Lännenratsastusta Unkarissa (osa 3): vinkkejä myös kouluratsastukseen

Kavioliitto 30 vuotta kertoi viime viikolla kokoavansa taas ryhmää länkkäröimään Unkarin El Bronco - ranchille. Kavioliittolaisten toukokuun reissulle eivät kaikki halukkaat mahtuneet mukaan - ja ranchilla oli niin mukavaa, että päätimme lähteä marraskuussa viikonloppureissulle uudestaan (2.-5.11). 

Upea quartertamma The Blue Flame & Riitta länkkätunnelmissa myös Jokirannan ratsastuskoulussa

Unkarilaisessa El Broncossa opettelin lännenratsastusta, mutta sain siitä valtavasti apua myös kouluratsastukseen, etenkin istuntaan ja käden keveyteen.

Lännenratsastus tähtää yhden käden ratsastukseen kangilla, mutta El Broncossa matkailijat harjoittelevat tekniikkaa kahdella kädellä ja nivelkuolaimilla eikä saappaisiin kiinnitetä kannuksia. Ideana on oppia ratsastamaan pienin ja pehmein avuin. Treeni on palkitsevaa, sillä El Broncon hevoset ovat pääsääntöisesti pehmeitä, nöyriä, kuuliaisia ja eteenpäinpyrkiviä.

Lähdössä tunnille

Opettaja Gábor Pinter ja lännenratsastushevonen oikeassa lepomuodossa

El Bronco on reining-ratsastustila, joten hevoset on koulutettu reining-avuille. Näin ollen lännenratsastuksen toisen päälajin, all aroundin tekniikasta tuttua hevosta kokoavaa, hidastavaa ja pysäyttävää pohkeenkäyttöä ei harrasteta. Olen Suomessa treenannut kouluratsastuksen rinnalla muutaman vuoden all aroundia, joten osa El Broncossa opetetuista tekniikoista tuntui tutulta, osa(reiningille tyypilliset avut) vieraammalta.

El Broncon hevosille ei kengitetä reining-kenkiä, joten keskityimme harjoittelussa perusasioihin emmekä edes yrittäneet tehdä reiningin kuninkuusliikettä, slide stop- liukupysähdystä. Slide stop tosin demottiin meille erään tunnin aluksi, samoin oikeaoppiset spinit (pyörimiset takaosan ympäri) ja muut perusliikkeet.

Sandor näyttää mallia

Demotunnilla

Harjoittelimme tunneilla perusasioita, kuten liikkeellelähtöjä, pysähdyksiä, peruutuksia, etu- ja takaosakäännöksiä (myös spinejä), side passeja, serpentiiniä ja tolppien pujottelua. Ratsastimme hevosia kahdella kädellä ohjat hevosen niskan päälle ristiin nostettuina, houkuttelimme hevosia kulkemaan rennosti matalassa muodossa pää alhaalla ja koetimme pitää avut mahdollisimman pehmeinä.

Lännenratsastuksessa käytetään runsaasti ääniavua, etenkin jogiin (raviin), lopeen (laukkaan) ja pysähdykseen siirryttäessä. Hevoset tottelevatkin yllättävän hanakasti whoa- pysähdysääniavua.

Pujottelua laajalla kartioradalla

Side pass - treeniä

Lännenratsastushevonen kulkee matalassa muodossa

Edellisellä reissulla pujottelin tällaista kivaa rataa

Opettajamme Gábor Pinter ja Berni Vidra  korostivat kaikessa ratsastuksen pehmeyttä ja johdonmukaisuutta. Hevoset otettiin kuulolle ja pehmitettiin rennoiksi ja keskittyneiksi heti tunnin alussa taivuttelemalla niiden kaulaa ja päätä pehmeästi kohti ratsastajan saapasta. Temppu tuntui ensin oudolta, mutta liikettä toistaessani huomasin, miten hevonen pehmeni nuuhkimaan kenkää eikä taivutus enää lopuksi aiheuttanut jännitystä hevosen vartaloon. Hevonen ikään kuin pysähtyi keskittymään. (Gabor ja Berni ovat sittemmin vaihtaneet työpaikkaa, mutta lännenopetus on yhä ranchin keskiössä).

Tunti aloitetaan taivuttelemalla hevonen kuulolle

Ratsastusasento oli rennon ryhdikäs ja suhteellisen rankka vatsalihaksille, sillä ohjat pidettiin pitkinä ja pohkeita käytettiin säästeliäästi.

