin toisiinsa.

Blingbling oli jatkumoa väriskaalan laajenemiselle. Vuosikymmeniä sitten ratsastusvarusteet uhkuivat sinistä ja beigeä, sitten muotiin tuli tummanvihreä. Pikkuhiljaa väri- ja kuosimaailma laajeni ruudullisten housujen kautta iloisen kirkkaisiin sävyihin ja pinkkiin.

Ratsastushousujen suuri muutos nähtiin vuoden 2010 mallistossa Eurostarin lanseerattua joustavat ja kapeat housunpuntit korvaamaan lahkeiden tarranauhat.

Myös ratsastajien suhtautuminen varusteisiin on muuttunut. Kun ennen mentiin tallille rähjäisissä tallivaatteissa, nykyisin sinnekin pukeudutaan kivasti.

Ratsastusvarusteita on alettu käyttää yhä enemmän myös muina vapaa-ajan vaatteina. Tästä on hyvänä esimerkkinä uudehko suomalainen House of Horses Helsinki, jonka kollareihin, huppareihin, takkeihin, liiveihin ja housuihin sonnustaudutaan yhä useammin myös vapaa-aikana. 

House of Horses Helsinki vaatettaa myös vapaa-aikaan

 Brändin rakentaminen on taitolaji. Virve Ruutu-Martikainen näkee brändit kokonaisuuksina, jotka muodostuvat laadukkaista tuotteista, onnistuneesta markkinoinnista ja hyvistä esikuvista. Tuotteet on saatava menestyneiden ratsastajien käyttöön. On myös tärkeää saada tukkumyynti oikeiden ihmisten käsiin.

Hyväkin tuotemerkin voi kaatua väärillä tuotevalinnoilla, ja lippulaivan hylkäys voi olla kohtalokasta. Virve muistuttaa Kyra K:n Edinburg-takista, joka olisi ehkä kannattanut säilyttää ja uudistaa, pikemmin kuin vaihtaa koko tuote nimeä myöten.

Toinen virhe on tehdä liian erikoisia tuotteita, joille ei saada riittävän suurta asiakaskuntaa. Liian erikoista voi olla vaikka väärä väri.

Suomen Yrittäjien myöntämällä Timanttiristillä ja Kultaisella yrittäjäristillä palkitut Virve Ruutu-Martikainen ja Atte Martikainen

Hipposport on nähnyt 30-vuotisen taipaleen aikana myös kauppatapojen muutokset: kivijalkakauppojen rinnalle on noussut nettikauppa, joka toisaalta tukee brändien myyntiä, mutta myös syö pohjaa kivijalkakauppojen palveluilta. Jos asiakas käy kaupassa vain sovittamassa ja kuulemassa asiantuntijakommentit, mutta ostaa tuotteen muualta netistä, on kauppojen vähennettävä sovitusvalikoimaa ja asiantuntijapalveluja.

Ranskan Provencessa ratsastusvaelluksella teknisessä Hipposportin paidassa

Irlannissa maastoesteillä Hipposportista hankitussa sateenkestävässä takissa

Vuosien varrella Hipposportista on kehittynyt monitoimiyritys:  ratsastus-, hevos – ja vapaa-ajan varusteiden myyjä, tukkuliike, useiden tuotemerkkien maahantuoja, satulasovitusammattilainen sekä valmentautumisen ja kilparatsastuksen edistäjä.  Team Hipposportissa ratsastavat nykyisin Virven ja Aten tyttären Janni Martikaisen lisäksi joukko lupaavia ja ansioituneita koulu-, este- ja kenttäratsastajia, uusimpana tiimiläisenä Ville Vaurio.

Hipposport on ollut elämäntyö, joka on tarjonnut hyvän kasvualustan myös Martikaisen perheen lapsille. 

Mitä olisikaan suomalainen hevosala ilman hevosalalla laajasti toimivia, sydämellä työtä tekeviä yrittäjiämme?

https://hipposport.fi/

Maastolaukkapotpuri Portugalista (myös video)

Olipa taas kertakaikkisen upeat maastolenkit Portugalissa Monte Velhon lusitanotilalla! Olen ollut siellä nyt neljästi, ja fiilis sen kuin paranee. Postaan piakkoin uusia maastolaukkavideoita ja muutakin juttua Monte Velhosta, mutta tässä makupalaksi juttua maastolenkistä viime keväältä.

