Shooting & gambling USA:ssa

Shooting & gambling

Vietin "viime kesän ennen koronaa"  7 osavaltion road trip & hevosajo -loman USA:ssa.  Reissu alkoi San Franciscosta, jota hurautimme vuokra-autolla Nevadan halki Montanaan Yellowstoneen ja sieltä edelleen Idahoon hevosajoon.

Tästä se sheriffin pesti alkoi

Hevosajo päättyi todelliseen ylläriin, paikallisen sheriffin, eli hevosajon järjestäneen perheen sukulaismiehen järjestämään aamupäivän mittaiseen ammuntakurssiin, jonne muutama meistä ilmoittautui. 

Sheriffi oli rakentanut maastoon ampumaharjoitusradan, jossa opeteltiin kivääreillä, pistooleilla sekä revolvereilla ampumista. Kurssin lopuksi jokainen sai leikkiä sheriffiä maastoon lavastetussa ”kylässä”, jossa tehtävänä oli sheriffin tähteen, kivääriin & asevyöhön sonnustautuneina ampua ikkunasta, tynnyrien takaa ja aidanraosta kylää väijyviä metallitaulusta tehtyjä "pahiksia".  

Tuttu tyttö ratissa

Parhaiten osuin vanhanaikaisella revolverilla (tosin en muista onko se tämä)

Pari tuntia kestäneen ampumakurssin nostattaman positiivisen adrenaliinin voimalla jaksoimme ajaa koko päivän Idahosta Las Vegasiin saakka. Pysähdyimme matkalla tienvarren ”cowboy&retkeily&sotilastarvike&kaikkea kotiin -motonettiin” sekä cowboy-boots –ostoksille Vickersiin, josta ostin hevosajossa bongaamani tylppäkärkiset aidot cowboy-bootsit. Onneksi ostin bootsit vasta hevosajon jälkeen, sillä muuten olisin ostanut pikemmin "päheet" kuin sellaiset, joita paikalliset oikeasti käyttävät. Samaa Ariat-länkkäbootsimerkkiä myy mm. Western Spirit Suomessa.

Utahilaisessa "motonetissä" oli mittava hevostarvikeosasto satuloineen

Ajoreittimme Idahosta Las Vegasiin kulki Utahin kautta. Olimme ajatelleet tutustua Salt Lake Cityyn tarkemminkin, mutta koska matka Vegasiin oli pitkä, tyydyimme pysähtymään Cityn laitamalla drive in- lounaalle ja tekemään pienen ekskursion paikallisessa motonetissa, josta löytyi kaikenlaisia cowboyn, sotilasmaastoilun, retkeilyn ja kodin tykötarpeita.

Utahin uhkea vuoristo vaihtui illan tullen Arizonaan. Maantiekyltit loistivat pimeässä yössä, ja yksi niistä  varoitti kahdesta vankikarkurista antaen tuntomerkit karkurien pakoautosta. Päätimme olla liiemmin pysähtelemättä.

Mitä enemmän oli tukea, sen tarkempi osuma

Vaikka yö oli pimeä, oli helppo hahmottaa osavaltion muutos, sillä Nevadassa ei taida olla huoltoasemaa ilman casinoa. Jatkoimme posottamista ja piakkoin edessämme siinsivät Las Vegasin valot. Saapuminen kaupunkiin oli näyttävä: kaupunkiin johtavalla rampilla liekehti palava auto, jota paloauto kiirehti sammuttamaan. 

Las Vegasin yössä

Ajoimme pitkin Vegasin pääkatua ja ihastelimme tuulilasin läpi tarunhohtoisten kasinoiden neonvaloja. Saavuimme hotellille pääkatu Strip:n lähettyville noin puolen yön aikaan, mutta päätimme silti sonnustautua kasinoon. Marssimme suoraan Ballyyn, josta minulla oli hyviä muistoja edelliseltä Vegasin-reissulta 10 vuoden takaa. Voitin tuolloin ruletissa kokonaiset 120 dollaria. Tällä kertaa ruletti nielaisi pienen pesämunani puolessa minuutissa antamatta vastineeksi edes groupierin hymyä. Koska kaupungin rateilla leijui epämääräinen marin tuoksu eivätkä kasinovieraatkaan vaikuttaneet olevan ihan kirkkain silmin liikenteessä, vetäydyimme melko pian yöpuulle muistelemaan reissun kohokohtia, etenkin huikeaa hevosajoa Idahossa. Tästä pari kuvaa:

Tällä porukalla hevosajoon!

