Ratsureima Ranch: working equitationia arabioriilla

Working Equitation –työratsastus (WE) on rantautunut vauhdilla suomalaiseen ratsastusmaailmaan. 

Riitta reissasi Working Equitation -sillalle

Working Equitation- härkäfiguuri Portugalissa

Kokeilin lajia ensimmäisen kerran pari vuotta sitten Katarina ”Kata” Albrechtin (nyk. Cozmei) luona ja tykästyin kovasti. Sittemmin olen päässyt WE-tunneille parilla Portugalin –matkallani (postaan niistä tunneista myöhemmin). Harjoittelu on ollut Suomessa hevosettomalle hankalaa, koska WE- klinikat ja kurssit on usein suunnattu oman ratsun kanssa harjoitteleville. Nyt tilanne on onneksi muuttunut ja WE-tunneille voi jossain päästä myös tallien hevosilla. 

Kieli keskellä suuta Katarinan luona kulmaperuutusta lusitanotamman kanssa (kuva Jutta Koivula)

Härkä on seivästetty (rengas koukittu seipääseen) (kuva Jutta Koivula)

Side pass vasemmalle (kuva Jutta Koivula)

Working Equitation on Etelä-Euroopassa kehitetty ratsastuslaji, joka imitoi työskentelyä hevosen kanssa maatilalla. WE:ssä on vaikutteita koulu-, este- ja lännenratsastuksesta. Kilpailutasosta riippuen working equitationia ratsastetaan yhden tai kahden käden ohjasotteella.

WE-kilpailut koostuvat kolmesta osasta. WE-kouluratsastusrata sisältyy muun muassa käynti ja laukkapiruetteja, laukanvaihtoja ja lisäyksiä. Teknisessä osassa suoritetaan tarkkuutta vaativa ”temppurata”, jonne on koottu joukko karjatilan töitä jäljitteleviä tehtäviä, kuten avattavia ja suljettavia köysiportteja, maapuomitehtäviä kulmaperuutuksineen, side passia sivuttaiskäynteineen, renkaan nappaamista seipääseen ja heinäpaalin yli hyppäämistä. Teknisessä osassa arvostellaan laukanvaihtojen puhtautta, hevosen muotoa ja tasapainoa, ratsastajan istuntaa ja vaikuttamista hevoseen sekä volttien säännöllisyyttä. Lisäksi ropsautetaan virhepisteitä epäonnistumisista. Kolmososiossa kilpaillaan temppuradan nopeudesta ja sujuvuudesta.

Suomeen on vuoden sisään syntynyt useita paikkoja, joissa voi kokeilla working equiationia. Working Equitation Finland on tehnyt hartiavoimin työtä lajin tunnettuuden eteen järjestämällä harrastajille, ratsastuksenopettajille, talliyrittäjille ja yleisölle klinikoita ja demoja talleilla ja hevosalan tapahtumissa. Moni ratsastuksenopettaja on kokeilun jälkeen lisännyt WE:n tarjontaansa, sillä se on hauskaa ja hyödyllistä vaihtelua sekä oppilaille että hevosille.

Maailmanmestari Miguel da Fonseca ja esteratsastaja Antti Jurvanen talvella ratsastuskeskus Ainon WE-tapahtumassa

Toukokuussa opettelin WE-tehtäviä Primus Tallilla, jossa opetushevoset kokeilivat lajia ensimmäistä kertaa. Oli hauska nähdä hevosten ihmetyksen muuttuvan iloksi ja peräti näytönhaluksi, kun ne alkoivat ymmärtää mistä oli kyse. Heinäkuun alussa hurautin ratsastuksenopettaja ja valmentaja Hanne Halosen Ratsureima Ranchin working equitation –tehtäväpuistoon. Ratsukseni sain sympaattisen, Portugalista keväällä Suomeen saapuneen arabiori Boriksen.

Hanne ja Boris

Haimme Boriksen tarhasta satuloitavaksi tallin tilavassa karsinassa. Ajatus oriista jännitti hieman ruuniin ja tammoihin tottuneena harrastajana. Boris oli kuitenkin ihana käsitellä, etenkin kun se painoi turpansa lempeästi olkaani vasten harjatessani sen kaulaa. Vaihtaessani paikkaa huomasin tosin takkikankaani olleen tuttina sen hampaiden välissä. 

Lasitaitelijan tuunaamat suitset

Aloitimme tuntini ratsastuskentällä, jossa haimme Boriksen kanssa tuntumaa toisiimme. Otin nivelohjat käteen, kankiohja jätettiin melko pitkäksi.  Boris tuntui jo alkukäynnissä pehmeäaskeliselta ja mukavasti eteenpäinpyrkivältä ratsulta, joten päätin palkita oriin olemalla puolestani yrittämättä liikaa.  Koska WE:ssa on tärkeää osata kääntyä täsmällisesti, oikea-aikaisesti ja tarkasti, keskityimme kääntäviin avuihin tekemällä useita kahdeksikkoja käynnissä ja ravissa.