Paluu hauskalta maastoreissulta (kuva: Minna Rapila)

Monte Velhossa voi viettää viikon tai viikonlopun kouluratsastuksen ja/tai maastoilun parissa. Minusta parasta on näiden yhdistelmä!

Kiva Prisco-lusitano, lehmät, leinikit ja minä (kuva Marianne Hyppönen)

Tälläkin kertaa matkaseurana oli tuttuun tapaan Katja Ståhlin Kavioliitto- porukka, joten vatsalihaksia treenasi myös nauruterapia!

Kavioliitto-rivissä (kuva: Marianne Hyppönen)

Kävin Monte Velhossa sekä kouluratsastustunneilla että parilla maastolenkillä korkkipuiden täplittämillä kukkaniityillä.
Monte Velhossa on toistakymmentä dressage-ratsua, joista osa on GP-tasoisia. Kruununjalokivi Ecuador MVL tähtää Tokion olympialaisiin, ja on kuulemma niin hyväpäinen, että asiakkaat voisivat sillä ratsastaa (mitä ei tietenkään tehdä, koska heppa on nyt kilpauralla).
Maastoratsuja on kahdeksan, ja niitä löytyy eri tasoisille ratsastajille. 

Teen Monte Velhon kouluratsastuksesta ja hevoskasvatuksesta postauksia myös myöhemmin, mutta tässä tunnelmia, kuvia ja videoita maastosta.

Upeita oppaita maastoreissuille on useita, maastoja pyörittävän Cezarin lisäksi saattaa joskus päästä reissuun itse isäntien Diogo Lima Mayer Sr ja Jr kanssa.

Diogo kertoo, ettei lihakarjaa tarvitse laitumella aristella (kuva: Marianne Hyppönen)

Myös Rita vetää joskus maastoja

Monte Velhossa on ratsukoilla on tilaa vaeltaa. Omaa maata on 250 hehtaaria ja ympärillä aukeaa laaja luonnonsuojelualue. Vuodenajat muokkaavat reitin erilaisiin tunnelmiin. pari vuotta sitten maastoilimme Katjan kanssa syyskuun kultaamassa heinikossa, tällä kertaa osuimme parhaaseen kesän kukintaan. Parin viikon helteiden jälkeen kukkaloisto olisi kuulemma muisto vain.

Maastolenkilä on hauskoja matalia kahlaus- ja laukkalampia

Oli vuodenaika mikä hyvänsä, reittiä rytimittävät kauniit vanhat korkkipuut, joista osassa näkyy kuorintavuosikerta. Korkkia saa kuulemma kerätä vain joka yhdeksäs vuosi, joten reitilllä ei todellakaan kohdata metsäkoneita.

Kaunis korkkipuureitti (kuva Marianne Hyppönen)

Ratsastusreitti on vaihteleva. Ravasimme kapeita hiekkateitä, availimme karjaportteja uusille alueille ja  karautimme pitkiä pätkiä kootussa laukassa. Välillä juotimme hevoset vanhassa lähteessä tai reitin varrelle tuodussa kaukalossa. 

Hepat juotetaan vanhalla lähteellä (kuva Marianne Hyppönen)

Koska tällä reissulla keskityimme nauttimaan kukkaloistosta ja "pujottelemaan" käkkyräisten korkkipuiden lomassa, pidimme laukan tempon maltillisena. Joskus kuulemma karautetaan säpäkämminkin.

Pari kertaa kahlasimme lammen poikki, kerran iloisesti laukaten. Talvisin osa tiluksista on kuulemma veden varassa paikallisen joenpinnan noustessa.

Alentejon alue on kuivahkoa, joten se soveltuu pikemmin karjanhoitoon kuin viljan viljelyyn. Maastoreittimme halkoikin useita lehmihakoja, joissa laidunsi tuhtia lihakarjaa.
Uskalsimme ratsastaa karjalaumojen läpi, sillä tämä rotu ei äksyile ihmisille. Osuimme hyvään aikaan: laitumilla temmelsi myös lukuisia pikku vasikoita.
Näimme myös lampaita ja Katja bongasi lammen läheltä kilpikonnan. Villisikojakin on ja ne pyritään väistämään ajoissa, sillä hevoset ohittaisivat ne kuulemma mieluiten pikku-uukkareita tehden. 