Ajoimme kolme päivää monikymmenpäistä hevoslaumaa

Osa laumasta koossa

Mukana matkassa lännenvarusteiden erikoisliike Western Spirit sekä suomalainen ratsastus- ja vapaa-ajanmerkki House of Horses Helsinki.

Tässä linkki Idahoon hevosajoon.

Kouluratsastaja lännenratsastustunnilla

Olen ratsastanut lännenratsastusta enemmän tai vähemmän säännöllisesti vuodesta 2012. Vuosien aikana länkästä on noussut monta ahaa-elämystä, joista on hyötyä myös kouluratsastuksessa. Tässä muutama havainto.

Peruutustehtävä (kuva: Laura Alatalo)

Lännenratsastus opettaa tarkkuutta. Treenaan Jokirannan ratsastuskoulussa lähinnä all around -lajeja ja siellä western trailia, joka koostuu vaihtelevissa askellajeissa suoritettavasta  puomi-, silta- ja portti- tehtäväradasta. Tehtävät ovat niin vaikeita, ettei niistä selviä ilman saumatonta ja tarkkaa yhteistyötä hevosen kanssa.

Lännenratsastus opettaa kokoamaan hevosen ilman ohjaa. Lännenhevoset kulkevat matalassa muodossa, mutta eivät pitkänä, vaan rennosti itsensä kooten. Pakkokin, sillä ilman kokoamista puomit kolisisivat ja pysähdykset venähtäisivät pitkiksi. Koska länkkää mennään pääsääntöisesti yhdellä kädellä ohjat pitkinä, pitää osata koota hevonen oikeastaan kokonaan ilman ohjaa. Siitä taidosta on hyötyä kaikessa ratsastuksessa.

Portin avaaminen ja sulkeminen (kuva: Laura Alatalo)

Lännenratsastus tehostaa istuntaa, sillä hevosta ohjeistetaan istunnan ja pohkeiden avulla.  Näillä avuilla pitää esimerkiksi pystyä peruuttamaan puomien välistä rataa suoraan ja eri suuntiin kääntyillen, laukkaamaan kaarevien puomien yli, laukkaamaan ja pysähtymään laukasta keskelle pientä puomilaatikkoa, vaihtamaan askellajia tehtävärastilta toiselle, saada hevonen spinnaamaan itsensä ympäri pienessä tilassa, avaamaan ja sulkemaan naruportti ratsain yhdellä kädellä. Jos istunta ja pohkeet eivät toimi jetsulleen, ei homma yksinkertaisesti onnistu. Kolisevat puomit ja pitkäksi menneet pysähdykset kertovat armotta onko istunta kunnossa.

Lännenratsastus opettaa katseen käyttöä. Tiukoissa puomitehtävissä on hyvä käyttää katsetta varmistamaan, että istunta toimii oikein. Samalla oivaltaa katseen käytön merkityksen omaan asentoon. Katseen suuntaaminen seuraavaan etappiin vaikuttaa omaan vartaloon ja auttaa hevosta hahmottamaan minne ollaan menossa. Ohjia voi käyttää apuna ns ”kaulaohjana”, jossa hevonen siirtyy poispäin kaulaa koskevasta ohjasta.

Heppa saisi olla matalammassa muodossa (kuva: Laura Alatalo)

Lännenratsastus opettaa rentoutta. Esimerkiksi laukkapuomit pitää pystyä ylittämään ilman ohjaa niin, ettei hevonen kiihdytä puomien päällä. Se onnistuu kyllä, jos käyttää istuntaa rennosti oikein. Painoa sopivasti jalustimilla ja aavistuksen takamusta keventäen.

All around- ratsastus avaa ratsastajan lonkkia. Oikeaoppisessa istunnassa istutaan takataskujen päällä lonkat auki selkeässä uloskierrossa niin, että jalka asettuu luonnollisesti oikeaan asentoon hevosen kylkeen ja jalka lepää rennosti jalustimessa. Tällöin polvi pysyy alhaalla eikä jalustin hölsky jalassa. On todella antoisaa ottaa centered riding- tunteja lännenhevosella, koska pitkin ohjin ratsastaminen pakottaa istumaan oikein. Näitä tunteja antaa Tosca-tila.