Boris on mukava satuloitava

Huomasin melko pian, että Boris oli suora, minä en. Kääntyminen oikealle sujui melko pehmeästi, mutta vasempaan suuntaan keskipakovoima alkoi työntää minua ja Borista ikävästi ulos ympyrän kaarelta. Hanne neuvoi keskittämään katseen Boriksen ulkokorvaan ja kääntämään hevosta istunnalla ja ulkopohkeella. Samalla piti varoa siirtämästä käsiä, jottei Boris asettunut kaulastaan vaan niskasta. Sain myös ohjeen varoa vetämästä ohjaa koskaan taaksepäin.

Emme laukanneet kentällä, ettei urheilullinen ori olisi ottanut liikaa kipinää ennen ranchin WE- puistoon siirtymistä. Koska opittavaa oli paljon, jätimme muutenkin laukat väliin ja treenasimme tehtäviä käynnissä ja ravissa. Pidin myös kahden käden ohjasotteen. Onpahan mitä tavoitella: Master-tasolla WE-rata karautetaan sitten vauhdikkaasti laukassa ohjat yhdessä kädessä.

Alman kanssa harjoittelin taannoin myös laukkaa ohjat vasemmassa kädessä (kuva Jutta Koivula)

WE-kentälle oli koottu minulle sopiva aloitussetti: pyöröaitaus, volttikahdeksikko, side pass -puomi, kulmaperuutus sekä ”seivästettävä” härkäfiguuri. Volttitehtävät sujuivat mukavasti, kunhan muistin keskittyä Boriksen ulkokorvaan. Sitten kokeilimme side passia, jossa liikutaan sivusuuntaan hevosen vatsan alle jäävää puomia pitkin. Vaikka harjoittelin ensin ”kuivalla maalla” ilman puomia, Boris kiemurteli, koska suljin vahingossa tien unohtaessani avata kättä ja pohjetta kulkusuuntaan.

Kulmaperuutuksen namipala on alussa kilautettava kello. Se kuulostaa kivalta ja valmistaa tehtävään.  Peruutus sujui mukavasti, kun siirsin istunnan painoa Hannen neuvojen mukaisesti hieman eteenpäin ja lirkuttelin sormilla Borista taaksepäin. Käännöskin onnistui, kun mietin kääntyväni etuosan ympäri ja tarkistin käännöskohdan alas katsomalla.

Kellon kilautus aloittaa peruutustehtävän

Silta on Boriksen lempitehtävä. Boris ylittää sillan yli niin tyynesti, että pääsee tekemään sen ”rauhoitustehtävänä”, jos sattuu kuumumaan tai ärsyyntymään radalla. Vein itsekin Boriksen pari kertaa sillalle ärsytettyäni sitä ristiriitaisilla avuillani.

Kohti siltaa

Sillalla - Boris tykkää!

Hallitusti pois sillalta:)

Kuikuilin radalla vähän väliä härkäfiguuriin päin, sillä mielestäni härän seivästys (renkaan nappaaminen seipääseen härän päältä) on WE-radan coolein episodi. Olen nähnyt esityksissä vauhdikkaita härän ”seivästyksiä” ja tunsin itsekin hieman ylpeyttä asettaessani seipään lepoasentoon kainalooni. Lumous kuitenkin särkyi hoiperreltuani härkää kohti ja pudotettuani renkaan vahingossa tynnyriin Hannen ongittavaksi.

Seuraavalla kerralla taidan hankkia Hannelta videon treenistäni, etenkin jos suoritan kokonaisen radan. Video hämmästyttää jälkeen päin moneen suuntaan: huonolta tuntunut suoritus ei aina näytäkään niin toivottomalta. Video myös paljastaa maneerit, joille on itse turta.

Kuivaushuoneen istuskelunurkkaus

Lasitaiteilijan tuunaama karsinan ikkuna

Voihan sitä kulman tallissa suojata näinkin:)

Vierailu Ratsureima Ranchilla oli myös visuaalinen kokemus. Hanne on ansioitunut lasitaiteilija, joten estetiikka näkyy. Hevosten suitsiin on sommiteltu lasihelmikoristeet ja talli on kuin pieni taideteos koristelasisine ikkunoineen ja käsin taottuine karsinoineen. Kuivatushuoneessa, karsinoiden vieressä ja satulahuoneissa on vintage-huonekaluin sommiteltuja istumaryhmiä, hevosalan kirjoja ja jopa baarinurkkaus. Vintage-teema jatkuu myös ranchin puodissa, josta voi ostaa myös lasikoruja sekä liiterissä, jonne on remontoitu baari ja seurustelutila. Ranchilla on myös tyylikkäät majoitustilat, kuten täysin varusteltu ”metsästysmaja”, joten ranchille voi mennä leireilemään ja yhdistää ohjelmaan vaikka lasityöskentelyä, valokuvausta tai entisöidyllä-Buickilla ajelua pitkin kumpuilevaa maalaismaisemaa.

Kiinnostuitko? Tässä linkki Terhi Paavolan kirjoittamaan näppärään Working Equitation -tietopakettiin.

Lajin suomalainen kattojärjestö on Working Equitation Finland.

Tässä linkki Ratsureima Ranchille.

Saatat olla kiinnostunut myös syyskussa ratsastuskeskus Ainossa järjestettävästä III Lusitanofeirasta.