Rauhalassa Sari Pakulan opissa

Minulla on ollut onnekseni monta hyvää ratsastuksenopettajaa. Yksi heistä on Sari Pakula. Tapasin Sarin ensimmäisen kerran kymmenisen vuotta sitten, jolloin hän suoristi istuntani niin, että lantio asettui parempaan asentoon ja kas kummaa: jalustimet pysyivät paremmin jaloissa. Tänä talvena menin uudestaan Sarin tunneille, tällä kertaa Rauhalan tallille, jossa ratsastetaan suomenhevosilla.

Tyytäväiset tunnin jälkeen: Sari, Kuva-suokki ja minä

Sari on moniosaaja, jossa yhdistyvät hevos- ja ratsastusosaaminen, personal training - ja valmennusosaaminen sekä pitkä ura fysioterapeuttina. Sari osaa korjata ratsastajan fysiologiaa niin, että ratsastus on tehokasta ja fysiologisesti oikeanlaista sekä ratsastajalle että hevoselle.

Parannamme keskivartalon tukeani

Ennen tuntia Sari opetti minua tallikäytävällä ottamaan keskivartalon käyttöni. Hän pyysi minua painamaan rystysillä oikeaa kämmentään niin, että tunsi voimankäyttöni vasemmassa kädessään, jonka oli asettanut ristiselälleni. Aluksi kuulemma painoin nyrkkiä pelkällä käsivarrella, mutta pikku hiljaa sain mukaan keskivartalon tuen.  Sitten maneesiin soveltamaan samaa ratsailla.

Centered Riding -ohjaajana Sari painottaa keskivartalon tukea, joka vaikuttaa suoraan käsien ja jalkojen käyttöön ratsastuksessa. Kädet ja jalat lähtevät keskikropasta, joten moni käden ja jalan virhe korjaantuu itsestään, kun keskivartaloa käytetään oikein.

Lantio on paljon vartijana. Lantio on ”liikkeen jakaja”, joka ottaa alhaalta vastaan hevosen liikkeen ja suodattaa ylhäältä ratsastajan vartalon liikkeet. On siis todella syytä pitää keskivartalo eli ”core” hallinnassa.

Sari muovasi minut satulaan niin, että istuin suorana keskivartalon voiman hyödyntäen: lantiossa pieni koonti vetämällä häntäluuta alas eteen, rinnan alla pieni ryppy, niska pitkä ”pupunkorvat kattoon ojentuen” (siis EN ”nostanut leukaa” vaan pikemmin ”venyin niskalinjasta”). Nivuset saivat avautua niin, että jalat pääsivät laskeutumaan jalustimiin rennosti.

Minulle on ennenkin sanottu ”Istu suorana!”, mutta kroppaa on vaikea suoristaa, jos ei tiedä miten kropan palikat saadaan kohdilleen jalkapohjista päälakeen saakka. Sarin muovaamina paketista tuli toimiva. Jos hevonen olisi otettu altani pois, olisin jäänyt seisomaan tasapainoisesti jalkapohjieni päälle polvet pehmeästi hieman koukussa.

Istunnan korjaaminen ja keskivartalon käyttö auttoi heti moneen ongelmaan: jalustimet pysyvät paremmin jaloissa eikä polvi noussut ylös, kuten tuppaa käymään silloin, kun en käytä vatsalihaksia, vaan annan ylävartalon repsahtaa liikaa taakse.

Siisti paketti mahdollisti myös paremman mukautumisen hevosen liikkeisiin. Liian suorina tököttävät jalat tai liian alas painetut kantapäät blokkaavat luonnollisen liikkeen ja jäykistävät ratsastusta.

Aiai, kädet eri tasossa... 

Opettelen pysähtymään vetämättä

Sari neuvoi hyödyntämään alkukäynnin hevosen kanssa luonnollisena hierontana, jossa hevosen nelitahtinen käyntiliike rentouttaa lantiota ja auttaa ratsastajaa mukautumaan liikkeeseen ”jäykän toimistopäivän jälkeen”. Kaikkein parasta oli mennä käyntiä ilman jalustimia ja antaa jalkojen venyä nivusista saakka.

Alkukäynnin jälkeen otin hevosen kuulolle ja aktivoin keskivartaloani käynti-pysähdys – harjoituksella.

