Koulua, esteitä ja maastoa Portugalin Portossa

Käyn Portugalissa yleensä kouluratsastuslomilla, sillä kompaktit lusitanot suorastaan kutsuvat treenaamaan kouluratsastusliikkeitä. Kouluratsastuskiemuroiden rinnalle on kuitenkin kiva kehittää myös muuta ratsastusta, kuten esteitä, maastoa ja miksei working equitationiakin. Juuri ennen koronakriisiä vietin viikonlopun Portossa ratsastuskeskuksessa, jossa tehdään tuota kaikkea. Ratsastuksen lomassa tuli tutustuttua myös läheiseen Porton kaupunkiin ja upeaan Geres-luonnonpuistoon. Sinne pitää päästä uudelleen!

Me and my teaching master lusitano stallion

Aloitetaan Portosta: Lensin kavereiden kanssa Portoon keskiviikkona ja vietin illan ja seuraavan aamun tutustumalla tähän upeaan Atlantin rannalla sijaitsevaan satamakaupunkiin. 250.000 asukkaan Portolla on vaikuttava parituhatvuotinen historia. ”Jo muinaiset roomalaiset” perustivat sinne suojaisan sataman, ja Portosta on lähdetty myös etsimään uusia mantereita.

Historia näkyy myös portolaisissa perinneruuissa: paikallinen sisälmyspataruoka syntyi 1400-luvulla kaupunkilaisten lahjoitettua Afrikkaa valtaamaan lähteville valtameripurjehtijoille kaiken liikenevän liharuuan jättäen itselleen vain sisälmykset.

Tällä kertaa sivuutin perinnepadan ja keskityin Porton muihin herkkuihin, etenkin tuoreisiin mereneläviin portugalilaisittain tai brasilialaisittain valmistettuina, sekä viineihin – ja tietenkin portviiniin, joka on peräisin juuri Portosta. Portosta on viety portviiniä maailmalle jo 300 vuotta. Viinistä saadut tulot kuulemma auttoivat Portoa teollistumaan 1800-luvulla. Eläväisiä ostoskatuja astellessa oli vaikea uskoa Porton olleen muutamakymmen vuotta sitten ränsistynyt ja taantunut. Nykyisin Portossa valmistetaan kauniita tekstiilejä, jalkineita, huonekaluja sekä viiniä ja ruokatarvikkeita.

Portossa syödään hyvin, oli sitten kyse trendikkäästä uudesta ravintolasta tai perinteisestä portolaisesta ruokabaarista, jonka alakerrassa ruokaillaan baaritiskillä ja yläkerrassa kodikkaassa ruokasalissa.

Historia näkyy myös Porton katukuvassa, joka vilisee näyttäviä fasadeja eri aikakausilta: on romaanista, neoklassista, perinteistä portugalilaista ja modernia arkkitehtuuria. Tunnettuja ovat myös Porton kuusi korkeaa Douro-joen ylittävää siltaa. Porton vanhakaupunki, Ribeira, historiallisine keskustoineen on Unescon maailmanperintökohde. Vietimme tunnelmallisen iltahetken mahtavan kaarisillan kupeessa Douro-joen rannan kahvila- ja ravintolakadulla. Katselimme ohikulkijoita, kuuntelimme trubaduuria ja ihailimme ilta-auringossa kylpevää Vila Nova de Gaia -vastarantaa. 

Porton tunnetuimpia nähtävyyksiä on 1800-luvulta juontava upein portaikoin varustettu Livraria Lello -kirjasto, jota J. K.Rowling piti Tylypahkan esikuvana vierailtuaan kirjastossa 1990-luvulla. Komea oli myös vanha rautatieasema upeine sinivalkoisine kaakelimaalauksineen.

Porto by night

Ratsastuskeskus sijaitsee 50km päässä Portosta Esposendessa, runsaan 20.000 asukkaan rantalomakaupungissa, joka tunnetaan etenkin hiekkarannoista, vesiurheilusta, majakasta, rantaravintoloista sekä merimuseosta.  Asuimme rantahotellissa, josta meidät haettiin päivittäin autolla tallille. Vierailumme aikaan maaliskuussa Esposende vasta heräili kevääseen. Koimme siis kaupungin ”välitilassa”, kävelimme ruuhkattomalla rantaraitilla ja ostimme hedelmiä vanhan pariskunnan pyörittämästä vihannesputiikista.

Oli kiva seurata vuoroveden vaihtelua rannalla, jossa sataman veneet kököttivät aamuisin kuivalla maalla, josta nousuvesi nosti ne taas sinisille aalloille. Illalla hurautimme taksilla kaupungin ulkopuolelle rantaravintolakeskittymään, jonka äyriäistiski haki vertaistaan. Siitä vaan osoittamaan mitä haluaa itselleen grillattavan.

