maanantai 21. helmikuuta 2022

Peltotöissä Tuohivirsun kanssa

Kirjoitin keväällä Hippos-lehteen jutun Tuohivirsusta ja Uuraasta, kahdesta upeasta suomenhevosesta, jotka tunnetaan  taitavina työhevosina. Uuras ja Tuohivirsu asuvat Tanja Lundstenin Koti-tallilla Mäntsälässä ja käyvät sieltä käsin ”heittämässä” työhevoskeikkaa eri puolille Suomea. Minulla oli ilo tavata 10-vuotias Tuohivirsu Kumpulan koulupuutarhassa Helsingissä, jonne Tuohivirsu oli tilattu perunanistutuspuuhiin. Sainpa itsekin kokeilla miltä tuntuu pellon auraaminen ja äestys taitavan suokin kanssa.

Pääsin Tuohivirsun kanssa kyntöhommiin Helsingin Kumpulaan 

Tanja oli hurauttanut Kumpulaan Tuohivirsun ja apuriensa Lemmyn ja Anetten kanssa aamuksi. Saapuessani paikalle Tuohivirsua jo varustettiin kyntöhommiin. Päälle sovitettiin luokkivaljastus kakkula-aisoihin, eli länget, setolkka, mäkivyöt, setolkkaremmini ja työsuitset pitkine ohjineen.

Ja sitten pellolle. Ensiksi Tuohivirsun kakkula- aisojen koukkuun kiinnitettiin kyntöaura. Katselin muutaman kierroksen, miten asiaa osaava kolmikko hoiti homman: Tuohivirsu veti, Anette ohjasi maastakäsin ja Lemmy hoiti auran käsittelyn. Tuohivirsu veti auraa kokeneesti mullassa tarpoen. Anette kannusti ”mennään”. Käsky ”liki” tarkoitti että pitää kävellä ihan auratun peltokohdan reunaa, eli liki vakoa. Muina käskyinä kuului tuon tuosta ”Prrryyy” ja ”seis”.

Näin kynnetään mallikkaasti


Sain kokeilla peltohommia itsekin! Opin muun muassa, että auran terää pitää painaa aavistus, jotta se sukeltaa multaan, muttei liikaa, jottei uppoa sinne ja matka tyssää. Jos nostin liikaa, liukui aura ikään kuin ”plaanissa” eli osa uraa jäi syntymättä. Myös sivusuuntaan piti olla tarkkana: jos aura alkoi imeä vasemmalle tai oikealle, ei korjausliike saanut olla liian suuri tai ura mutkitteli kuin humalaisen jäljiltä.

Alku näytti varsin huvittavalta, sillä roikuin ensin takapuoli pitkänä auran perässä tarpoen, mutta pikku hiljaa auran kahvat osuivat paremmin lantion tienoolle ja meno oli tasatahtista hevosen kanssa. Mikä voittajafiilis, kun sain tehtyä yhdellä kerralla samalla rytmillä viivasuoran tasasyvyisen uran! Tanja antoi hyvän neuvon: käsittele auraa kuin vedellä täytettyä kottikärryä – älä kallista liikaa mihinkään suuntaan, ettei vesi läiky yli.

Tuohivirsu päätti pysähtyä hetkeksi kesken vaon kynnön

Tuohivirsu, työhevonen


Kyntäminen oli yllättävän rankkaa. Hiki valui itsellä jo parin 50-metrisen uran jälkeen. Hatunnosto menneille hevos-ja maamiessukupolville, jotka ovat raivanneet ja viljelleet peltoja vuosisatoja!

Seuraavaksi Kumpulan koulupuutarhan porukka heitti kynnetylle pellolle kanankakkaa, joka meidän oli määrä äestää mullan sekaan. Jouduimme kuitenkin hetken odottamaan, koska Kumpulaan iski kevään rankin ukkonen. Istuimme Tanjan kanssa sadeasuissamme muna-asennossa pellon laidalla Anetten ja Lemmyn viedessä Tuohivirsun katokseen suojaan.