Monte Velhon laitumilla vaeiltaa 120-päinen karja ja 2 sonnia

Monte Velhossa ulkoilu ei pääty ratsastukseen: maastolenkin jälkeen on kiva piipahtaa oman huoneen terassisuihkussa ja dipata uima-altaaseen. 

Se allas

Ja se suihku

Ratsastus helteessä edellyttää paljon myös varusteilta. Tällä kertaa maastoilin House of Horses:sta ja  Hipposportista hankituissa tamineissa.

Tässä linkkikohteeseen

Tässä linkkejä Katjan blogipostauksiin Monte Velhosta:
 Lusitanotaivas,
 Isännän kanssa maastossa
Portugalin tammikuun reissulta
Tämä toukokuun reissu, 
Ratsastuskisoissa Lissabonissa.

Tässä linkki RiittaReissaan instagram-tilille.
Ja tässä vielä video Diogon vetämästä piiiiitkästä niittylaukasta
 
Matkoja Monte Velhoon järjestää Horsexplore

Dressage-lusitanokasvatusta Portugalissa (mukana laidunvideoita)

Olin taas tammikuussa Kavioliiton viikonloppureissulla Portugalin Monte Velhossa oppimassa dressagea ja ihailemassa tallin lusitanokasvatusta, joka on poikinut useita GP-tason kouluratsastushevosia - tähtenä Tokion olympialaisputkessa oleva Ecuador MVL.
Postaan reissusta pian uusia tarinoita, mutta tässä alkunälkään taannoinen juttuni tilan lusitanokasvatuksesta.

Riitta reissasi kouluratsastusmekkaan Portugalin Monte Velhoon

Monte Velhon Diogo Lima Mayer Jr kävi taannoin Helsinki International Horse Showssa kertomassa ratsutilastaan ja tutustumassa suomalaiseen lusitano-väkeen. Nyt yhä useampi suomalainen harrastusratsastaja vierailee ratsastuslomalla Monte Velhossa. Välillä opettajaksi osuu olympialaisiin tähtäävä Joao Torres.


Kiinostaako lusitano? Tässä linkki tiivistelmään jonka tein keväällä lusitanokasvatuksesta väitelleen FIAL:n Helsinkiin kutsuman tri Antonio Vicenten luennolta. 

Lusitanokaverit koolla HIHSssa kaksi vuotta sitten: Diogo Lima Mayer, Mi da Fonseca, Tiina Tanska, Hanne Halonen ja minä

Iso kimmoke ratsastuslomalle Portugaliin on lusitanohevonen. Lusitano on kuulemma maailman vanhin satuloitu hevosrotu jota ”jo muinaiset roomalaiset ja kreikkalaiset” pitivät maailman parhaana ratsuna. 

Lusitanotamma varsoineen Monte Velhossa

Portugalilaisella Monte Velho- ratsutilalla saan lusitanoterapiaa joka lähtöön: tehokasta kouluratsastustreeniä, rentoja maastolenkkejä ja näppituntuma laadukkaiden dressage-lusitanojen kasvatukseen

Monte Velhon perustaja ja omistaja Diogo Lima Mayer Sr. on kasvattanut lusitanoja kohta kolmekymmentä vuotta. Kasvatustyö käynnistyi ratsastusharrastuksen myötä, joka puolestaan alkoi lääkäri suosituksesta Diogon saatua sydänkohtauksen alle nelikymppisenä. 

Diogo otti ratsastustunteja mestari Nuno Oliveiran oppilaalta Pedro Yglesiakselta, osti ensimmäiset lusitanonsa ja hankki pian lusitanokasvatusta varten Monte Velho- maatilan, jonka remontoi arkkitehdin otteellaan upeaksi lusitanotilaksi ja ratsastuslomakohteeksi.

Monte Velhon isännät: Diogo Sr., Diogo Jr, ja Margarida Lima Mayer

Monte Velhon rauhaa

Monte Velhon dressage-lusitanot ovat saaneet hyvää mainetta. Kasvatustyö perustuu kouluratsastuksessa ansioituneisiin ori- ja tammalinjoihin, kuten Alter Real-siittolan tammat, ja orit Xaquiro ja Hostil. Onpa perimän joukossa neljän tähden valjakkoratsu Quo-Vadiskin. Monte Velhon hevoset ovat melko kookkaita, hyvärakenteisia ja niillä on kouluratsastukseen hyvät askeleet.