Erityisen tärkeää lonkat auki -istunta on laukassa. Menen tällä hetkellä nuorella quarter-ruunalla, joka protestoi heti, jos istun laukassa takamus tiukkana ja reidet kinnaten. Vastaavasti istunnan rentouttaminen ja lonkkien avaaminen ”päästävät” ruunan rentoon laukkaan.

Tunneilla laukataan monipuolisia tiukkoja puomiratoja

All around- lännenratsastus auttaa pääsemään eroon liiasta ohjien käytöstä. Hevosia ratsastetaan yhdellä kädellä pitkin ohjin ja pidätteet tehdään istunnalla, keskivartalolla ja pohkeilla: vatsa tiukkana pohkeet kiinni ja ”wow”! Vaatii koordinaatiota ja koko kroppaa.  Käsi otetaan avuksi vain tarvittaessa.

Peruutus tapahtuu pitämällä pysähdyksen jälkeen jalat kiinni hevosessa ja pyytämällä pohkeella hevosta astumaan taakse päin. Käsi pysyy edessä ohjat pitkinä. Ylipäätään lännenhevosten kanssa pitäisi koko ajan miettiä kättä eteenpäin.

Lännenhevonen on ihana! Lännenratsastus juontaa maatöistä hevosen kanssa, joten ideana on opettaa hevoset toimimaan ratsastajan kanssa viilipyttyinä. Hevosen pitää malttaa odottaa uutta tehtävää rauhallisesti ja rennosti eikä ottaa kipinää milloin mistäkin. Jokirannassa opettajani Pirjo Marjanen opettaa hevosta mm nousemalla ratsailta ja jättämällä hepan ohjat maassa hetkeksi seisomaan puomilaatikkoon siksi aikaa kun ”lueskelee penkillä lehteä”. Hevosen kuuluu odotella rauhassa, saa vaikka torkahtaa rentouttaan. Puomitehtävä jatkuu, kun Pirjo nousee takaisin ratsaille. Länkkäkisojen palkintojenjaossa ei pääsääsäntöisesti nähdä hermoilevia tai jännittäviä hevosia, vaan kaikki seisovat rauhallisina line up -rivissä koko pitkän seremonian läpi. 

Kiitos kuvista, Laura Alatalo!

Tässä linki Jokirannan ratsastuskouluun. Tallin alueella Hyvinkäällä sijaitsee myös Western Spirit - lännenratsastusvarusteiden myymälä. Ja tässä linkki Tosca Tilalle.

Lapin taikaa Leviltä

Postasin aiemmin matkakertomuksen 3 päivän maastoratsastuksesta Tunturi-Lapin maisemissa Levillä. Lapin taika jäi kuitenkin kutittelemaan takaraivoa niin, että postaan myös tämän kuvasikermän.

Lapin Levillä on nimittäin ihan oma taikansa. Se alkaa jo Levin kylässä maailman puhtaimmaksi väitettyä ilmaa nuuhkiessa. Ylhäällä Levitunturin huipulla avautuva tunturi-&vaaramaisema sinisine järviläikkineen saa ymmärtämään, miksi Lapista, kultakuumeesta, tuntureista ja poroista on tehty niin monta laulua ja elokuvaa. Tämä kansallismaisema kilpailee hienosti Kolin kanssa.

Porobongaus tuo Lapin maastoratsastukseen oman säväyksensä. Ratsastuksen tahti on rauhallinen joten porot ehtii bongata, vaikka ne piilottelisivatkin tunturikoivujen, vaivaiskoivujen ja pikkumäntyjen lomassa. Silmä tottuu havainnointiin pian: puun takana seisoo tuijottava harmaa sarvipää, metsästä kuuluu rapinaa ja kauempana erottuu pari juoksevaa porokaverusta. Myös hevonen auttaa tapittamalla porojen suuntaan ”etkö näe, tuolla olisi!”.

Ja se valkoinen poro. Muistin lapsuudesta Mirjami Kuosmasen tähdittämän Valkoinen Peura – kauhufantasiaelokuvan, jossa shamaanin noituma saamelaisnainen Pirita muuttuu miehiä tuhoon syökseväksi valkeaksi peuraksi. Tämä taide-elokuva esitettiin vuonna 1953 myös Cannesin filmifestivaaleilla, joissa Kuosmanen ystävästyi itsensä ”Tuulenviemään” Olivia de Havillandin kanssa. Me bongasimme maastoretkillämme peräti kaksi valkoista poroa. Toinen makasi tyynenä laukkapolullamme kuin noiduttuna, siirtyi laiskasti pois tieltä ja jäi vielä hetkeksi puiden katveeseen ihailtavaksemme. Muotovalioporo kuin suoraan elokuvasta. (Kuvan poro on hieman harmaampi yksilö, sillä en saanut taikaporoa kuvatuksi).

