Portugalin Alenquer: Klassista ratsastusta korkkipuiden katveessa

Portugalin kohdalla on ratsastusmatkakartallani monta sydämen muotoista neulaa. Monipuolinen Portugal on tarjonnut minulle vuosien varrella vaikka mitä: maastoilua tunnelmallisissa korkkipuumetsissä, hikisenhauskoja working equitation –tunteja ja keskittynyttä ahkerointia kouluratsastuskiemuroissa.

Ratsastuskausi on Portugalissa ihanan pitkä

Minua vetävät Portugaliin erityisesti herkät ja kuuliaiset lusitanot, jotka sietävät virheitäni, vaikka osoittavatkin ne selkeästi – ja muistavat palkita minut myös silloin, kun onnistun avuissani.  Itse asiassa olen saanut Portugalissa tuskallisimmat ja samalla palkitsevimmat ratsastuksen ahaa-elämykset.

Niinpä piipahdin viime viikon lopulla miniturneella Portugalissa nauttimassa ratsastuksen monimuotoisuudesta.  Kouluratsastusrupeamani alkoi vajaan tunnin ajomatkan päässä Lissabonista sijaitsevassa Alenquerin maakunnassa, jossa kuusikymppinen Don Francisco de Braganca kasvattaa hevosia ja valmentaa ratsastajia kodikkaalla sukutilallaan.  

Francisco Braganca on saanut oppinsa mestari Nuno Oliveiralta

Franciscon tila huokuu lusitanotunnelmaa. Tammat ja varsat nauttivat elämästä vehreillä niityillä laiduntaen ja orit odottavat tunnille pääsyä tilavassa tallissa. Sukutilan juuret ulottuvat satojen vuosien taakse portugalilaiseen lusitanomaailmaan ja jotain kovin perinteistä on myös ryhdikkäässä Franciscossa, joka opettaessaan sonnustautuu perinteiseen pyöreälieriseen päähineeseen ja ratsastaa niin ylväästi, että on helppo uskoa suvun historiaan liittyneen aikoinaan tehtäviä kuninkaanhovissa.

Yksityisopetusta korkkipuiden katveessa

Kentän tapahtumia seuraavat sekä ratsastajat että hevoset

Franciscoa klassisempaa opettajaa saa hakea, sillä hänen opettajiaan ovat olleet mestarit Nuno Oliveira ja David Ribeiro Telles.  Mestarien ääni kaikuu opetuksessa: Nuno Oliveiralta Francisco on perinyt mieltymyksensä avotaivutukseen, ”aspiriiniin, joka korjaa kaikki ratsastuksen ongelmat”. Niinpä ahkeroin tunneilla lukemattomia avotaivutuksia käynnissä ja ravissa sekä uralla että ympyröillä. 

Pidän erityisesti Franciscon tavasta pureutua ratsastuksen perusasioihin. Tunneilla ei kiirehditty tehtävästä toiseen, vaan Francisco keskittyi auttamaan minua istumaan ja vaikuttamaan hevoseen oikein. Istuin satulassa ”munuaisten päällä” suorana rintakehä kohti aurinkoa.  Kädet hipoivat toisiaan lähekkäin hiljaa.  Sisäohja asetti, ulko-ohja tuki taivutusta ja sormet keskustelivat kuolainten kanssa vähäeleisesti.



Lusitanot ovat lemppariopettajiani (kuva Erica Flinck)

Jouduin rauhoittamaan myös pääni. Keskityin katsomaan eteenpäin hevosen korvien välistä ja säilyttämään ”toteemikasvot” myös käännöksissä, sillä katseen kääntämiseksi riitti pelkkä silmän liike. Sporrat jätin kentän laidalle, sillä Francisco haluaa ratsastajan käyttävän pohkeita oikein ilman apuvälineitä: saappaanvarrella määrätietoisesti satulavyön kohdalta puristaen, ei missään nimessä kantapäällä paukuttaen. Raippakin on harvinainen apuväline.

Monissa Portugalin ratsastuskohteissa siivitetään asiakas tunti toisensa jälkeen oppimestariratsujen avulla jopa GP-liikkeisiin, mutta Franciscon tunnilla ei aina edetä edes laukkaan saakka. Ensin laitetaan perusasiat kuntoon.


Francisco haluaa oppilaiden ymmärtävän miksi ja miten avut annetaan  oikein



Kevätaurinkoa katsomossa

Herkät lusitanot huomauttivat virheistäni ja kiittivät välittömästi oikeasta ratsastuksesta. Ratsastin vierailullani kahdella hevosella, 19-vuotiaalla opetusmestariorilla sekä viisivuotiaalla yritteliäällä ruunalla. Molemmat opettivat minulle enemmän kuin tuhat sanaa. Käteni epämääräinen liikahdus ja huono ohjastuki saivat hevosen heilauttamaan päätään tyytymättömänä. Liian taakse ajautunut pohkeeni ja nakuttava kantapääni osoittautuivat myös turhiksi avuiksi. Itse asiassa Franciscon ratsut eivät siirry edes raviin, jos pohjeavut ovat väärät.

Tällä reissulla konkreettisimman ahaa-elämyksen antoi pikkuruuna, jonka aavistuksen kiireisen oloinen laukka rauhoittui kauniiksi heti, kun osasin oikaista vartaloni suoraksi ja ulottaa pohkeet pitkiksi hevosen ympärille.



Kiltti viisivuotias lusitano opetti paljon istunnasta ja pohkeiden käytöstä (kuva Erica Flinck)

Franciscon luona matkailija astuu perheen arkeen. Vieraat asuvat perheen kodissa, joka on muunnettu ulkoilma-uima-altaan ja pienten huonemuutosten avulla matkailukäyttöön. Vanhat huonekalut, puutarhan kukkaruukut ja perinneperennat kertovat, että nyt vieraillaan kotona, ei hotellissa eikä matkailukeskuksessa. Vanha keittiö on kodin sydän, jossa loihditaan kolmen ruokalajin ateriat.

Välillä isäntä istahtaa vieraiden joukkoon viinilasilliselle ja innostuu kertomaan ajatuksiaan ratsastuksesta ja lusitanoista – vuolaasti ja lähes tauotta, vieraiden kysymyksistä vauhtia ottaen. Kuivaharjoittelua sekin.

Ratsastuskeskus on Franciscon kotitalon yhteydessä

Aamiaishuoneen tunnelmaa

Tänä keväänä Franciscon ja asiakkaiden apuna on ahertanut suomalainen Ypäjältä ratsastuksenohjaajaksi valmistunut Saskia Vanhalaukka, joka hakeutui Franciscolle töihin ihastuttuaan paikkaan, opetukseen ja lusitanoihin viimevuotisella ratsastuslomallaan.  Saskia kertoi puolen vuoden työrupeaman, herkkien lusitanojen ja Franciscon tarkan opetuksen muuttaneen ennen kaikkea ratsastuksen tunnetta.

Saskia Vanhalaukka auttaa Franciscoa ja matkailijoita vielä tämän kevään (kuva Erica Flinck)

Stay tuned: postaan lähiaikoina myös viikonloppureissuni muista paikoista. Luvassa mm. working equitationiaJ