Portugalin Avis: GP-liikkeitä ja working equitationia

Portugalista löydän lääkkeen moneen ratsastusnälkään: saan kokeilla GP-liikkeitä opetusmestarien ohjauksessa ja pitää hauskaa working equitationin parissa. Niinpä kiersin taas hutikuussa muutamalla portugalilaistallilla hakemassa oppia sikäläisiltä taitureilta.


Lusitanon kyydissä Avisissa (kuva Erica Flinck)

Lusitanokomeutta

Portugalilainen kartano

Pysähdyin pariksi päiväksi myös Alentejon Avisiin, puolentoista tunnin ajomatkan päässä Lissabonista sijaitsevalle ratsutilalle, joka sävähdytti yhdistelmällä historiallista kartanoelämää ja tehokkaan modernia ratsastusvalmennusta.

Kartanon vanha sisäänkäynti ja pihavahti

Terassin ruusuköynnöksiä

Jo pelkkä kartano oli nähtävyys: valkoisena hohtavan päärakennuksen terassia koristivat vaaleanpunaiset ruusuköynnökset, pihassa kasvoi reheviä palmuja sekä mehukkaita sitruuna- ja appelsiinipuita ja koko komeuden kruunasivat kymmenet vapaina astelevat riikinkukot, jotka kiekuivat itseriittoisesti valtavia pyrstöjään röyhistellen.  

Täydessä sotisovassa

Terassilla oli aina seuraa

Ruusuja löytyi siis myös keltaisina

GT-sitruunat omasta pihasta

Ranskalaista rakennustyyliä edustava kartano on matkailukohteena melko uusi, sillä se alkoi vastaanottaa ratsastusvieraita vasta vuonna 2011. Tila on kuitenkin ollut saman suvun hallussa jo vuodesta 1842, joskin omistajat asuivat Portugalin vallankumouksen jälkeen joitakin vuosia Brasiliassa ennen paluuta tiluksilleen. Tunnettu portugalilainen runoilija Mário Sa käytti tilaa kesäasuntonaan ja kirjoitti siellä osan tuotannostaan. Nykyisin tila keskittyy korkkipuun kasvatukseen ja ratsastustoimintaan. Kartanon isäntä Nuno Sa ratsastaa itse vain satunnaisesti omaksi ilokseen, mutta isoisä oli aikoinaan kuulemma olympiaratsastustasoa.

Nuno Sa itse suunnittelemassaan maneesissa



Kävelyllä korkkipuumetsässä

Valoisa valtava maneesi

Kartanossa oli tilaa ratsastaa sekä Nunon itsensä suunnittelemassa ikkunallisessa maneesissa että ulkokentällä, jossa on myös working equitation –rata. Maneesissa ratsastamisessa on oma tunnelmansa, sillä tuntia saattavat seurata sekä muut ratsastajat loungesta että toiset hevoset maneesissa sijaitsevista bokseistaan.

Hevoset satuloidaan pesuboksissa.

Boksit sijaistevat maneesin kentän laidalla

Maneesin lounge

Ratsastin reissullani kolmella ratsulla, joista kaksi oli lusitanoja ja yksi puoliverinen este&maastoratsu. Lusitanot hankitaan hyvämaineisilta kasvattajilta ja ne hallitsevat vaikeita lateraaliliikkeitä: piaffia, passagea, espanjalaista käyntiä, tempon vaihteluita, laukkapiruetteja. Moni on ansioitunut myös working equitation- työratsastuksessa.

Tunneilla ollaan yksi tai kaksi kerrallaan (kuva Erica Flinck)

Minua opetti kolmekymppinen Patricia Palmeiro, kilpaileva ammattiratsastajaa, joka valmistui 18-votiaana EPDRAC- ratsastuskoulusta ja on hankkinut oppia myös Monte do Barrao-siittolasta sekä koulu-, este- ja working equitation- taitureilta (esim. Nuno Avelar).

Tallikoira, matkakaveri Erica, Patricia-opettaja ja Fernando-apuri ratsua satuloimassa

Kädet hiljaa yhdessä

Sain ensimmäiseksi ratsukseni kiltin Xi-jättiläisen, joka osoittautui lujahermoiseksi, mutta avuista tarkaksi opetusmestariksi – samoin kuin reissukaverini ratsastama Diamante. Hevosia oli ratsastettava kädet nätisti hiljaa yhdessä, istunta tiiviinä ja pohkeet aktiivisina. Avut oli annettava huolellisesti, sillä hevonen lipsahti herkästi pois uralta, jos pohjeapuni oli epälooginen tai käteni erkaanuivat tahattomasti.