Iso osa Lapin taikaa on mauissa. Poronkäristys, loimulohi, poronpotka… uunijuurekset. Hiljalleen kypsytettyä, kotona valmistettua lähiruokaa, jossa maistuu luonto. Etukäteen ilmoittamalla olisi saanut myös kasvisvaihtoehtoja, mutta minusta perinneruuat ovat maukasta paikallisuuteen sukeltamista. Koska reissumme osui elokuuhun, poimimme mökkitien varresta oransseina hehkuvia hilloja aamupuuron päälle ja sellaisenaan popsittavaksi. Oli kuulemma harvinaisen hyvä hillavuosi. Suot ja kosteikot loistivat oranssina! Napsimme marjat eväskippoihin myös maastoratsastuksen picnic-tauolla. Voisiko olla enempää lähiruokaa?

Lapin yöttömät yöt. Päivät ovat Levillä elokuussa pari tuntia pidempiä kuin Helsingissä. Se näkyi ja tuntui. Nukuimme metsään rakennetuissa, osin lasiseinäisissä ja -kattoisissa ekomökeissä, jossa luonto ja valo tulvivat sisään. Oli hauska somettaa ”yöttömässä valossa” ilman keinovaloa ja nukahtaa lahjaksi saatu huskykuvioitu uninaamari silmillä. Voin vaan kuvitella, miten ihanalta tuntuu pimeänä vuodenaikana pötköttää pedissä ja tuijottaa lasikaton läpi loimuavia revontulia! Lokakuu on kuulemma jo revontuliaikaa. Vuodenajan mukaan muuttuva valo on osa Lapin taikaa. Täytyy päästä sinne uudestaan ja koittaa vangita loimuava taivas kameraan.

Lapin ruska, kun luonto kylpee pakkasenpuremissa väreissä! Elokuussa nautimme kesähelteistä, mutta paikoitellen varvikko loisti jo punaisena vaivaiskoivujen katveessa. Meille luonto tarjoili ruskan sijaan tuoksuvia soita, kirkkaina solisevia ojia ja loputtomia hillasoita. Odotan innolla syyskuun ruska-aikaan reissaavien kavereideni matkakuvia! Syyskuun reissuille on vielä tilaa, laita vaikka yv jos kiinnostaa!

Suomenhevoset. Tallilla on kymmenen eri näköistä ja kokoista suokkia, osa ravitaustaisia, kaikki ammattimaisia maastoratsuja. Ei siitä mihinkään pääse, että Suomen luonto on parhaimmillaan hulmuharjaisen ja varmajalkaisen suokin kanssa seikkailtuna. 

Huskylauman ulvonta. Se on kuin sinfoniaa, joka alkaa parin huskyn vaimeana ulinana, yltyy 120 koiran hurjaksi huudoksi ja hiipuu kuten alkoikin: muutaman koiran hiljanevinä ulvaisuina. Huskyhuudossa on eksotiikkaa, etenkin kun sitä kuuntelee pihapiirin tynnyrisaunassa ja pihasuihkussa vilvoitellessa. Tallin 120 huskya asuvat tallialueelta hieman etäämmällä aitauksissa, joihin ne on asutettu kaverikunnittain. Talvisin huskyt vetävät innokkaasti turistilaumoja koiravaljakkona.  Me pääsimme tervehtimään huskeja ja huskyen pentuja muuten vaan. Saimme innostuneen ja äänekkään vastaanoton, monta hyppyä vartaloa vasten ja paljon rapsutuspyyntöjä. Kiehtovan ystävällistä käytöstä suden näköisiltä olennoilta!

Uudet ratsastusreissut Lappiin pääsivät itseoikeutetusti to do -listalleni: ruskaratsastus, revontuliratsastus ja Pöyrisjärven erämaaratsastus ovat vahvasti suunnitelmissa. Mukaan mahtuu!

Tässä linkki edelliseen matkajuttuuni Leviltä.

Tässä linkki Horsexploren Levin-kohteeseen. Kysy Horsexploresta lisää päivämääriä. Voit myös ehdottaa niitä.

Matkassa mukana suomalainen laadukas ratsastus- ja vapaa-ajanmerkki House of Horses Helsinki.