Jousipiikkiäes on kuin kaarevapiikkinen hara, joka raapii kanankakat auralla möyhityn mullan sekaan. Normaalisti työ ei ole kovin ”rankkaa”, mutta ukkosen kastelemassa mullassa rämpiminen teki siitä rankkaa sekä hevoselle että minulle. Äestäessä tehtäväni oli ”vain” ohjata hevosta niin, että pyörimme pellolla soikionmuotoisesti äestäen koko alueen

Oli yllättävän vaikeaa ohjata herkkäsuista Tuohivirsua äestetyn alueen reunoja pitkin suorine pätkineen ja u-käännöksineen. Kaikki korjausliikkeeni olivat liian suuria, jolloin Tuohivirsu veti äestä milloin vasemmalle, milloin oikealle. Pikkuhiljaa ohjasotteiden ja suullisten kehotusten vuoropuhelu alkoi sujua, ja saimme siihenkin hommaan suuntaa ja rytmiä. Vaikeinta oli kääntää Tuohivirsu äestyslaitteineen pellon pienissä päisteissä ympäri, vaikka heppa tottelikin sanaa ”käänny”.

Tässä käännän Tuohivirsua pellon päässä

Tässä ohjasin huti ja käännymme takaisin äestyskohtaan


Päivä täyttyi kyntämisestä ja äestyksestä. Tuohivirsu alkoi himpun väsyä märässä mullassa tarpomisesta, joten perunanistutuksen seuraavat vaiheet jätettiin toiselle päivälle. Toki Tuohivirsu sai runsaasti lepotaukoja myös peltotöiden lomassa. Välillä heppa riisuttiin puolittain varusteita ja ohjattiin huilaamaan herkullisen melassijuoman ääreen ja ruohomättäitä rouskuttamaan. Välillä ”Virsu” otti työn lomassa omia taukoja teeskennellen pissahätää. Se sopi meille kyllä, sillä peltotyötkin tehdään hevosen hyvinvointi edellä.

Tuohivirsu juomatauolla


Tuohivirsu on upea kiiltäväkylkinen ori, joka on oppinut työhevoseksi mentorinaan upea konkari, tänä vuonna 30 vuotta täyttävä Uuras. Tuohivirsu ja Uuras ovat maatöiden moniosaajia. Keväisin, kesällä ja syksyllä he ahkeroivat lähinnä pelloilla, talvella metsätöissä. Metsätöistä he pitävät erityisesti, sillä työn tulos on ”kavionkosketeltavissa” kun raskaiden tukkien täyttämä parireki kevenee reissun aikana kevyen tyhjäksi.

Tuohivirsu palaamassa peltohommista

Varusteiden purkua


Maatöiden lisäksi kaksikko tekee paljon muutakin, muun muassa vetää asiakkaita kärryissä ja reessä ja käy maastoilemassa ratsain ja ajaen Tanja Lundstenin tallilaisten kera. Lisäksi hevoset tekevät hääajoja, käyvät vanhainkodeissa ja palvelutaloissa virkistämässä asukkaita sekä kaikennäköisissä tapahtumissa. Molemmat hevoset toimivat myös hevosavusteisissa palveluissa sekä terapiahevosina. Elokuvissakin on esiinnytty.  

Ota yhteyttä Tanja Lundsteniin, jos tarvitset esimerkiksi hevoskärrykyytiä!

7 kommenttia:

  1. Näillä hepoilla onkin toimelias elämä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sopivassa suhteessa työtä ja lepoa, niin heppa tykkää!

      Poista
  2. Kuulostaa mielenkiintoiselta ja työteliäältä päivältä 🤩 varmasti hauska kokemus :)

    VastaaPoista
  3. Muistan, että olisin itsekin kyntänyt lapsena peltoa. Perunapelto yleensä kynnettiin hevosen kanssa kun traktori oli siihen hommaan vähän turhan "vahva". Tai näin talon isäntä sanoi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla! Ja varmaan noin. Hevosia näkyy nykyään taas myös metsätöissä, koska tekevät työn raskaita koneita siistimmin.

      Poista
  4. oi tuollaista olisi kiva kokeilla, niin kuin ennen vanhaan :)

    VastaaPoista