Diogo Jr ja Equador portkkanavenytyksessä

Diogon tavoitteena on mantelin muotoinen pää

 Palkintoja on ropissut sekä askellajiarvosteluissa että kouluratsastuskilpailuissa. Kesällä 2018 Monte Velhon kolmevuotias kasvatti voitti kultaa Cascaisin kansainvälisillä lusitanofestivaaleilla.
Kouluratsastuksessa tallilla on takana huikea vuosi, jonka aikana ratsukko Joao Torres&Ecuador ovat kavunneet ensimmäisistä GP-tason kisoistaan Portugalin Tokion-olympiajoukkueeseen.

Isäntäväen syleilyssä, isäntinä Diogo Lima Mayer Sr ja vaimonsa Margarida.

Olen päässyt Monte Velhossa isäntien opastuksella käyskentelemään ori- ja tammalaitumille. Tammat laiduntavat varsoineen suurella korkkipuiden varjostamalla laitumella ja tulevat mielellään tervehtimään vieraita. Tammojen portugalilaiseen tyyliin lyhyiksi leikattuja harjoja rapsutellessa oli mukava kuulla Diogon kertovan kasvatustyöstä. 

Tammat ja varsa kukkaislaitumella

Tammat tulevat tervehtimään vieraita

Tervehdyksistä tuli sydämellisiä

Monte Velhossa syntyy vuosittain viitisen varsaa, ja kasvatus tähtää kansainväliseen dressage-tasoon. Ratsujen ihannekorkeus on 167cm (hieman peruslusitanoa korkeampi). Lisäksi tavoitellaan pitkähköä kaulaa, mantelinmuotoista päätä ja näyttävyyttä askeliin.
Diogo haluaa parantaa erityisesti käyntiä ja ravia, sillä vaikka lusitanot osaavat luontaisesti koota ja tasapainottaa itsensä kauniiseen laukkaan, sivuttaisliikkeisiin ja piruettiin, niiden käynti saattaa jäädä lyhyeksi tai tikittäväksi.
Myös ratsastettavuuteen ja mukavaan luonteeseen panostetaan. Monte Velhon hevosia myydään myös ulkomaille, esim. Espanjaan, Ranskaan ja Meksikoon.

Yltäkylläisen ystävällisiä lusitanotammoja

Isäntä on ylpeä tammoistaan ja varsoistaan

Pääsin taannoin tervehtimään kahta parivuotiasta oria valtavalla, niittykukkien ja korkkipuiden täplittämällä orilaitumella. Orit laukkasivat luoksemme puiden siimeksestä uljaat harjat hulmuten.  
Ne kuikuilivat vieraita ensin hieman epäillen, mutta alkoivat sitten uteliaasti nuuhkia meitä, toinen rohkeammin, toinen aremmin. Oreja totutetaan ihmisiin vähitellen. Kolmevuotiaina niiden kanssa aloitetaan kevyt treenaaminen.

Orit laitumella

Diogo ja orit

Lusitano-nimi juontaa Portugalin historiallisesta nimestä Lusitania. Vicente kertoi, että rotua alettiin jalostaa jo tuhansia vuosia sitten sekä maatöissä että nopealiikkeisessä gineta-kamppailu-&sodankäyntitekniikassa.

Lusitanokasvatuksesta väitelleen Vicenten mukaan lusitano on barokkihevosen arkkityyppi, ja lähes kaikilla nykyaikaisilla hevosroduilla on iberialaista verta, oli sitten kyse  Amerikan mantereen mustangeista, quartereista tai appaloosista (joiden iberoveri periytyy löytöretkeilijöiden tuomista hevososta), täysverisistä (joiden perustana ovat iberialaiset tammat, arabit, turkkilaiset ja marokkolaiset hevoset) tai lipizzanhevosista.
Tässä linkki kasvatuspostaukseen, jonka tein lusitanokasvatuksesta väitelleen Vicenten keväällä 2018 pitämän luennon pohjalta.

Monte Velhon kasvatti hevostilan sisäpihalla

Hepat asuvat valkeaksi kalkitussa tallissa

 Tässä linkki Monte Velhon ratsastuslomiin
Tässä, tässä,  tässä sekä tässä linkkejä Katja Ståhlin postauksiin Monte Velho-reissuiltamme.

Mukana matkassa laadukas suomalainen ratsastus- ja vapaa-ajan merkki House of Horses.
Mukana myös 30-juhlavuottaan viettävä Hipposport.
Matkan järjesti Horsexplore.