Coast line of Esposende

Portuguese treasures

Ratsastuksellisesti reissu oli todella antoisa. Olin ostanut etukäteen ohjelman, johon kuului tunti esteitä, tunti koulua ja pari maastolenkkiä.

Valittavana olisi ollut myös pelkkiä esteitä, koulua tai maastoa. Ensimmäiselle kerralle tämä kombo sopi hyvin, jatkossa otan ehkä koulusta, esteistä, working equitationista ja merenrantamaastosta koostuvan kokonaisuuden. Tallilla on nimittäin huikean hyvä opettajat jokaiseen lajiin. Esteitä ja working equitationia opettavat ruotsalaiset Anna ja Astrid, joista Anna on kisannut 160cm -tasolla ja Astrid edustaa Ruotsia WE:n kansainvälisissä kilpailuissa. Koulua opettaa portugalilainen ammattiratsastaja Miguel, joka myös kilpailee. Tallin omistavat Joao ja Bruno, veljekset, joilla on pitkä kisaura esteratsastuksessa.

Itse asiassa talli on todellinen monitoimitalli, sillä se toimii yksityishevosten majoituksena, valmennuskeskuksena, ratsastusmatkakeskuksena, terapiaratsastuskouluna, maastotallina, ja kansainvälisenä nuorisoleirinä. Tunnelma säilyi silti rauhallisena, sillä tallialue on suuri, vehreä ja rento. Tallilla on tarkoitus viihtyä myös tuntien ulkopuolella. Oppaamme Melissa asettelikin meille tallin klubirakennukseen tarjolle välipaloja ja portviiniä, jota siemailimme muiden tunteja seuratessamme. Vilahtipa kentällä välillä myös kansanvälisen tason esteratsastaja joka treenaa asiakkaiden hevosia.

Aloitin rupeamani estetunnilla. Tunneilla on korkeintaan kaksi ratsastajaa kerrallaan ja Anna valitsi minulle ja kaverilleni rauhalliset ja järkevät opetusmestarit, joista olisi löytynyt kapasiteettia yli metrisiinkin esteisiin. Itse en sitä kapasiteettia kuitenkaan testannut, sillä harvoin hyppäävänä minulle riitti estetuntuman treenaaminen. Anna teetti meillä ensin pari puomin ylitystä ja nosti sitten esteitä pikkuhiljaa kuin huomaamatta, kunnes tajusin tunnin lopussa hypänneeni 4 esteen radan oksereineen, joukossa yksi 70 sentin ylitys. Annan taktiikka puri, sillä esteisiin jäi nälkä ja vannoimme tulevamme vielä takaisin.

Annan tyyli sopii myös kokeneemmille hyppääjille. Seurueemme estetykki leiskautti omilla tunneillaan iloisesti yli metrisiä esteitä ja sai alleen monenlaisia hevosia tekniikan hiomiseksi. "hevoset eivät olleet automaatteja, mutta superhyppääjiä kun saatiin avut kohdilleen", estetykkimme analysoi. Myös hän päätti palata tallille uudemman kerran, jahka koronasta selvitään.

Myös koulutunneilla oli korkeintaan kaksi ratsastajaa kerrallaan, joten kaikki saivat Miguelilta yksilölliset ohjeet. Menin tukkajumalaorillani pehmeää käyntiä, ravia, laukkaa ja pohkeenväistöjä. Jos olisin ollut pidempään, olisimme päässeet korkeampiin liikkeisiin. Tallilla on hevosia Pyhä Yrjö -tasolle saakka. Tällä tunnilla opettelin ratsastamaan eleettömästi ja nautin taitavan ja yhteistyöhaluisen lusitanon osaamisesta.

Anna gave us a remarkable jumping lesson!

Seuraavana päivänä maastoilimme aamupäivän omistajaveljesten toisella tallilla, joka sijaitsi vajaan tunnin ajomatkan päässä kauniilla viininviljelyalueella, jonka omisti aikoinaan suuri luostari. Saimme ratsuiksi leppoisat terapiaratsastuksessakin käytetyt hevoset ja lähdimme käyntivoittoiselle tunnin lenkille viinitarhoihin ja metsäisille rinteille. Lenkkiin kuului normaalisti tyylikäs ”rinta rinnan” -laukka viiniköynnösten lomassa, mutta jotenkin onnistuin sössimään sen omalta osaltani. No, ei haitannut, sillä kaunista oli ja hevoset tallille palautettuamme siirryimme ratsastuskentän laidalle nurmelle palmun katveeseen viini&juusto-picnicille. Ei hullumpaa. Picnicin päätteeksi käyskentelimme hetken kauniin vanhan luostarin kirkkopihalla.

Iltapäivällä palasimme treenitallille ja nyt oli vuorossa kouluratsastustunti. Sain ratsukseni upean tukkajumalalusitanon, mustan orin, jolla ratsastaminen oli sulaa ihanuutta. Miguel opetti huolellisesti ja kannustavasti, korjasi asentoa, rytmiä ja liikettä. Hevonen parani kuin itsestään. Teimme ympyröitä, pohkeenväistöjä ja laukkaa. Jos olisin mennyt koulua enemmän, olisin ehtinyt treenata vaativampiakin liikkeitä. Tallilta löytyy hevosia Pyhä Yrjö -tasolle saakka.

Out teaching masters: Joao and well trained lusitano

Reissun viimeisen tunnin vietimme yhteisellä maastolenkillä Peneda-Gerês- luonnonpuistossa aivan Espanjan rajalla noin tunnin ajomatkan päässä Esposendesta.  Vuonna 1971 perustetussa Peneda-Gerêsin kansallispuistossa merimaisema vaihtui uhkeaan vuoristoon.

Saimme ratsuiksemme rauhalliset käyntimaastohevoset ja aloitimme parin tunnin meditatiivisen käyskentelyn henkeäsalpaavan kauniissa vuoristossa. Ohitimme peltoja, kyliä, laiduntavia pitkäsarvisia lehmiä ja nousimme asumattomille vuorille, joissa kapusimme kapeita mutta melko helppokulkuisia polkuja pitkin vaaleanpunaisina hohtavia kanervamättäitä ihaillen. Kaukana ylhäällä liiteli kotka. Välillä laskeuduimme laaksoon ja ohitimme roomanaikaisen sillan. Gerêsin alueen historia ulottuu kauas 6000 eKr. ja alueella on paljon merkkejä vuosituhansien varrelta: siltoja, maantiepylväitä, tienpätkiä, kyliä ja linnoja. Hauskimpia olivat perinteiset maissinsäilytykseen tarkoitetut ladot, jotka olivat niin tyylikkäitä, että näyttivät kirkoilta.

Oppaamme Sara oli paikallinen nuori hevosammattilainen, joka oli palannut takaisin kotikonnuille piipahdettuaan välillä suurkaupungin melskeessä. Sara oli hevosrakas kiireestä kantapäähän ja tunne oli molemminpuolinen. Yksi hevosista vaati saada pitää turpaansa Sarahin pohjetta vasten lähes koko vaelluksen ajan. Minun ratsuni oli rutinoitunut lusitano-arabi -sekoitus, joukossamme oli myös bretagnenhevonen sekä pari Espanjan puolelta ostettua maalaishevosta.

Laskeuduimme vuorelta laaksoon ja jatkoimme läpi satoja vuosia vanhan harmaan kivikylän, jonne oli muuttanut lisää asukkaita paikallisen padon peitettyä alleen toisen kylän. Ikivanhaksi ja epäkäytännölliseksi kivikyläksi paikka oli ihmeellisen aktiivinen.

Luonnonpuistovaelluksen päätteeksi hurautimme vuoristoreittiä yhä ylemmäs kohti lounasravintolaa. Ohitimme huikean tekojärven, ylitimme betonisen padon ja pysähtelimme tuon tuosta kuvaamaan joka puolella kohoavaa vuorijonoa. Suureksi onneksemme bongasimme tien vierellä heinää mussuttamassa myös paikallisen Garranonhevosen, eli villihevosen, joka elää vuorilla Portugalin ja Espanjan alueella. Garrano periytyy esihistoriallisesta iberianponista ja on kuulemma andalusialaisen hevosen esi-isä.

The garrano wild horses grazing free in the mountains between Portugal and Spain

Lounaan nautimme vuoren rinteellä EU:n rahoituksella entisöidyssä kylässä näköalaravintolassa, josta avautui huikea näkymä kauas vuorille ja alas laaksoon.

Ratsastusloma oli paitsi rentouttava, myös opettavainen. Aion palata takaisin ja lisätä treeniohjelmaan myös Working Equitation -tunnit. Onhan Portugal lajin moninkertainen maailmanmestarimaa! 

The beatiful Peneda-Geres National Park

Osa kuvista on reissukavereiden ottamia, lämmin kiitos!
Postaan myöhemmin "vähän tekstiä - paljon kuvia" -postauksen reissustamme.
Tässä linkki kohteeseen

Mukana reissussa laadukas suomalainen ratsastus- ja vapaa-ajan vaatemerkki House of Horses Helsinki.