Tehopaketti "Centered Riding & lännenratsastus" (mukana videoita)

Yritän tuon tuosta pohtia istuntaa ja avujen käyttöä, sillä fysiologisesti oikein ratsastamalla voin parantaa myös hevoseen vaikuttamista. Centered Riding (CR)– tunneilta ja klinikoilta olen saanut mainioita oivalluksia kehonkäyttöön. 

Riitta reissasi luurankonaisen klinikalle

Peggy Brown pureutuu ratsastuksen luihin ja ytimiin

Erityisen valaiseva CR-klinikka järjestettiin pari kesää sitten Heinlahden Millcreek Rachilla, jossa luurankopukuun sonnustautunut IV-tason valmentaja, ohiolainen Peggy Brown havainnollisti oikean- ja vääränlaisia kehon asentoja sekä kehon osien vuorovaikutusta. CR:n parantaa ratsastajan tasapainoa, joustavuutta, jäntevyyttä ja apujen käyttöä ja sitä kautta vuorovaikutusta hevosen kanssa.

Peggy Brown ja Sarah Harris kehittivät luurankopuvun Animation in Motion - Visible Rider  -kurssia varten

Luuranko-Peggya katsellessa oli helppo ymmärtää, mistä ratsastajan rasitusvammat juontavat, miten yliryhtinen istunta jännittää ratsukon olemusta ja miksi ratsastajan vinous vaikeuttaa hevosen kääntymistä. 

Napa- tai lännenvyön komea solki -menosuuntaan!

Oikein ratsastaminen säästää sekä hevosta että ratsastajaa. Monen konkkaavan cowboyn selkävaivat johtuvat Peggyn mukaan "jalat edessä - selkä takakenossa" - ratsastusasennosta. Klassinen ”korva-olkapää-lantio-kantapää” – linjaus pätee myös CR:ssä, jossa kehon osat asetetaan päällekkäin kuin rakennuspalikat lantiossa sijaitsevan kehon keskipisteen jatkeiksi. Lantio on malja, joka kannattelee ratsastajan kehoa.

Kaikkien totuuksien äiti: Korva- olkapää- lantio- kantapää - linjaus

Lännenmiehen luusto ei voi hyvin

Kuusikymppinen Peggy julistaa aikovansa oppiäitinsä Sally Swiftin tavoin ratsastaa vielä kahdeksankymppisenä. Mahtaakohan myös yhä ratsailla piipahtava yhdeksänkymppinen Englannin kuningatar Elisabet hyödyntää CR-oppeja ratsastuksessaan…

 

Peggy kouluttaa myös suomalaisia CR-ohjaajia. Yksi koulutetuista on lännenratsastuksen valmentaja, CR-ohjaaja ja kilparatsastaja Mari Valkonen, jonka Tosca-tilalla käyn silloin tällöin CR-opissa. Ilman kättä ja kuolaintuntumaa ”pitkin ohjin” ratsastettava lännenratsastus paljastaa armotta istunnan, keskikehon ja pohkeiden käytön puutteet.   

Lännenratsastaja Mari Valkonen on myös centered riding - ohjaaja

Mari muistuttaa painoavun olevan aina päällä, joten sen on oltava täsmällinen ja oikea, sillä hevonen koettaa aina tasapainottaa ratsastajan pienetkin virheet ja horjahdukset. 

CR-tekniikka on auttanut useaan perusongelmaani, joista moni johtuu ryhdittömyydestä ja vinoudesta. Tässä sikermä minulle tärkeistä pointeista:

Lantio ja jalat: Mari aloittaa tunnit aina asettamalla alkukäynnin ajaksi istuinluideni alle pallot. Ne avaavat lantiotani ja auttavat jalkoja valumaan rentoina alas pitkin hevosen kylkiä. Ravistelen jalat pitkiksi ja maadutan ne pehmeiksi kuvitellen niiden painuvan kosteaan rantahiekkaan.

Samalla työstän lantioon lievän koonnin kuvittelemalla, että hengitän kohti kevyesti köyristettyä ristiselkää. Jos koontia uhkaa tulla liikaa, asetan toisen käden hetkeksi ristiselän päälle muistuttamaan ryhdistä.

Olen huomannut oikean lantion asennon auttaneen moneen ongelmaan, erityisesti jaloista putoileviin jalustimiin.

 

Lännenratsastuksessa jalat avataan lonkasta ulkokiertoon niin, ettei polvi purista eivätkä jalat ajaudu liian eteen tai taakse. Leveä lännensatula haastaakin ratsastajan polvet, jos varpaita työnnetään väkisin eteenpäin.

