tiistai 29. maaliskuuta 2022

Koulua ja Working Equitationia Portugalin Santaremissa

Portugali on yksi suosikkiratsastuskohteistani. Maaliskuinen ratsastusviikonloppu Portugalin Santarémissa muistutti taas kerran, miksi Portugal on best.

Bolero-lusitano osaa show-temppuja, kuten maahanmenon ratsastaja selässä


Ratsastin ja majoituin perinteikkäässä Quinta do Falcaossa, jonka omistaa härkätaistelija Rui Salvador. Quinta sijaitsee kylässä, jossa Ruin suku on asunut jo useita sukupolvia. Menin Quintassa muutaman tunnin kouluratsastusta, kokeilin innolla Working Equitationia ja maastoilin mäkisissä eukalyptusmetsissä. Hyvä setti!

Tällä lusitanolla oli hauska pontevan ketterä laukka

Pedro-opettaja asettaa seivästettävää rengasta

Matkalla maastoon


Quinta do Falcaossa opettaa Pedro Teixeira Farto, ”lusitanojen kehdossa” Ribatejon alueella syntynyt ja kasvanut hevosalan ammattilainen. Pedron opetus on intensiivistä, sillä hän haluaa tunnille vain yhden oppilaan kerallaan. Syyni on tarkka, mutta rakentava ja kannustava. Goooooood!, kaikuu maneesissa tuon tuosta kun on vähänkin aihetta. Pedro on ratsastanut koko elämänsä ja hakenut oppia useilta osaajilta, kuten olympiaratsastajat Daniel Pinto , Juan Muñoz Dias ja Coby van Baalen, Working Equitation -mestari Jorge Sousa ja kansainväliset tuomarit José Paulo Vidigal ja Eddy de Wolff van Westerrode.

Tunneilla on vain yksi oppilas kerrallaan


Pedron tunnit alkavat intensiivisillä taivutuksilla ensin käynnissä, sitten ravissa ja laukassa. Tunteja ei siis aloiteta reippaalla ravilla, joskin yhtenä aamuna Pedro neuvoi houkuttelemaan ratsun ajatukset ensin eteenpäin, sillä ulkona oli alkaaut linnunmetsästyskausi – ja pauke oli sen mukainen. 

Taivutustehtävät ovat monipuolisia, vastataivutusta, avotaivutusta ja sulkua, usein kulmassa tehtävällä voltilla käynnistäen, jotta hevosen takaosa tai etuosa – tehtävästä riippuen – olisivat valmiina oikeassa paikassa.

Koska Quintan lusitanot ovat herkkiä ja reagoivat välittömästi oikein, tuli tunneilta useita oivalluksia esimerkiksi siitä, miten sisäjalka polvineen ja pohkeineen tukee ja taivuttaa hevosta, miten katsetta kohdistamalla vaikuttaa sekä ratsastustiehen että hevosen taipumiseen ja miten painoa pitää vaihdella istuinluilla tehtävän mukaan. Oli hienoa huomata laukkasulun paranevan, kun sain ankkuroitua sisäistuinluuni oikein.

Quintassa nostetaan laukka ulkopohkeella, mikä tuotti ensin hieman ongelmia, mutta toimi hyvin, kun olin saanut hevosen ensin aktiiviseksi. Myös laukanvaihdot onnistuivat kivasti diagonaalilla ja tuntuivat mukavilta, sillä pehmeäaskeliset lusitanot tiesivät tarkalleen mitä tekivät. Mieleeni jäi erityisesti, että ratsun piti antaa ”lentää” vaihdon aikana, kuten laukanvaihdon nimi englanniksikin muistuttaa: ”flying change”.

Tunnit olivat intensiivisiä ja ajatuksia herättäviä. Pedrolle sai toki esittää kysymyksiä tunnin aikana, vaikka Pedro kannustikin kysymään vähemmän ja fiilistelemään enemmän, sillä ”ahaa-elämykset ja ymmärrys tulevat usein toistojen kautta”, etenkin näin herkillä hevosilla.

Otimme tunneilta paljon videoita. Niistä ammensin lisää ahaa-elämyksiä esimerkiksi rauhattomasta kädestäni, joka on aina ollut perisyntini. Näillä hevosilla ratsastajan epämääräisyys johti herkästi pysähdykseen. ”Olen opettanut hevoset mieluummin pysähtymään kuin pakenemaan, jos ratsastajan avut ovat epäselvät. Se on turvallisinta kaikille”, Pedro kertoo.

Tunnin lopussa tehdään – hevosesta riippuen - usein laukanvaihtoja tai piffejä ja paffeja. Yhden tunnin päätteeksi sain yllärin, kun Pedro houkutteli ratsuni laskeutumaan makuulle ja nousemaan takaisin seisaalle ratsastaja selässä. Kunnon show-meininkiä!

