Kaikilla ratsastusvaelluksilla
on oma erityinen fiiliksensä. Ratsastusvaellukselta Ranskan
Provencesta nousee päällimmäiseksi mieleen makuhermoja kutkutteleva herkuttelu.
Ratsastusreitti Luberonin
alueella oli kuin pieni retriitti, joka halkoi satumaisen kauniita lehtimetsiä
solisevine puroineen, kapusi ylös-alas kapeita vuoristopolkuja, sivuutti laventeliviljelmiä
ja johdatti meidät keskelle pikkuruisia eteläranskalaisia kyliä.
Vaelluksen ytimessä olivat paikallisen viinin kera nautitut piiiitkät picnic-lounaat lukuisine
ruokalajeineen ja välijuustoineen ennen kotitekoista jälkiruokaa. Oh lá lá!
Tein pienen videokoosteen reissun luonnosta, ratsuista - ja picnic-aterioista
Tässä ja tässä linkit perusteellisempiin postauksiin Provencen ratsastusvaelluksesta.
Tässä ja tässä linkit perusteellisempiin postauksiin Provencen ratsastusvaelluksesta.
Toisinaan reitin ideana on historia:
Mongolia tarjosi aikamatkan tuhannen
vuoden taa khanien tuulisille arolle jurttineen, villihevoslaumoineen ja
ulvovine susineen. Albaniassa ratsastimme
keskelle antiikin tarunhohtoisia tapahtumapaikkoja, keski-aikaisia unohdettuja
pyhättöjä.
Toisinaan reitin ytimessä on luonto, kuten kuten Ecuadorin ulivuorilla, joissa kuntoamme koeteltiin kotkien seurassa neljän kilometrin
korkeudessa, tai Costa Ricassa,
jossa vehmaat viidakkopolut ja paratiisihiekkarannat hivelivät silmiä ja
sielua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti