Ratsastusmatkoille on mukavampi lähteä, kun on harjoitellut ratsastusta säännöllisesti ja huolella. Luen ratsastusoppaita ja vierailen klinikoilla, jotka havainnollistavat ohjeet helpommin ymmärrettäviksi. Eniten opin klinikoilla ratsukoilta, joilla ei mene kaikki putkeen. Joskus pystyn soveltamaan ratsukon saamia ohjeita omaankin ratsastukseeni. Vaikken ratsastajana yllä lähellekään demoratsukoiden tasoa, seuraan klinikoita aina oman ratsastukseni näkökulmasta, sillä uskon, että jokainen voi ammentaa taitureilta oppia ja asennetta omaan harrastukseensa.
Kuvasin Kyran Aachenissa ratsastuksen EM-kisoissa vuonna 2015 |
1) Kyra korostaa oppimisen kolmea mukavuusaluetta. Mukavalla
vyöhykkeellä osaaminen on tuttua ja mukavaa. Joustovyöhykkeellä
ratsastaja poistuu mukavuusalueeltaan ja altistaa itsensä epämukavuudelle
oppiakseen uutta. Ratsastaja joutuu paniikkialueelle, jos uuden oppiminen on
liian vaikeaa tai vaarallista eikä ratsastaja hallitse tilannetta.
Joustovyöykkeellä vierailen mielelläni,
sillä parhaat hetket omassa ratsastuksessani liittyvät oivalluksiin. Olen päätynyt paniikkivyöhykkeelle, kun
tehtävä on ollut liian vaikea tai hevonen on huomauttanut virheistäni rajusti. Näistäkin olen oppinut. Ainakin sen, mitä
ei kannata enää tehdä.
2) Koetan kehittää
tietoisuuttani joustovyöhykkeellä ja hyödyntää oppimestarihevosten osaamista
entistä paremmin. Ehkä käyn mukavuusvyöhykkeellä
”helpompien” heppojen parissa suunnitelmallisemmin sulattelemassa oppimaani.
3) Onnistuneet toistot sopivalla hevosella eivät ole Kyran mukaan junnaamista,
vaan auttavat hahmottamaan ja sisäistämään, miten liike onnistuu. Hyvä
suorituksen toistaminen kun on vaikeaa ammattilaisellekin. Sitten tekeekin taas
mieli kurkottaa korkeammalle.
4) Oppimisen nälkä on hyvä asia, mutta Kyra varoittaa
liiasta kunnianhimosta. Olen välillä harmillisen totinen puurtaja ja väkisin
pusertaja. Kuitenkin hevonen parantuu
aina, kun rentoudun.
5) Kyran neuvoo rauhoittamaan istunnan, kädet ja pohkeet tasaisiksi, jotta hevonen voi rentoutua tehtäviin. Istuntaa voi parantaa miettimällä istuinluiden ja häpyluun
välistä kolmiota, joka pysyy tiukasti satulassa auttaen hevosta löytämään
tasapainon.
Levottomia käsiä voi rauhoittaa nappaamalla raipan poikittain käsiin ja pitämällä sen
liikkumattomana. Liikkumattomat
kädet luovat suhteen hevosen etupäähän.
Kyra mukaan käsien pehmeys pitäisi kyetä säilyttämään myös
silloin, kun hevonen herpaantuu juoksemaan.
Koetan lunastaa ikuisen
lupaukseni six packin treenaamisesta, jotten aina paikkaisi heikkoa
keskivartalon tukea käsien tai jalkojen avulla.
6) Kyran mukaan hevosen kokoamista auttaa, jos kuvittelee hevosen kaulan ympärille
renkaan, joka ohjien välityksellä nostaa rintaa ylöspäin. Tällöin ajatukset
kohdistuvat hevosen runkoon eikä tule nyittyä hevosen päätä taaksepäin.
7) Kyra kannustaa ammentamaan ratsastukseen oppia ja ymmärrystä
monin tavoin, lukemalla, seuraamalla,
keskustelemalla ja kokeilemalla. Ratsastamaan oppii vain ratsastamalla ja
opin tie on jatkuva. Huomaan, että aikuisena ratsastuksen aloittaneena minun
täytyy tehdä kaikki huolellisen tietoisena. Ei vain opettelua, vaan ajattelevaa
opettelua.
Koska minulta puuttuu lapsena satulattoman ponin selässä
hankittu tuntuma tasapainoon, kannattaa minun hyödyntää ratsastuskoulun hevosia
monipuolisesti pitäen perusasiat kirkkaina mielessä. Ei haittaa, vaikka jonkin
hevosen kanssa ”pakka hajoaa” helpommin kuin toisten. Monipuolisuus ja erilaiset reaktiot kehittävät tuntumaa ratsastukseen
ja sitä kautta omaa keinovalikoimaani.
8) Kyra sanoin ”maltti on valttia”. Kannattaa korjata ensin
perusasiat. Ratsastuskoulussa löytää helposti hevosia eri tarpeisiin: yksi
auttaa korjaamaan käsiä, toinen pohkeita, kolmas antaa puoli-ilmaiseksi pehmeää
istuntaa. Nyt Kyran sanoin ”rohkeasti ja
ajatuksella kokeilemaan”.
Rohkeasti ja ajatuksella kokeilemaan! Kuva: annadt.com |
Luin mielenkiinnolla. Hyvaa asiaa ja koitan muistaa satulassa/
VastaaPoistaKiitos kommentista! Minäkin palaan näihin pointteihin kerta toisensa jälkeen:). Mukavia ridauksia!
Poista