"Appelsiinivarkaissa" tunnin jälkeen


Quinta do Falcao on myös Working Equitation -paratiisi. Quintan maille on rakennettu kattava WE-rata portteineen, tolppineen, tynnyreineen, laukka-aitauksineen, härkäfiguureineen, siltoinen, kelloineen ja heinäpaaliesteineen. Otin viikonlopun aikana kaksi WE-tuntia (aidossa portugalilaisessa satulassa!), ja sain kokea miltä tuntuu pujotella tolppien ja tynnyrien välejä laukkaa vaihdellen, napata rengas seipääseen, avata naruportti ja hypätä heinäpaalien yli. Teen myöhemmin erillisen postauksen working equitation -tunneista Santaremissa. Suosittelen niitä ihan kaikille! Eikä todellakaan tarvitse osata etukäteen.

Puomipujottelu laukanvaihtoineen on HAUSKAA!

Onnistuimme seivästämään renkaan

Ja sitten sillan yli kohti seuraavaa tehtävää!


Teimme ensin kaiken käynnissä ja ravissa, jotta osasin ratsastaa tarkat tiet etenkin käännöksissä. Se palkitsi, ja sain laukkaosuuden tuntumaan tanssilta hevosen kanssa. Ihastuin WE-treeniin ikihyviksi, kuten myös reissulla mukana ollut vannoutunut kouluratsastajakaverini, joka kertoi saaneensa WE-tunnilta vinkkejä myös perusratsastukseensa.

Kävin reissullani myös maastossa. Kuljimme rentoa käyntiä pellonlaitaa, kylän raittia ja eukalyptusmetsän polkuja pitkin. Välillä laukkasimme lyhyttä, koottua, tyylikästä laukkaa. Tällä kertaa maastolenkki kesti noin tunnin, mutta kesällä ratsastetaan muutaman tunnin päähän joenrantaan picnicille ja uimaan. Joen vesi on puhdasta, ja siitä saa juomavetensä myös Lissabon.

Maaliskuussa kukki jo

Maastoreissun uhkea kaktuspensas

Maastoon lähdössä


Quintasta löytyy pari näyttävää härkätaistelumuseota, joihin on koottu lajin historiaa, upeita pukuja, varusteita ja lehtileikkeitä Ruin urasta. Pisteenä i:n päällä quintassa on myös vaunumuseo, jonka ylpeys on 270-vuotias Binder-vaunu. Yhtenä aamuna näin Ruin säpäkkää ratsastustreeniä härkäfiguurin ympärillä. Hevonen laukkasi sivuttain eri suuntiin ja teki upeita väistöliikkeitä. Taitavia ratsuja!

Hevosilla oli selvästi useita vaihteita. Sama ratsu, joka chillaili kanssani eukalyptusmetsän maltillisilla laukkapoluilla, korisi ja tepasteli WE-radalla niin terhakkaana, että Pedro avasi ratsun show-asentoon paketoidun hännän, jotta saimme treenistämme rennompaa. ”Ai tää ei olekaan esitys, vaan harjoittelua!”, totesi hevonen ja alkoi opettamaan minua esiintymisen sijaan.

Rui Salvador ja lapsuusajan ratsastuspuku


Quinta do Falcaossa tuntee sukeltavansa syvälle perinteisen ratsutilan elämään. Tila on ollut suvun hallussa useita sukupolvia ja rakennukset sulautuvat kylään sopuisasti. WE-ratakin rajautuu naapurin pihaan, eli treeniäni seurattiin kiinnostuneina naapurin ikkunoista. Yhteisöllisyys tuntuu kylällä vahvana. Kaikki tuntevat toisensa ja ovat sukulaisia keskenään. Kylän raitilla piipahdimme Afrikka-vaikutteisessa tyylikkäässä suuressa baarissa, jota pitää Ruin aikoinaan Mosambikissa asunut ja työskennellyt serkku, ja joka kuulemma houkuttelee asiakkaita pitkin Portugalia.

Quinta do Falcaossa tunsin olevani perinteisellä portugalilaisella hevostilalla, joka sykkii hevostilan arkea osana tiivistä kyläyhteisöä. Tila on kotoisa, ja isäntäväki viettää aidosti aikaa asiakkaiden kanssa. Myös lounaat ja illalliset nautitaan yhdessä.

Tässä linkki ratsutilan lomiin.


4 kommenttia:

  1. Hassua, oon aina luullut ettei hevosen selässä voi olla jos se makaa.. joka päivä sitä oppii uutta!⛅

    https://jasukuvaa.blogspot.com/

    VastaaPoista
  2. Mulla olikin sellainen olo, että Portugalissa tykkäät käydä ratsastamassa. Kirjoitat jotenkin niin eri sävyllä silloin.

    VastaaPoista
  3. Ymmärsinkö oikein, että tämä kaikki mahtui yhteen viikonloppuun!

    VastaaPoista