Mittailua ennen tuntia (kuva Erica Flinck)

Kauniissa maneesissa on ilo ratsastaa (kuva Erica Flinck)

Hevosia taivuteltiin paljon etenkin avoille ja suluille ennen vaativampien liikkeiden harjoittelua. Kokeilin tunnilla muutamia laukanvaihtoja sekä passagea, piaffia ja espanjalaista käyntiä. Patricia eli vahvasti mukana ja huuteli ohjeita lähes askel kerrallaan. Hevonen varmasti ymmärsi mitä Patricia siltä odotti, muttei antanut minulle mitään ilmaiseksi. Espanjalaisessa käynnissä Xi ojenteli hienosti vain vasenta jalkaansa, koska keskittymiseni ei riittänyt molempien jalkojen käskyttämiseen. Kaiken kaikkiaan vaativat liikkeet sujuivat, kuten niitä harvoin harjoittelevalta voi odottaakin: useiden yritelmien seassa oli kuitenkin joitakin ihan kelvollisiakin askeleita, joten tunnista jäi tyytyväinen olo.  (postaan myöhemmin myös working equitation – tunnista) 

Keskittynyttä menoa (kuva Erica Flinck)

Xi tuntui mukavalta (kuva Erica Flinck)

Erica, Diamante ja Patricia vauhdissa (kuva Erica Flinck)

Valo tulvii  maneesin avonaisista avonaisista ikkunoista (kuva Erica Flinck)



Hevosten boksit sijaitsevat hauskasti maneesin laidalla (kuva Erica Flinck)

Luonnonvalon loi seesteistä ratsastustunnelmaa (kuva Erica Flinck)

Espanjalaisen kävelyn harjoittelua (kuva Erica Flinck)

Espanjalainen käynti... on se vaikeeta, mutta kivaa.

Tunnelmallinen korkkipuumetsä

Ratsastusvisiitin päätteeksi kävimme käyskentelemässä ratsain kartanon korkkipuutiluksilla. Kuudensadan hehtaarin laajuisilla korkkipuuviljelmillä riittäisi reittejä vaikka kuinka pitkille käynneille, mutta nautimme ratsujemme kanssa runsaan tunnin lenkistä. Maastossa ei ravattu eikä laukattu, vaan keskityttiin ihmettelemään korkkipuiden leikkauspintoja ja nautiskelemaan kauniista kevätpäivästä.

Korkkipuumetsä jatkui silminkantamattomiin

Kartanon herkkuja

Ratsastuslomalla vanhassa sukukartanossa on aivan oma tunnelmansa. Nuno-isäntä nautti lounaat ja illalliset kanssamme perinteisesti kalustetussa ruokasalissa ja kuiskasi keskustelun lomassa käytävällä odottavalle sisäkölle pyynnön seuraavan ruokalajin tarjoamisesta.  Oma lukunsa oli lähes alkuperäisasuinen keittiö, jossa loihditaan herkkuja Nunon äidin resepteillä: paistia, sienipiirakkaa, kanapihvejä, kalapataa, riisiä - ja kumma kyllä ranskalaisia perunoita. Lempijälkiruokani oli kartanon suklaatorttu, jonka reseptin jaan vielä blogissani, jahka olen kokeillut onnistunko loihtimaan sen reseptistä myös itse.

Vanha keittiö on kartanon sydän

Oleskelutiloja

Vanha sali

Illallinen isännän seurassa

Suklaakakku Nunon äidin reseptin mukaan

Lähialueen nähtävyydet: Alter Real ja Évora

Piipahdin matkakaverini kanssa kotimatkalla myös Alentejon keskeisissä nähtävyyksissä; 2000 vuotta vanhassa Évoran kaupungissa sekä Alter Realin siittolassa. Jälkimmäinen oli harmi kyllä vierailupäivänämme suljettu, mutta tulipahan opittua, miten sinne autolla navigoidaan. Kuningas Joao Viidennen vuonna 1748 perustama Alter Real on yksi Portugalin tärkeimmistä perinteisistä siittoloista. Alter Real-lusitanoja käytetään tänäkin päivänä Lissabonissa Portugalin kuninkaallisen ratsastuskoulun näytöksissä Lissabonissa, jossa piipahdin joitakin vuosia sitten ihailemassa tyylikästä ratsastusnäytöstä taidokkaine katrilleineen ja levadeineen.

Alter Real-siittola. Harmi, ettei osuttu vierailuaikaan

Alter Real-siittolan kassa pysyi kiinni

Vuosia sitten näin Lissabonissa kuninkaallisen ratsastuskoulun näytöksen Alter Real-lusitanoilla

Kelttien aikaan perustetussa Évorassa kohtaa historian kerroksia lähes joka askeleella. 1800-luvulla rakennettujen kaupunginmuurien sisältä löytyy keskiaikainen katedraali sekä muinaisten roomalaisten ja arabiaikakausien monumentteja. Piipahdin Unescon maailmanperintölistalle pääseessä Évorassa itse asiassa toistamiseen, sillä runsas puoli vuotta aiemmin seikkailin siellä Kavioliiton Katjan kanssa illastamassa paluumatkalla Monte Velhon ratsastuskeskukseen lissabonilaisista ratsastuskilpailuista (Katjan postaus keikasta tässä). Tämä Unescon maailmanperintölistalle päässyt viehättävä pikkukaupunki oli ehdottomasti uuden visiitin arvoinen. Tällä kertaa istahdin reissukaverin kanssa kirkkoaukion laidan ravintolaan herkuttelemaan valkosipulissa paistettuja ravunpyrstöjä.

Roomanaikaisen Diana-temppelin rauniot

Évoran kaunista keskustan laitaa

Goottilainen Sé-katedraali

Évoran historiaa, Sé-katedraali

Évorassa lunssilla

Valkosipulikatkaravut

 Tässä linkki Avisin kohteeseen.