Tunnilla.. ohjat pidemmiksi:)

Painoavujen käyttö edellyttää melkoista keskittymistä, sillä ne toimivat oikeastaan päinvastoin kuin mitä kouluratsastustunneilla neuvotaan. Hevosta käännettiin ja siirrettiin ulkopohkeella sisäpohkeen antaessa tilaa liikkeeseen. Esimerkiksi side-pass- sivuttaissiirtymisessä ulkopohje ja ulkoistuinluu ikään kuin työnsivät hevosta sivuun sisäpohkeen ”avatessa portin” liikkeen suuntaan. 

Hevonen siis siirtyi painosta pois eikä suinkaan hakeutunut painon alle. Sama setti päti myös laukannostoon, jossa hevonen asetettiin kevyesti ulospäin samalla kun annettiin merkki ulkoistuinluulla ja ulkopohkeella sisäpohkeen tehdessä tilaa laukan nostolle.

Vaikka tekniikkaa ei voi toistaa sellaisenaan kotona koulutunnilla, työsti uudenlainen tekniikka omaa istuntaa ja avujen käyttöä uudella tavalla, mikä omalta osaltaan auttaa pois maneereista.

Kuulolla ollaan:)

Ohjaa ei käytetty kuin nimeksi. Opettelimme pysäyttämään hevoset työntämällä jalat napakasti eteen ja painamalla samalla satulaa alas omalla tiukkavatsaisella istunnallamme. Aluksi pysäytysavut tuuppasivat ratsastajan takakenoon – jolloin hevonen ei tietenkään pysähtynyt- mutta pikku hiljaa istunta petraantui tehokkaammaksi. Ohjilla ei saanut vetää taaksepäin muuten kuin viimeisenä keinona, jos hevonen ei muuten pysähtynyt.

Oikein annettuina istuinavut ja whoa-ääniavut riittivät mainiosti hevosen pysäyttämiseen pitkin ohjin. Jos ei, niin hevosta piti peruututtaa muutama askel suoraan pysähdyksestä. Tämä tehtiin säilyttämällä pysäytysasento ja houkuttelemalla hevosta taaksepäin pienin ohjas- ja ääniavuin. Huomasin taas kotiin tultuani käteni muuttuneen himpun verran kevyemmäksi ja tasaisemmaksi - tai ainakin osasin kiinnittää kädenkäyttöön taas enemmän huomiota.

Tässä video pujotteluharjoituksesta ilman ohjaa

Reining-tekniikka tuntui oikeastaan luontevalta ja henkisesti miellyttävältä. Tuntui loogiselta ”työntää” ja ”antaa tilaa” liikkeen mukaan. Vaikeinta oli olla käyttämättä ohjaa pysäytyksessä. Itse asiassa, vaikka luulin ohjien roikkuvan rentoina, paljastavat tunneilta otetut kuvat ja videot muuta: pidin hevosellani koko viikonlopun ajan liikaa ohjastuntumaa. Hienoa ajatella, että vähempi olisi todellakin riittänyt. Pitänee siis mennä uudestaan oppimaanJ.

Pää alemmas, matalampaan muotoon ja pidempi ohja, kiitos!

Leikkikisa

Olen nyt vieraillut El Broncossa kahdesti ja molemmilla kerroilla vierailu huipentui leikkimieliseen kisaan. Ensimmäisellä kerralla ratsastimme trail-temppuradan, joka koostui hauskoista rasteista, kuten ravipuomeista, side passeista, laukkapysähdyksistä tynnyrien väliin, kartion siirtämisestä tynnyrin päältä toiselle, jog-ravista täyttä vesilasia kädessä pitäen, 360 asteen käännöksestä puomilaatikossa, tolppien pujottelusta ja puomiradalla peruuttamisesta. 

Trail-ratoja ratsastetaan yleensä lännenratsastuksen all around- lajeissa, joissa tekniikka on hieman toisenlainen, joten oli elämys hurauttaa rata läpi reining-avuilla lähes ilman pohjeavuja. Ratsuni, seitsenvuotias paint-tamma toimi mainiosti.
Tässä video spiniyritelmästäni:

Toisella kertaa ratsastimme simppelimmän radan pysäytyksineen, peruutuksineen, side-passeineen ja tolpan kiertämisineen. Huomasin, että lännenradan suorittamisessa on kaikkein tärkeintä pysyä itse koko ajan rentona, jolloin hevonen pysyy paremmin kuulolla ja reagoi tarkemmin. Itse asiassa kunnon lännenhevonen on starttivalmis lähes suoraan unesta.  

Tässä video leikkimielisestä kisaradasta, jossa ratsunani on kymmenvuotias taitava yksityisappaloosa. Videosta huomaa erinäisen hutilointini lisäksi myös liian tiukan ohjastuntuman. Ohjien kun pitäisi oikeastaan roikkua.

Tässä linkit edellisiin El Bronco –postauksiin: maistiaiskuvia tästä ja kuvaus ranchista tässä

Tässä linkki kohteeseen