”Hold, do not pull”! Sari muistutti ja neuvoi minua vaatimaan pysäytystä ensin itseltäni ennen kuin siirrän käskyn hevoseen. Siispä aktivoin keskivartalon lihakset ja puhalsin ulos vetäen aavistuksen napaa sisäänpäin samalla kun pysäytin käden pitäen kyynärpäät kiinni vartalossa. Eihän se heti onnistunut, vaan vanhasta tottumuksesta vedin kättä taakse ja nojasin taaksepäin.

Homma alkoi luistaa paremmin, kun Sari neuvoi miettimään häntäluusta lähtevää narua, joka kulkee haarojen välistä etukautta nyrkkeihini. Kun halusin pysäyttää hevosen, suljin nyrkin ja ajattelin ”vetäväni narua” himpun verran ylöspäin (eli häntäluuta alle koontiin) samalla kun aktivoin keskivartalon. Sujui heti paremmin!

'Kuva' on kyllä ihana suokki!

Ravi paljasti vinouden

Sitten siirryimme kevyeen raviin ja keskityimme ympyrätyöskentelyyn. Ympyrä paljasti armotta vinouteni. Olen kiertynyt vasemmalle niin, että vasen kylki on supussa ja oikea olkapää pyrkii ylös ja eteen. Sari neuvoi korjaamaan ongelmaa ”nopeuttamalla vasenta lonkkaa” eli tavallaan johtamaan liikettä vasemmalla lonkalla, jotta vasen puoli ”saisi kiinni” oikean puolen ja kroppa tasapainottuisi. Tällä tekniikalla voisi kuulemma korjata myös vinoa hevosta.

Laukassa vinous korostui

Laukan kolmitahtisuus korosti vinoutta entisestään. Laukkaympyrällä kroppa kiertyi vasemmalle, vasen kylki meni kasaan, yläkroppa kallistui samaan suuntaan ja vasen käsi painui kiinni reiteen. Hyvin ei mennyt oikeallakaan puolella, sillä oikea hartia nousi ylös ja tunki eteenpäin käsi mukanaan, paino putosi oikealle ja oikea jalka suoristui. Seuraus: hevonen puski ulospäin.

Olin niin vino, että ”oikea hartiani ja hevosen vasen korva olivat samassa linjassa”. Siis korjaamaan.

Apu löytyi ”tarjottimesta”. Aloin miettiä oikean lavan lapatukea vasenta takataskua kohti, jolloin sain kädet paremmin samaan tasoon ja ohjat käsiin kuin tarjotinta pidellen. Toin myös ylävartaloa oikealle, jolloin vasen kylki suoristui ja vasen lonkka putosi paremmin alas. Toinen tapa ajatella korjausta on venyttää kropan sisäistä ”diagonaalia” vasemmasta olkapäästä oikeaan lonkkaan. Tasapainon löytymiseksi katsoin ympyrästä ulos enkä sisään. En tapittaen, mutta kumminkin.

Sari huomasi myös toisen laukkaistuntaongelmani. Yläkroppani tuppaa ”kannustamaan” puskemalla laukkaa takakenossa, jolloin jalka siirtyy liikaa eteen. Tätä korjasimme tuomalla rintalastaani takaisin pystyasentoon ja avaamalla lonkkakulmia. ”Laukka ei ole ylävartaloliike, vaan liike, jossa lonkkakulma aukeaa etu-takasuunnassa”, Sari muistutti. Ja kun lonkat eivät meinanneet aueta kunnolla, Sari neuvoi ”niiamaan polvista alas”. Se avaa lonkat heti.

Asentoon keskittymistä laukassa

Kotiläksyjä

Sain Sarilta monta hyvää kotitehtävää, joiden pitäisi korjata vinouttani. Esimerkiksi sivulankku venyttää ja vahvistaa heikkoa vasenta kylkeäni. Eteenpäin työntyvää oikeaa olkapäätäni voin korjata tekemällä olkanivelen ulkokiertoliikkeitä. Suppuun pyrkivää rintarankaani voin avata myös ennen tuntia työntämällä rintamusta eteenpäin karsinan ovenpielistä kiinni pitäen. Itse asiassa vinkkejä tuli niin paljon, että taidan kirjoittaa niistä erillisen postauksen.

Menossa mukana House of Horses Helsingin ihanat talvileggingsit, joiden alle ei tarvinnut edes kalsareita! Takkina HoH:n heijastava talvitakki.