Näin käy jos jäkittää jalkaterät väkisin eteen

Peggy hyödyntää ratsastuksessa tasapainosensoreita ja neuvoo etsimään oikean lantion asennon keinuttelemalla istuinluita, kunnes niiden tasapainosensorit asettuvat oikeaan asentoon.

Oikea varvaslinjaus löytyy liikuttamalla jalkateriä tuulilasinpyyhkijöiden tavoin eestaas ja pysäyttämällä liike luonnolliseen kohtaan. Jalkapohjat asettuvat jalustimeen oikein, kun opettelee koputtelemalla tunnistamaan jalkapohjan tasapainosensorin. 
Annetaan Peggyn kertoa itse:

Pää ja olkapäät: Olkapäälinjaukseni petraantuu, kun mietin ratsastaessani lapatukea sen sijaan, että yrittäisin vanhanaikaisesti kiskoa olkapäitä taaksepäin.  Pään asentoa puolestaan parantaa pieni kaksoisleuka, katseen keskittäminen eteenpäin ja ”pupunkorvien” kuvitteleminen kypärän jatkeeksi. Niinpä, CR perustuu klassisen ratsastuksen perusteiden lisäksi paljolti mielikuvaharjoitteluun.

CR-tunneilla puhutaan paljon ”pehmeästä katseesta”. Ymmärrän sen niin, etten tuijota pinkeänä eteen, tehtävään, hevosen niskaan tai minnekään muuallekaan, vaan pidän katseen rentona, mikä rentouttaa koko olemustani, auttaa hahmottamaan reittiä kokonaisuutena ja sujuvoittaa siirtymistä tehtävästä toiseen. 

Luusto rennosti ryhdissä

Kädet: Lännenratsastuksen yhden käden tekniikka haastaa symmetrisyyteni. Pidän ohjia yleensä oikeassa kädessä ja olen huomannut oikean hartian alkaneen työntyä ikävästi eteenpäin. Siihen auttaa ”ratsastuskäden” vaihtaminen sekä vapaan käden asettaminen ohjaskäden rinnalle hartialinjaa tasapainottamaan. 

CR on palkitsevaa. Kun CR-harjoitukset sujuvat hyvin, onnistun käyttämään uloshengitystä myös avuna siirtymisissä pysähdykseen, liikkeelle ja askellajista toiseen – ihan ilman ohjastuntumaa!

Onhan sen hieno tunne, kun katseen käyttö, kehon linjaukset sekä istunnan ja jalkojen yhteispeli loksahtavat kohdalleen, ja onnistun kääntämään hevosta ohjat pitkinä.

Lännenratsastuksen CR-tunnit havainnollistavat vastaan sanomatta, ettei hevonen käänny kallistamalla vartaloa tai kääntämällä hartioita, vaan kiertämällä lantiossa sijaitsevaa keskipistettä pitäen samalla molemmat istuinluut kiinni satulassa. 

Tällöin oikeaan linjaukseen asetetut kädet ja jalat seuraavat mukana ja tukevat käännöstä pakottamatta. Ulkojalka kääntää hevosta satulaan painautuneen yläpohkeen (sisäreisi) avulla. Sisäjalka pysyy oikeassa kohdassa ja muistuttaa hevosta asetuksesta. 

Kunnon treeni ansaitsee kunnon varusteet. ”Länkkätunnilla” sonnustaudun mieluiten cowgirl-tyyliin farkkuihin. Osana blogini kaupallista yhteistyötä testaan tänä syksynä Old Sorrellin Annie-farkkuja, joita Suomessa myy Western Spirit. Mukavien, vyötäröltä puristamattomien ja hiertämättömin ”tasasaumoin” ommeltujen Annie-farkkujen lahje on oikealla tavalla ”ylimittainen” niin, että buutsi peittyy eikä lahje nouse ratsastaessa.  

(Se vaan, että Anniet ovat kuulemma paljon paremman näköiset kuin normaalit farkkuni...)

Western Spiritin ratsastusfarkuissa on hiertämättömät saumat ja oikean pituiset lahkeet

Tässä linkit Mari Valkosen Tosca-tilalle ja Ursula Turtiaisen Millcreek Ranchille.
Tässä linkki Wester Spirit - varusteliikkeeseen..

Hippoksessa 5/2016 on lisää Peggy Brownin klinikasta.

Kiinnostaako lukea klinikoista? Tässä knoppeja Kyran klinikoilta.